tiistai 21. helmikuuta 2017

Pieni pala kevättä

Päivät ovat jo pidentyneet reippaasti ja pikkuhiljaa mielikin haluaisi jo siirtyä kevääseen. Viikonloppuna Plantagenista oli pakko ostaa pari pientä narsissiruukkua, jotta kevättä saisi jo vähän parvekkeellekin; jotain tuoretta ja vihreää!


Narsissien kanssa täytyy olla muutenkin hyvissä ajoin liikkeellä, koska päivät käyvät nopeasti niille liian kuumiksi lasitetulla parvekkeella. Jos niitä meinaa hankkia isomman erän, se on tehtävä aika lähiaikoina. Joka tapauksessa pakkasessakin pärjäävät oikein hyvin ja mitä viileämpää, sitä pidempään ne kestävät!

Parvekekasvit myös alkoivat näyttää siltä, että kohta alkaa olla aika siivota kanervat pois. Ne olivat jo aika kuivuneita, jotan pölyyntyminen ja roskaaminen alkaa pian. Muratit olivat sen verran hyväkuntoisia, että toin ne kevätlomalle kodinhoitohuoneeseen. Katsellaan huhtikuun puolelle miltä silloin vaikuttavat ja onko niistä vielä parvekkeelle; eivätpähän nyt ainakaan pala kevätauringossa. Kanervien tilalle tosiaan voisi kohta hankkia näitä narsisseja; eihän kevät ilman niitä tule!





torstai 16. helmikuuta 2017

Orkideaviikot

Taas on meneillään vuoden parhaat orkideaviikot. Tällä hetkellä ei taida kotona olla sellaista perhosorkideaa, jossa ei olisi kukkia, nuppuja tai kukkavanaa. Tänä vuonna mielestäni kukkavanat kasvoivat maltillisemmin eikä nuppuja syntynyt liian nopeasti. Tavallisesti joulun tienoilla nuput tippuvat pimeyden vuoksi, mutta tänä vuonna suurin osa nupuista ilmaantui vasta tammikuussa. Ja kyllä niitä nyt piisaakin!

Kymbidissäni ei kukkavanoja näy, vaikka hengissä kyllä onkin. Mutta näitä erilaisia perhosia kyllä piisaa erilaisissa punaisen, valkoisen ja violetin sävyissä. Itsekukitetut myös rönsyilevät kauniisti, mutta pystyssähän ne eivät hyvin ilman kasvihuonevaloa ja tikkuja pysy. Yritän niitä aina käännellä eri päin, mutta aika lailla toispuoleisia niistä tuntuu tulevan. Toisaalta sellaisiahan ne ovat luonnostaankin!

Talven yli on myös selvinnyt aika lailla kaikki orkideani. Olen kastellut niitä todella vähän, jopa liiankin, mutta eivätpähän ainakaan ole päässeet mätänemään. Parissa on juuret vähän huonot, mutta se on peräisin jo aiemmilta talvilta, mutta eläköön niin pitkään kuin jaksavat. Joskus olen kokeillut vaihtaa niihin multaa (tai siis kariketta) tuossa vaiheessa, mutta eipä siitä apua ole ollut; ainakaan toistaiseksi. Ehkäpä on syytä yrittää joskus taas uudelleen.


Myös vuoden ensimmäiset tulppaanitkin tuli hankittua jo tammikuun puolella. Niitä on tullutkin tänä vuonna ostettua aivan luvattoman vähän. Jotenkin tämä alkuvuosi on jatkunut ihan samanlaisessa kiireessä kuin loppuvuosikin, mutta eiköhän tämä arkielämä ala kohta taas tasaantua. Ainakin tunnepuolella tunteja on kovasti tulossa lisää, kun päivä on jo rutkasti pidentynyt. Maanantaina oli ensimmäinen päivä sataan vuoteen (siis lokakuun) kun kotiin tullessa viideltä oli vielä valoisaa. Siitä se taas lähtee!

