keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Tavoitteellisuus

Tavoitteellisuus ja neulominen ovat vähän hankala yhdistelmä. Tavallaan ne sopivat yhteen ja tavallaan ei. Neuletöitä kyllä valmistuu, mutta sitten on niitä, jotka jäävät odottamaan päättelyä. Ne saattavat valmistua tai sitten eivät. Minulla on ollut periaate, etten aloittaisi uutta työtä ennen kuin edellinen on valmistunut, mutta olen siitä kyllä repsahtanut. En pahasti, mutta kuitenkin. Hyviä syitäkin on usein, kuten matkat, joille haluaa ottaa neuletyön mukaan. En oikeastaan matkusta koskaan ilman neulontakassiani. Ja sitten on nuo lankahankinnat, joiden kanssa tavoitteet ovat erittäin haastavia. Uutta lankaahan ei oikeasti tarvitse, mutta sitten vaan kuitenkin tulee se pakollinen tarve, että ihan pakko ostaa. Tavoitteita olen kokeillut siinäkin ja ihan hyvällä menestyksellä.

Ensinnäkin on todettava, että lankahankintojen määrä on vähentynyt roimasti parin vuoden takaa. Viime vuosi oli jo huimasti laskusuuntainen ja ihan hyvin on alkanut tämäkin. Viime syksynä otin tavoitteeksi neuloa 2000 grammaa kokonaisia keriä ennen syksyn lankojen ostamista ja niin kävikin; ja olin siitä kyllä kovin onnellinen. Nyt on vähän tunne, että voisi taas samaa kokeilla syksyllä. Tällä erää kun ei näitä erityisiä hankintoja ole, koska kevään uutuuksista poimin parhaat päältä jo tammikuussa. Silloin tällöin olen hankkinut poistuvia tai poistuvia lankoja, kuten viimeksi eilen, kun löysin netistä vielä aivan ihanaa 7 Veljestä Raita -lankaa, josta olen saanut aikaiseksi mahtavia sukkia. Viimeinen kerä on nyt käytössä ja sen suhteen oli nyt vaan pakko toimia. Syksyn neuletavoitteesta jäi kuitenkin sen verran hyvä olo, että täytyy sitä varmaan kokeilla uudelleen. Lankojeni punnitsemiseen en vielä kykene, mutta olen ajatellut kyllä järjestellä ne paremmin langoittain yksiväriset ja raidalliset erikseen. Siinähän se kauheus taas kerran paljastuu.


Syksyn palkintolangoistakin olen käyttänyt suuren osan, sillä Joki-langasta olen saanut viltin aikaiseksi.Vuodenvaihteessa hamstrasin myös pari kerää poistunutta Suomivillaa, mutta flunssan myötä sen kanssa kävi vähän köpelösti. Olen aina ennenkin saanut siitä pari ensimmäistä päivää allergiaoireita, mutta nyt se kävi vain aivan ylivoimaiseksi. Yskä ei ole poistunut vieläkään enkä uskalla jatkaa Suomivilla-työtä, koska se yskittää ja pistää nenän tukkoon. Kun tästä tokenen, täytyy kokeilla sitä lyhyissä pätkissä sekä/tai hengityssuojaimen kera. Jatkossapa tiedän, että enää ei kannata puhtaita villalankoja hankkia. Allergioilla kun ei ole tapana parantua.


Keskeneräisiä töitä on muutama pari Anelmaisia odottamassa päättelyä, varmaankin höyrytystä sekä nauhoja. Päättelyt on pääasiassa tehty neulomisen ohessa, mutta nekin päättelyt pitää leikeillä ja hieman tasata. Kaikkiin tekniikoihin onneksi löytyy parempi vaihtoehto, joka joskus toisen kohdalla toimii ja jonkun toisen kohdalla taas ei. Päättelyyn on onneksi löytynyt hyviä, mutta saumojen ompeluun en ole sopivia löytänyt vieläkään. Kirjoneulekammosta olen pääsemässä yli, mutta seuraava tavoite lienee saumallisten töiden pariin palaaminen. Kuluisi siinä myös tuota lankaakin vähän enemmän.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Novitan kevätnumero

Kevättalvi on mennyt niin vauhdilla, että kohta tulee jo Novitan kesänumerokin. Kevätnumeron tietysti kävin tarkaan läpi jo sen ilmestyessä, mutta maaliskuussa ollaan jo melkein huomaamatta ennen kuin ehdin lehdestä kirjoitella. Paljon oli taas mukana erilaisia ohjeita keväisissä väreissä ja jotain pientä voi vielä päätyä tehtävälistallekin!

