torstai 24. toukokuuta 2018

Sitruunapuu

Tänä vuonna ei tosiaan osunut silmiin erittäin edullisia tarjouksia minisitruksista. Poikani on kovasti minisitrusta toivonut ja päädyin sitten vähän isompaan, kun pienempää ja halvempaa kategoriaa ei ollut tarjolla. Tarjouskasvi tämäkin oli Plantagenista eikä sinällään todellakaan kallis. Minisitruksia on vaan kokeiltu meillä useampaan otteeseen ja ne ovat osoittautuneet hankaliksi pitää hengissä. Mutta yrittänyttä ei laiteta!


Kumkvatteja eli niitä appelsiinin näköisiä minisitruksia meillä on vuosien mittaan ollut useita. Sitruunapuusta olen itse vähän haavaillut ja päädyimme nyt sellaiseen. Tuuheassa kasvissa oli monta sitruunaa ja ainakin tähän saakka ne ovat pysyneet kasvissa putoilematta. Kaupassa tiesin jo entuudestaan välttää kasveja, joiden lehdet ovat käpristyneet. Se on minisitruksissa ollut sellainen merkki, josta tietää, ettei kasvia sen jälkeen ole kovin helppo pelastaa. Missään nimessä ei myöskään kannata ostaa selvästi kuivumaan päässyttä kasvia. Nämä ovat erittäin oikukkaita ja meillä ne ovat kuolleet usein ilman mitään erityistä näkyvää syytä. Niitä tulee kastella, mutta sopivasti, ei liikaa eikä liian paljon. Älä vaan kuivata äläkä ylikastele. Ne ovat myös herkkiä tuholaisille ja niistä on vaikea päästä eroon. Lähtökohdat eivät siis ole hyvät, mutta jostain syystä aina on vain kokeiltava.


Kesän lämmetessä ajattelin viedä sitruunan parvekkeelle. Parvekkeella ne ovat yleensä viihtyneet hyvin, jos ovat sopivan kokoisessa ruukussa. Aivan pienessä ruukussa ne kuivuvat helposti ja parvekkeella näin juuri tapahtuu erittäin helposti lämpiminä päivinä. Loppukesästä sitruunan voi taas siirtää sisätiloihin ja katsella sitten onko mitään mahdollisuuksia selvitä talvesta. Toivottavasti sitruunapuulla olisi meillä parempi menestys kuin kumkvateilla. Olen kyllä lehdistä lukenut, että Suomessakin on ihmisiä, joilla on monivuotisia sitruksia. En voi kuin heitä ihailla!







keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Ei kesää ilman hortensiaa

Hortensia on ehdottomasti yksi kesän suosikkikasveistani. Parveke vain kaipaa sellaisen vuosittain ja aina sellainen sinne ilmestyy, vaikka alkukesän kastelu on sille melkoinen koettelemus. Joka vuosi alkukesän paahde pääsee yllättämään ja hortensia kuivahtaa. Sen onneksi saa pääsääntöisesti herätettyä henkiin upotuskastelulla, mutta nuput saattavat siinä valitettavasti pysyvästi kuivahtaa. Lämpimillä säillä on siis ehdottomasti valvottava, että hortensian multa on päivittäin kostea!

Tänä vuonna sain hortensian äitienpäivälahjaksi ja sen väri on vähän arvoitus. Kukan mukana ollut lappu viittaa punaiseen, mutta kasvin nuput näyttävät enemmänkin valkoiselta. Istutin hortensian ruukkuun, joten siinä oleva multa saattaa myöhemmin ainakin vaikuttaa vielä lopputulokseen. Tokmannin terassihortensioissa (näitä vietiin myös isoäideille) oli valtavasti nuppuja ja kasvit olivat mukavan tuuheita ja matalia. Korkeissa hortensioissa on se hankala puoli, että vaikka ne kuinka ovatkin todella näyttäviä, niiden oksat ja nuput katkeavat kuljetuksessa helposti. Nämä ainakin saatiin kokonaisina perille.


Viimevuotinen hortensiani talvehti tyylikkäästi työhuoneeni lattialla. Se kasvoi oikein isoksi ja on siinä nuppujakin. Siirsin sen äitienpäivän jälkeen parvekkeelle, koska säät suosivat ihan hellelukemissa. Uusiin kaupasta ostettuihin verratessa se on tietenkin rönsyilevä ja puutarhakasvin näköinen, mutta hieno silti! Täytyy vaan muistaa lannoittaa sitä kesän mittaan, jospa se tekisi vielä enemmän ja isompia kukkia.