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Tammikuu parvekkeella

Tammikuussa parvekkeella oli paljon vaihtelevaa säätä ja joulukoristeet on loppiaisen jälkeen korjattu pois. Vähitellen tulisi alkaa peitellä kasveja kevättalven auringolta, jos niiden selviytymistä aikoo vielä kokeilla. Vaihtelut säässä ovat olleet suuria purevasta pakkasesta plussaan, mutta toisaalta pakkasjaksot eivät ole ole olleet kovinkaan pitkiä, mikä on hyvä juttu kasvien kannalta.


Tällä hetkeillä meneillään olevan pakkasjakson jälkeen täytyy miettiä, josko nostaisi muratit sisätiloihin kokonaan kevättä odottamaan. Viikonloppuna kävin talvisäilössä katsomassa kasveja ja osa niistä voi oikein hyvin, osa ei. Huonovointisuuden syynä oli lähinnä kuivuus, mutta sellaista sattuu. Työhuoneesta pitäisi nyt ehkä sitten koittaa raivata hieman tilaa parille muratille noin kahden kuukauden ajaksi. Sen verran kivoja ne vielä ovat, että ehkä täytyy sellaista vaihtoehtoa tänä vuonna kokeilla!


Kanervat ja muut näyttävät myös säilyneet talvesta mukavasti. Kohta alkaa kuitenkin kevätauringon paahde ja siinähän ne kuivuvat pystyyn ja alkavat kerryttää pölyä. Myös koristekaalit ja keijunkukat ovat kestäneet talvea yllättävän hyvin. Pakkasilla rutistuvat ryttyyn, mutta ovat plussakeleillä aika hyvin palautuneet. Yleensä koristekaalit ovat tässä vaiheessa jo lyhistyneet täysin kasaan, joten huomaa kyllä, että pitkillä plussajaksoilla on ollut vaikutusta.

Sisällä työhuoneessa oliivipuut ja ihmeköynnökset voivat myös oikein hyvin. Myös hortensia on ruukussa säilynyt talven yli. Huhtikuussa hortensian voikin jo siirtää parvekkeelle ja siitähän se sitten alkaa. Ehkäpä tässä on jo muutaman viikon päästä narsissien vuoro!











torstai 2. helmikuuta 2017

Siksakin paluu

Palasin taas syksyllä siksak-vilttien pariin. Marraskuussa oli Citymarketissa Suomivillasta niin käsittämättömän hyvä tarjous, että en voinut sitä väliin jättää. Lisäksi meidän aiemmin valmistunut Suomivilla-viltti on ollut niin kovassa käytössä, että tarvitsimme ehdottomasti toisen! Iän myötä palelu vaan lisääntyy; itselläni on nykyään varpaat aina täysin jäässä ja miehelläni sormet. Onneksi villasta on paleluun kotona apua!


Huipputarjoukset langoista tietävät lankojen poistumista valikoimista ja niin kävi Suomivillallekin. Ikävä sitä tulee, koska se on ollut todella kiva lanka. Värit ovat maanläheisiä ja siitä on kiva neuloa. Alkuun sain taas siitä allergiaoireita, mutta niihin siedättyy parissa päivässä. Pidän myös näiden vilttien neulomisesta, sillä siksakin neulominen on niin mukavaa. Pääsin myös käyttämään kaikki varastoon jääneet aiemmat Suomivillat pois ja tässä taisi raidoissa olla viisi eri väriä. Ruskeaa oli toki vain keskellä vilttiä pari raitaa, mutta kaikki oli kiva saada käytettyä!


Samaan syssyyn aloitin heti edellisen perään ennen joulua toisen Siksak-viltin. Siinäkin kaivoin varastosta kaikki ylijääneet Joki-langat ja hankin muutaman lisäkerän näitä liukuvärjättyjä lankoja. Uutuutena kolmas väri oli pinkki, mutta kaksi muuta olivat tuttuja viinipunainen-kanervaa sekä violetti-petroolia. Näistäkin kaksi jälkimmäistä poistuu valikoimista. Kauniita lankoja olivat molemmat, mutta kai se vaihtelu on aina tervetullutta!