Vasta näistä lehden kuvista oikein innostuin 7 Veljestä -langan uudesta väristä Ruispuuro. Myöhemmin olen katsellut sitä kaupassa ja se vaikutti oikein kivalta pehmeältä väriltä. Eikä hassumpia ole myöskään muut ruskeat värit kuten näissä ohjeissa käytetyissä Nordic Woolissa ja Alpacassa. Neulemekot erityisesti olivat oikein kivan näköisiä ja kiva olisi sellainenkin tehdä, jos vaan onnistuisi saamaan aikaiseksi tismalleen oikean koon.

Uudesta ihanasta oranssista Taika-langasta oli myös kivan näköisiä ohjeita. Lankahan on juuri niin ihana kuin kuvitella voi ja todella kauniilta se näytti myös mm. tytön villatakissa. Lehdessä oli myös ihania pitsisiä lapasia ja sukkia. Näyttävät todellakin ihanilta, mutta minusta ei varmaan olisi tekijäksi, koska tykkään samalla katsella telkkaria ja en millään jaksaisi joka kerroksella tarkistaa ohjetta...


Sukkaohjeita oli myös muutenkin oikein mukavasti. Suomineulesukkia oli hieno katsaus ja nyt on jo myynnissä 7 Veljestä Suomiraitakin, jolla teeman parissa voi jatkaa enemmänkin. Kauniiden kirjoneulesukkien lisäksi tarjolla oli myös perinteisempiä sekä netissä kevätennakkona ilmestyneet 7 Veljestä Aurora-sukat, joihin olen kovin ihastunut. Niissä oleviin pitsipalmikoihin saattaisi jopa minun kärsivällisyyteni riittää.





Sisustusneuleissa oli mukana pääsiäistä sekä aivan ihastuttava Nordic Wool -torkkupeitto. Olen nyt aika tavalla vilttejä neulonut, mutta nämä villaiset ovat aivan parhaita ja kai sitä aina voisi olla yhdelle tilaa; etenkin jos langat olisivat valmiiksi varastossa. Yritän vähentää lankaostoksiani reilusti, kunnes tietysti näen jossain oikein houkuttelevan tarjouksen...

Kesänumero onkin vuorossa sitten jo muutaman viikon päästä. Mukana on varmasti puuvillalankoja pitseineen, mutta viime vuosina on ollut paljon muutakin. Moni neuloo villalla kesät talvet ja siitähän villa onkin niin mukava materiaali, kun joustaa sopivasti vuodenajan ja lämpötilojen mukaan. Ihana niitä pitsejä on kuitenkin aina katsella!

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Kevättunnustuksia

Syksyllä palkitsin itseni Novitan uutuuslangoilla parin kilon langankulutuksen jälkeen, mutta näin keväällä en viitsinyt moiseen lähteä (vaikka lankoja koko ajan kyllä kuluukin). Ensinnäkin syksyisin ns. pakollisia lankahankintoja on pal-jon ja keväämmällä niitä on huomattavasti vähemmän eli pakollisista ostoksista selviää muutamalla kerällä. Syksyn värimaailma on minun juttuni, mutta kevät ja pastellit eivät taas niinkään. Yllättävän monta mielenkiintoista tämän kevään uutuutta kuitenkin tuli, joten en malttanut pidempään hankintojen kanssa odottaa, kun Novitalla oli klubilaisille tarjolla vielä ylimääräisiä alennuksiakin. Ja ilmaiset toimituskulut. Vastustamaton yhdistelmä.


Sentään olen päässyt riippuvuudessani vähentämiseen, kun nykyään riittää maksimissaan pari kerää samaa lankaa (usein jopa yksi) eikä lukuisia kuten ennen vanhaan. Uutta jazz-lankaa hankin kyllä peräti neljä kerää, koska kerissä oli vain 100 grammaa. Lanka on akryyliä, mutta väri oli vaan niin houkutteleva, että sitä on pakko päästä kokeilemaan. Harvemmin enää tulee ostettua muita kuin näitä tuttuja villasekoitelankoja. Tällaista väriyhdistelmää kyllä kovasti toivoisin villasekoitelankoihinkin.