Mutta ei kesää ilman hortensiaa siis! Kesälomareissujen ajan sen on myös vähän hankala kasvi lasitetulla parvekkeella, mutta nostan sen yleensä sisätiloihin, kuten myös erityisen lämpiminä viikonloppuina, jos olemme poissa kotoa. Kukkien jälkeenkin hortensia on hieno viherkasvi ja olen tosiaan ainakin itse saanut sen helposti talvehtimaan sisätiloissa. Viime vuonnakaan en kerta kaikkiaan raaskinut heittää sitä pois, kun se loppusyksystä teki vielä kukaan. Ei kannattanutkaan; on se sellainen kesän kaunotar!

maanantai 21. toukokuuta 2018

Muistoja kesästä

Mikä ihana yllätys on tehdä löytöjä pakastimesta! Sieltä voi löytyä ihania muistoja menneeltä kesältä, kuten ihana juustokakku, joka oli tehtävä ennen kesälomamatkaa mascarponejuustojen parasta ennen -päivän lähestyessä. Myös menneen kesän marjat voivat ilahduttaa löytäjäänsä ja niitä voi aina tarvittaessa täydentää uusilla. Pakastin on yllätyksiä täynnä!

Juustokakulle sopivaa viikonloppua on vuoden mittaan ollut vaikea löytää. Aina on ollut takana jokin liialla syömisellä varustettu juhlakausi tai muuta herkullista tarjottavaa. Onneksi toukokuu ei petä koskaan ja löytyihän se sopiva viikonloppu sillekin. Juustokakut ovat siitä käteviä, että ne voi pakastaa ja ne säilyvät sellaisenaan pitkään. Koostumus on aivan sama kuin tuoreenakin. Marjojen kanssa näin ei valitettavasti ole, mutta mustikat ja vadelmat säilyvät suhteellisen hyvinä. Tarjolle lähinnä koristeen vuoksi hankittiin tuoreita vadelmia ja kyllähän ne kokonaisuuden kruunaavatkin.


Seuraavan kesän pakasteaarteet odottavat jo vuoroaan ja uusi satokierros lähtee kohta käyntiin. Uudet muistot ovat siis edessä ja ehkä on syytä tehdä jotain pakesteyllätyksiä ensi vuodeksi vaikka parissa pienemmässä koossa, jolloin ne voivat olla myös helpompia ottaa käyttöön. Aina ei voi muistaa mitä yllätyksiä pakastin kätkee ja ne ovat onneksi joskus myös erittäin positiivisia!


lauantai 19. toukokuuta 2018

Novitan syksyn ja talven lankakartat

Novitan syksyn ja talven lankakartat olikin kaikessa hiljaisuudessa julkaistu Novitan sivuilla. Tykkäsin itse ainakin todella paljon monista tulevista väreistä!


7 Veljestä -lankoihin on uusina väreinä tulossa kahvipapu ja munakoiso sekä juhlavuoden väreinä meleeratut maissi, kanerva, fasaani ja kataja. Melaaratuista väreistä ei saa oikein käsitystä näin pienten kuvien perusteella, mutta ainakin fasaani vaikuttaa erityisen mielenkiintoiselle. Munakoisosta olen todella innoissani! Myös tumma ruskea on kiva saada taas valikoimaan.


Raidallisten lankojen puolella 7 Veljestä Multiraitaan on tulossa sisäkkö ja pikkolo, joista jälkimmäinen näyttää aika mukavalle. Ylipäänsä on innoissani, että Multiraita pysyy valikoimissa! Raita-langan värit pysyvät syksyllä ennallaan samoin kuin Pohjolassa. Polariksen uusia värejä on ilotulitus sekä maasto. Molemmat uutuudet vaikuttavat aika kiinnostaville! Kokonaan uusi lanka on Napapiiri, jossa on viisi väriä: saimaannorppa, jääkarhu, naali, taimen ja ahma. Nämä täytyy käydä kaupassa katsomassa aikanaan miltä oikeasti näyttävät, mutta yleensä tykkään näistä kuvioiduista langoista. Tuotosta ohjataan oma osuus myös WWF:lle.

Nalle-lankoihin on tulossa uutena värit sahrami, granaattiomena ja nutria. Näistä aivan ihanalle vaikuttaa granaattiomena! Pelto-langan valikoima pysyy ennallaan, mutta Taikaan on tulossa koski, polku ja puna-apila. Nämä kaikki kolme näyttävät oikein kivoille.


Isoveli-langan uudet värit ovat karhunvadelma ja yö. Venla-langoissa sekä Venlassa että Venla Naturessa värit pysyvät ennallaan, uutuutena on ainoastaan Venlassa hiili. Muutoksia ei myöskään ole Keto- ja Niitty-langoissa muita kuin Niitty-langan uutuus Tuomi. Kokonaan uusi lanka on 100 prosenttista villaa oleva Natura, joka palaa valikoimaan. Värejä siinä on kuusi: luonnonvalkoinen, savi, karhu, karpalo, järvi ja susi.