Molemmat viltit ovat myös olleet koiran mieleen. Joki-vilttejä yleensä onkin näillä beaglen käyttämillä tuoleilla, joten tuntuvat varmaan kotoisilta. Aamuisin ja työpäivän jälkeen on myös usein havaittavissa Suomivilla-viltit muokatuissa mytyissä, joiden keskelle on selvästi kaivauduttu nukkumaan. Ihan oikeassa on koira; ihania ne ovat! Ja se villan lämpö, se on aivan toisenlaista kuin mitä mikään fleece pystyisi ikinä tuottamaan.

lauantai 14. tammikuuta 2017

Kevät ruudulla

Tv-kevät tulee ja katsottavaa on paljon! Joululomalla pääsin jo hyvään vauhtiin katsomalla monta loistavaa sarjaa ja aloittamalla monta uutta. Lomalla tuli katsottua mm. Better Things kokonaisuudessaan sekä The Crown. Sekä tietysti Sean Beanin kertoma Roman Empire: Reign of Blood  Netflixiltä! Sean Beanistä olikin äskettäin mukavia uutisia, sillä Bean on kuvaamassa uutta Jimmy McGovernin sarjaa Broken, jota kyllä todella innolla odotan. Jimmy McGovernilla ei taida olla yhtään sarjaa (mm. Cracker, Lakes, Accused), josta en olisi pitänyt ja vielä aivan valtavasti; ja Bean on Bean. Joulupyhien lopuksi löysin sitten Poldarkin, jossa riittää vielä onneksi katsottavaa!



Poldarkia olen tallentanut syksystä saakka ja sen suhteen minulla ei ollut kovin suuria odotuksia. Ajattelin sen olevan menneisyyteen sijoittuvaa romanttista hömppää, mitä se tietysti tavallaan onkin, mutta tämä onkin aivan yllättävän hyvä! Se on tehty todella taitavasti, näyttelijät ovat hyviä ja juonenkäänteet mielenkiintoisia eikä kaikki tapahdu ennakko-odotusten mukaisesti. Toinen kausi jatkuu vielä Yle TV1:ssä ja sarjaan on vahvistettu tulevan kolmaskin kausi, joka on tällä hetkellä tekeilläkin. Jostain luin viime vuoden puolella, että sarja ei oikein olisi löytänyt katsojia Suomessa. Suosittelen sitä lämpimästi ja ainakin itse innostuin siitä heti ensimmäisessä jaksossa.



Myöskään The Crownin suhteen minulla ei ollut kovin suuria odotuksia. Tavallaan vähän muiden kehujen perusteella toivoin sen olevan hirvittävän huono, mutta olin kyllä aivan väärässä. Pidän valtavasti kaikesta historiasta ja historiallisesta, mutta nykyisiin minkään maan kuninkaallisiin minulla ei ole pienintäkään mielenkiintoa. Sarja kuitenkin sijoittui Elisabet II:n valtakauden alkuun, joten sitä kautta nykyajan kuninkaallisista hyppy historiaan on helppo. Mikä pahinta, sarja on aivan järkyttävän taidokkaasti tehty ja se on valitettavan koukuttava. Toki kahden jakson aamuannoksen jälkeen kuninkaallisten ja kovin säännöstellyn elämän aiheuttama kuristava tunne helpotti aina katsomisen lopettamista, mutta seuraavana aamuna taas jaksoi innolla aloittaa urakan. Sarja kertoo Elisabetin ja Britannian politiikan tapahtumia äärimmäisen mielenkiintoisesti ja toivottavasti ne on myös kerrottu mahdollisimman todenmukaisesti; hovin tapahtumat ja henkilökohtaiset keskustelut tietenkin perustuvat melko lailla fiktioon. Valitettavasti tätäkin on tulossa lisää, mutta odotan sitäkin innolla! On mukavaa olla erehtyväinen.