Nallesta hankin yhden kerän uutta syreeniä sekä pari kerää uutta Taika-lankaa: auringonlaskua sekä kukkaketoa. Taika-lankoja olen eniten odottanutkin ja kyllä ne olivat ihania! 7 Veljestä -langoista päädyin hankkimaan Raita-langan marjametsää sekä Auroran aurinkoa. Mielestäni on ihanaa, että uudet Taika-langat ovat ilman valkoista, sillä monissa raidallisissa tuntuu valkoista olevan aika paljon. Se on osoittautunut vähän hankalaksi monissa neuleissa, kun haluaisi muuten käyttää raidoituksessa valkoista. Tämän vuoksi en ole ollut erityisen innostunut Aurorasta tai Nallen Gardenista; langat ilman valkoista ovat vain paljon selkeämpiä. Nämä pitkät väriraidat ovat paljon hauskempia ja se valkoinen on ollut niin kiva lisätä mukaan itse.


Poistolangoista päätin hankkia myös kerät Duo-lankaa kolmesta väristä. On vähän harmi, että lanka poistuu valikoimista näin nopeasti, sillä se oli todella nätti. Luulisi sen olleen pitkäaikainen lanka juuri klassisella tyylillään; syksyllä on varmaan tulossa jotain muuta tilalle. Onneksi siihen on vielä aikaa; onhan näissä taas kuluttamista. Toisaalta, kivoja raitoja saa näistä taas aikaiseksikin!

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Dendrobium

Muutaman vuoden tauon jälkeen ostin kotiin dendrobium-orkidean. Tämä on perhosorkidean kanssa siitä kiva, että tämän saa kukkimaan myös uudelleen ilman mitään erityistoimienpiteitä. En ole dendrobeja viime aikoina kovin paljon kaupoissa nähnyt, mutta Plantagenissa oli dendrot kanta-asiakastarjouksessa, josta sitten innostuin sellaisen hankkimaan.


Dendrobiumit kasvattavat mukavasti myös uusia versoja, joten näitä voisi halutessaan lisätäkin aika helposti. Itse olen tyytynyt vain seuraamaan niiden kasvamista. Kukat ovat myös siitä ihania, että kasvi kukkii myös pitkään. Ainoa valitettava seikka on se, että perhosorkidean tavoin näissä viihtyy villakilpikirvat ja siinä onkin syy, miksi jouduin aiemmat hävittämään. Dendrobiumista niitä ei saa pois millään, sillä pääsevät asuttamaan aivan kaikki paikat. Onneksi villakilpikirvoja en ole aikoihin meillä nähnyt, mutta kasvit kannattaa kyllä syynä tarkkaan, kun niitä kaupasta tuo.



Nyt kun olen taas dendrobiumin omistaja, aion kyllä nauttia sen kauneudesta kaikin tavoin eli täytyy koittaa hoitaa sitä mahdollisimman hyvin. Sain sen laitettua työhuoneessa valoisalle paikalle, sillä se tykkää muistaakseni todella paljon valosta kuten muutkin orkideat. Otin sen myös mukaan joka toisen sunnuntain orkideafarmin upotuskastelurundiin; kohta alkaa kevät olla niin pitkällä, että voi toki olla, että kohta joutuu kastelemaan niitä jo viikoittain.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Jukkapalmusta vihreää iloa

Jokin aika sitten kävin Plantagenissa ostamassa tuliaiskukkia. En yleensä koskaan pääse sieltä pois ilman omia ostoksia enkä päässyt nytkään. Viherosastolla oli myynnissä paljon ihania kasveja leikattuun hintaan ja löysin sieltä aivan ihanan tavallisesta poikkeavan jukkapalmun. Ja halvalla tietysti; tarjoushinta 19 euroa oli ihan kohtuullinen näin tuuheasta ja erityisesti painavasta kasvista.


Tavallisesta poiketen tässä jukassa oli pyöreähkö pallomainen runko ja kaikki vihreät oksat lähtevät rungosta eikä leikatusta päästä. Oksia oli paljon, joten kasvi oli oikein tuuhean ja ryhdikkään näköinen. Olisin mielelläni ostanut näitä kaksi, mutta tila on nyt talviaikaan kovin vähissä. Kaksi tällaista vierekkäin olisi aika mahtava yhdistelmä; siis jos kasveja olisi paljon vähemmän kuin minulla.