Nordic Woolin uudet värit ovat orava ja kuusi. Kokonaan uusia lankoja ovat Baby Merino ja Baby Merino Dream. Molemmissa on kuusi eri väriä ja langat ovat 100 % merinovillaa. Novita Cotton Soft, Cotton Mercerized ja Wool Cotton jatkavat ennallaan. Baby Woolissa uutuusväri on hiili.


Strömsö-langoissa uusia värejä ovat joulu ja metsästäjä. Kokonaan uusi lanka on Tähti, jossa on monivärinen epäsäännöllinen vaihteluväli sekä kuparinen ohut lanka. Langan viisi väriä ovat Lyyra, Capella, Otava, Kassiopeia ja Pohjantähti. Kausituotteina tulee viiden värin uutuus Hohde, joka on heijastava 7 Veljestä -langan paksuinen lanka. Kausituotteena on myös pehmeä ja pörröinen Pilvi, jossa on neljä väriä.

Kalalangat ja Cotton Crochet jatkavat valikoimissa ennallaan. Uudet langat tulevat kauppoihin heinä-elokuun aikana. Ei muuta kuin uutuuksia odottelemaan!



perjantai 18. toukokuuta 2018

Taimiviljelyä

Kevään edetessä myös Viherpeukaloista tilatut taimet ovat lähteneet hyvään kasvuun. Taimet ovat saapuessaan pieniä, mutta nopeasti ne siitä vahvistuvat. Ruukkuvadelman siirsinkin jo parvekkeelle kasvamaan. Nyt vielä odottelen amppelikarhunvadelmia saapuvaksi!


Sinihibiskus on myös kasvanut hyvin. Sitä en ole vielä raaskinut parvekkeelle siirtää, mutta vähitellen viimeistään kesäkuussa täytyy sitäkin kokeilla. Ruukkuvadelman pitäisi pärjätä parvekkeella ihan hyvin, koska kyllähän vadelma kylmää sietää. Pientä taimea on kuitenkin kovin kylmällä sinne sääli laittaa, mutta ainakin toistaiseksi säät ovat kyllä suosineet!


Myös sisätiloissa olen edelleen pitänyt pientä sitruunapuun taimea. Se on ainakin toistaiseksi niin pieni, että voi olla, että tänä vuonna saa vielä pysytellä muutenkin sisätiloissa. Jos on kovin lämmintä, näin pienet taimet kuivuvat kyllä helposti. Sama vaara on toki sisätiloissakin, mutta lasitetulla parvekkeella kevätaurinko voi olla armoton. Onneksi sitä on kuitenkin viime aikoina piisannut!





torstai 17. toukokuuta 2018

Äitienpäiväkalenterisukat

Novitan joulukuisesta joulukalenterisukka-projektista innostuneena lähdin innolla mukaan Niina Laitisen äitienpäiväkalenteri-projektiin. Luvassa kun oli pitsiä ja palmikkoa, niin se passaa oikein hyvin! En uskonut pysyväni kovin hyvin aikataulussa kiireisen toukokuun vuoksi, mutta yllätin itseni! Joinakin päivinä olin ihan ajan tasalla ja sukat valmistuivat äitienpäiväksi.

Äitienpäiväsukkien kohdalla oli sama juttu kuin joulukalenterisukkien kanssa eli kalenterin alkupäässä on päivittäin aika paljon neulottavaa. Kerrokset kuitenkin vähenevät loppua kohden ja kalenterin loppupäässä aikataulussa on aika helppo pysyä. Varren kuvio-osuudessa on kaikenlaista tehtävää ja kuvioita on aika paljon, mutta ohjeet ovat todella hyvät. Ohjeita on helppo seurata, joten Niinan kalentereita kannattaa uskaltaa rohkeasti kokeilla, vaikka ei olisi paljon neulonutkaan. Näissä kuvioneuleissa on se hyvä puoli, että silmukat täsmäävät joka kerroksella, joten varmasti huomaa jo seuraavalla kerroksella, jos on tullut tehtyä virhe. Hankalien ohjeiden kohdalla taas on hyödyksi seurata Niina Laitinen Designs- ja Taimitarha-sivuja Facebookissa, josta saa päiväkohtaisia neuvoja ja vinkkejä, jos jokin mieltä askarruttaa.


Tykkäsin valtavasti tästäkin kalenterista. Sukkakalenterit ovat todella koukuttavia! Vähempikin kuviointi tietysti riittäisi kuten perustöissä, mutta toisaalta erilaisten uusien asioiden ja kuvioiden kokeilu on näissä kalentereissa se juttu. Vähän pelkäsin tuleeko neulottua aivan liian kireää, kun kuvioista ei tiedä, mitä seuraavaksi on luvassa, mutta pelko oli turha. Sukat olivat jämäkät, mutta silti joustavat, ja jopa lahjansaajalle ihan oikean kokoiset! Kiva projekti ja kivat sukat! Lankana oli 7 Veljestä Aapo.