Loppiaisena sitten pääsin Jack Taylorin matkaan Netflixissä. Tätä irlantilaista dekkaria yksityisetsivän muodossa on tarjolla kuuden 90-minuuttisen jakson verran ja ainakin parin ensimmäisen osan pohjalta tarinat vaikuttavat ihan toimivilta. Ainakin paikka tuo tarinaan vaihtelua ja ainakin ensimmäisten jaksojen verran rikoksia selvitellään Galwayssä, jossa olen muuten itsekin käynyt melkein 13 vuotta sitten. Ylipäänsä kovasti tuo Netflix minua ihmetyttää, kun tarjolle tulee aivan valtava määrä sarjoja viikoittain. Monesta en ole koskaan kuullutkaan, mutta monet niistä ovat olleet ihan hyviä joskus kun ihan sokkona on tullut jotain kokeiltua. Rikossarjoja on aina kiva löytää näistä palveluista, sillä Yle ei valitettavasti ehdi kaikkia sellaisia esittämään. Näitä vastaavia rikosjuttuja täytyy kaivella lisää!



Vihdoin ja viimein pääsin myös loppiaisena aloittamaan The Affairin. Minun on pitänyt monta monituista kertaa aloittaa sarjan katsominen, mutta en vain ole siihen asti päässyt. Onneksi se hetki tuli nyt, sillä ensimmäisen kauden muutaman jakson perusteella sarja on erittäin mielenkiintoinen. Juoni toimii hyvin ja tarina on rakennettu erittäin kiinnostavasti. Kahden ensimmäisen kauden jälkeen pääsen suoraan kolmanteen, joka tällä hetkellä on juuri meneillään ja sitä voi myös seurata HBO Nordicilla. Myös The Affairia on luvassa lisää, mutta katsotaan nyt ensin nämä kolme ensimmäistä kautta.



Kevään ohjelmistosta Ylellä Ylikomisario Banks ehti jo alkaakin viikko sitten. Uusia jaksoja on luvassa vielä kaksi. Muita rikossarjoja on myös tulossa lisää, kun Vera Stanhope ratkoo rikoksia 25.2.2017 alkaen ja myös Hiljainen todistaja jatkuu uusilla jaksoilla 26.2.2017 alkaen. Suosikki brittidekkareista ei sitten puutukaan kuin Shetland, josta siitäkin ilmestyy tänä vuonna uusi kausi. Ilman rikossarjoja en oikeastaan voi elää, mutta onneksi mukaan mahtuu vähän historiaakin. Tiistai-illassa alkaa huhtikuussa 4.4. alkaen Victoria, jossa päästään taas kuninkaallisten maailmaan. Tämä sentään sijoittuu täysin menneisyyteen, joten sen katsomisen aloittaminen on varmasti helpompaa kuin the Crownin. Toivottavasti se on myös yhtä hyvä kuin The Crown! Ainakin vastaanotto Britanniassa on ollut hyvä ja lisääkin on tulossa.



Ylen musiikkidokumenteissakin Teemalla on taas luvassa mielenkiintoisia ohjelmia. Tammikuussa voi aloittaa Marshallin vahvistimen tarinalla 22.1. ohjelmalla Play It Loud. Helmikuussa taas starttaa kahdeksanosainen Soundbreaking-sarja "populaarimusiikin" studiomaailmasta sekä historiasta. Näitä kunnollisten musiikkidokumenttien ohjelmapaikkoja saisi Ylellä olla useampiakin, mutta mennään nyt näillä, mitä on tarjolla.

MTV 3:lla taas starttaa 12.2.2017 odotettu Cold Feet eli Rimakauhua ja rakkautta uusilla jaksoilla. Tykkään tästä valtavasti ja aiemmat jaksot olen nähnyt moneen kertaan. Edellisestä kierroksesta on kyllä jo aikaa, sillä tajusin katselleeni sitä viimeksi äitiyslomalla eli kymmenkunta vuotta sitten... Auts, kylläpä aika vierii nopeasti. Tätä uudelleentapaamista odotan innoissani; toivottavasti tämä paluu on onnistunut! Maikkarilta on luvassa myös pitkästä aikaa uutta rakastamaani hömppää, kun Suomen kaunein koti jatkuu sekä helmikuussa palaava Vuosia nuoremmaksi. Paljon ei tule tosi-tv:tä ja nykyohjelmia katsottua, mutta näitä kahta sentään jaksan katsella. Nykyistä Maikkarin ja Nelosen kanavien kotimaista ohjelma-antia kun katselee, ei voi kuin ihmetellä millaisille ohjelmille oikeasti nykyään on ilmeisesti kysyntää. Ohjelmaideat ei kyllä paljon käsittämättömimmiksi ja väkisin väännetyimmiksi voi enää muuttua...