Jukka on sinänsä aivan ihana ja helppohoitoinen kasvi. Ainoa erikoistarve on paljon valoa ja sitä se todellakin tarvitsee! Aiemmissa valoisissa asunnoissa jukat ovat viihtyneet hyvin ja nykyisessä kodissa työhuoneessa on sopivasti aurinkoa. Viime kesänä ostin olohuoneeseen uuden ison jukan ja talven mittaan olen huomannut, että olohuoneessa valo ei vaan sille riitä. Vihreä on haalistunut ja osa lehdistä alkaa roikkua. Senpä vuoksi olen taas siirtänyt sen uudelle paikalle ja mikäli se ei vielä riitä, on sille löydyttävä uusi sijainti työhuoneen aurinkoisesta nurkasta. Näin ollen uuden jukan sijoittelu vaatii vähän työtä. Sain sen kyllä mahtumaan työhuoneeseen, mutta täytyy sanoa, että asunnossa, joista suurin osa ikkunoista on pohjoiseen, ei ole kovin monta sopivaa paikka jukalle. Mutta sopu sijaa antaa.


Vaikka viherikkunalla onkin ahdasta, olen jo löytänyt seuraavan pakkomielteeni. Se on viikunapuu. Sellainen minulla on joskus ollutkin, mutta se paleltui syksyllä parvekkeella vaikka ilmeisesti sen pitäisi aika hyvin kestää kylmää. Se ei myöskään ollut puumallinen vaan enemmänkin maassa rönsyilevä kasvi. Joka tapauksessa, nyt keväällä meinaan sellaisen hankkia välimeren kasvien joukkoon, kunhan vaan sopiva eteeni sattuu. Toivottavasti sellainen löytyy pian!

tiistai 28. helmikuuta 2017

Helmikuu parvekkeella

Helmikuun myötä perinteiset talvikuukaudet alkavat olla ohi ja siirrytään taas kunnolla kevättalveen. Lunta on ainakin viime päivinä tuprutellut niin paljon, että viime viikon keväiset maisemat ovat täysin hetkellisesti kadonneet. Pidentyvät päivän myötä uudet lumetkin saavat kohta kyytiä ja oikeasti voi vähitellen alkaa elätellä toiveita pysyvästi lämpimimmistä päivistä.


Hiihtolomalla siirsin muratti- ja mansikkaistutukset kodinhoitohuoneeseen. Muratit olivat edelleen erittäin vihreitä ja hyvävointisen oloisia sulanneinakin, joten toivotaan, että ovat edelleen hengissä. Niitä on nyt varovasti kasteltu ja nyt täytyy vaan seurata tilannetta. Toin sisätiloihin parvekkeelta myös ihan vihreän sypressin, mutta se on ainakin sisätiloissa alkanut varistaa havuja, joten elossa se ei taida kyllä olla.

Parin narsissihankinnan lisäksi muuta uutta ei parvekkeella ole tapahtunut. Hiihtolomalla kyllä imuroin jo valmiiksi parvekkeen roskista ennen kuin aurinko kuivattaa ja polttaa kaikki pudonneet lehdet tms. tomuksi. Kanerviakin jo vähän katselin, että ne täytyy varmaan jo lähiaikoina siivota pois. Aika kuivilta ovat kanervat alkaneet vaikuttaa ja ehkä kohta alkaa narsisseistakin olla kunnon tarjouksia. Huhtikuussa voikin hyvällä onnella jo palauttaa muratit parvekkeelle!


Pidempien iltojen ja plussakelien myötä myös koira on alkanut viihtyä taas parvekkeella. Keskitalvella sitä ei oikein meinannut saada sinne suostuteltua vaikka se onkin yksi koiran lempipaikoista. Valvontamahdollisuudet parvekkeella ovat aivan mahtavat, asuntomme parhaat, ja usein koiraa ei meinaa saada parvekkeelta melkein pois. Tai varsinkaan kuvitella menevänsä parvekkeelle ilman koiraa! Kevättä on siis selvästi ilmassa. Ja niin on allergiaoireitakin. Jo pari viikkoa sitten omassa nenässä tuntui jo Ruotsista saapuneet pähkinäpensaan ja lepän vähäiset kukinnot. Kevät siis jo todellakin kolkuttelee ovella...

Siivoushommia on siis maaliskuussa parvekkeella luvassa lisää ja ehkä vähän vihreääkin. Jotain uutta elävää ja vihreää on sinne pian saatava lisää!