Tammikuussakin on vielä luvassa vaikka mitä. HBO Norcilla on jo alkanut 7.1.2017 Taboo. Taboossa on luvassa 1800-luvun Lontooseen sijoittuvaa mysteeriä kahdeksan jakson verran ja menosta vastaa FX, jonka sarjoista olen viime vuosina tykännyt valtavasti. Taboon matkaan taidan hypätä myöhemmin, kun jaksoja on ilmestynyt useampi. Ensi viikolla starttaa HBO Nordicilla myös History Channelin Six, jossa seurataan Yhdysvaltain merijalkaväen erikoisjoukkoa, jonka tehtävä on surmata Talibanin johtohahmo. Sarjassa on mukana mm. Justifiedista tuttu Walton Goggins ja on mukava nähdä miten ura jatkuu Harlanin jälkeen. Helmikuussa on tulossa Big Little Lies -minisarja (20.2.2017), jossa on vähintäänkin mielenkiintoiset näyttelijät Reese Witherspoonista ja Nicole Kidmanista alkaen. Ja sitten on vielä tulossa mahtava Bosch maaliskuussa, josta ei vielä ole valitettavasti tarkempaa päivää tiedossa...



Tämä vuosi on myös erittäin lupaava muiltakin osin. Luvassa on ainakin uutta Silicon Valley -sarjaa sekä kolmas kausi Fargoa. Onnistuin missaamaan kakkoskauden, mutta sekin tulee varmaan taas katsottavaksi kolmannen kauden yhteydessä. Myös Birminghamin rikosmaailmaa eli Peaky Blindersia on luvassa lisää sekä tietysti ilmeisesti kesäkuussa Game of Thronesia, jota kuvataan edelleen. Päivämäärät vielä näistä kaikista puuttuu muutenkin, joten ei tämä hauskuus vielä tähän alkuvuoteen lopu.

Ja sitten on tietysti vielä Twin Peaks...


perjantai 6. tammikuuta 2017

Omenankukkia

Omenankukkia on luvassa keväällä Pentikiltä. Taas on Lasse Kovanen suunnitellut todella kauniin kuosin. Jouluna oli Amaryllis ja sitten on ollut Omenapuuta, joten tavattoman kaunis linja jatkuu. Omenankukka on ihana keväinen kuosi; eikä liian pastellinen!

Omenankukkia on tulossa monena erilaisena tekstiilinä pöytäliinasta tyynynpäälliseen ja keittiötekstiileihin. Tulossa on myös taas perinteinen kaunis puutarjotin sekä myös aiheeseen sopivaa studiokeramiikkaa. Omenankukka jatkaa Pentikin viime vuosilta tuttua akvarelli-linjaa ja ainakin minusta se on todella kaunis! Kyllähän tässä tulee todellakin kevättä ikävä!


Keramiikkapuolelta ei uutuuksia keväälle ole kovin paljon luvassa, mutta pääsiäistuotteissa oli kivoja pääsiäismunia sekä mununkuoria muistuttavia kulhoja. Minulla ei olekaan mitään pääsiäiseen sopivaa keramiikkaa, mutta ehkäpä tuollaiselle kulholle voisi löytyä sijaa, kunhan näen kaikki värivaihtoehdot. Kuvastossa oli kuvissa keltainen ja vihreä, mutta ihan valkoinenkin kävisi!


Alennusmyynnit ovat Pentikin myymälöissä yleensä lyhyitä myymälöiden koon vuoksi, joten uutuuksia alkaa varmaankin olla jo esillä. Täytyypä taas poiketa kurkistelemaan; näin kevättä odotellessa! Koko kuvasto on nähtävillä osoitteessa www.pentik.fi.


Kaikki kuvat: Pentik.

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Joulukuinen Lontoo

Viikko ennen joulua kävin työporukan kanssa Lontoossa opintomatkalla. Neljä päivää on lyhyt aika, mutta ehtiihän siinä kaikenlaista. Jalat olivat kovilla, mutta kivaa oli! Sää oli harmaa ja joinakin päivinä erittäin sumuinen, mutta meikäläisittäin erittäin lämmin. Minäkin vilukissa kuljin lähes koko ajan takki auki ja yksi yö jopa nukuttiin ikkuna auki, kun patteri huusi täysillä ja saimme lämmityksen pois päältä vasta seuraavana päivänä. Lämpöä oli sellaiset 8 - 12 C ja se oli oikein miellyttävä lämpötila matkailuun. Kaikkialla sisätiloissa tuntui olevan uskomattoman kuuma ja monessa paikassa sai istua t-paidassa, joka on minulle erittäin harvinaista!


Olen aiemmin käynyt Lontoossa vuosina 1991 ja 2006. Nyt voin sanoa, että kerrankin hotellilla oli erinomainen sijainti. Edellisellä kerralla toki lähimetroasema oli korjauksessa, jonka vuoksi seuraavalle asemalle tuli matkaa. Nyt yövyimme Russell Squarella Piccadilly linen varrella. Piccadilly linella pääsee moneen paikkaan, mutta kyseinen metrolinja tuntuu olevan erittäin ruuhkainen. Joulunajalla lienee osuutta asiaan sekä liikennettä sotki myös junien korjaustyöt. Joka tapauksessa metrolla matkustaminen on erittäin helppoa ja kätevää. Oyster card on loistava matkalippu ja hyvin toimivat myös ryhmäliput, jos kasaan saa yhdessä kulkevan 10 hengen ryhmän. Lentokentistä tuli kokeiltua sekä Gatwick että Heathrow, joilla molemmilla olen käynyt molemmilla kerroilla. Thameslink toi Gatwickistä King's Crossiin kätevästi ja mukavasti edullisella ryhmälipulla, johon oli yhdistetty myös tavallinen kaupunkialueen päivälippu. Heathrow'lle vei ruuhkainen Piccadilly line erittäin edullisesti. Piccadilly linen metrot olivat välillä niin täynnä, että kyytiin ei ollut mitään asiaa, joten lentokenttäkyytiin kannattanee varata aikaa. Vaunut olivat myös aikalailla täynnä matkustajia suurine matkalaukkuineen, joten istumaan ei välttämättä ole tunnin matkalla asiaa, sillä suurien pakaasien kanssa kulkuväylät ovat helposti tukossa. Joka tapauksessa metro tuo aivan perille lentokentälle, joten sen kustannuksella ruuhkankin kestää.


Perinteiseen tapaan kiertelimme kaupungilla Hop-on Hop-off -busseilla, joihin sai talviaikaan toisen vuorokauden ja jokiristeilyn ilmaiseksi. Risteilylle en itse ehtinyt, mutta osa porukasta sillä kävi ja olivat siitä kovasti tykänneet. Osa kiertoajelulinjoista ajaa erittäin ruuhkaista reittiä, joten matka ei aina tunnu oikein etenevän, mutta tässä saattaa taas joulukuu vaikuttaa asiaan. En aiemmilta kerroilta muista, että ruuhkista olisi pahemmin ollut näillä ongelmia. Iltaohjelmassa oli Phantom of the Opera -musikaali, joka on ehdottomasti kokemisen arvoinen esitys! Musikaaleja ja muita esityksiä Lontoo on täynnä, jos aikataulu vain sallii sekä liput on varattu ajoissa. Meillä oli niin iso porukka, että vaihtoehdot ovat jo aika rajatut. Meillä oli myös illalliset varattu etukäteen, koska ravintoloissa on joulun alla kuhinaa ja joukossa on aina erikoisruokavalioita, joihin pitää varautua etukäteen. Yleisesti ottaen Lontoo on kyllä yksi maailman helpoimmista paikoista löytää ruokaa ja ravintoloita, mikäli liikkuu pienemmissä porukoissa. Hotellia (Hotel Imperial Russell Square) täytyy lisäksi kehua sen verran, että siellä oli aamisella ihana pöytiinohjauspalvelu! Englantilainen aamiainen oli myös toteutettu buffetpöytänä ja ainakin minä löysin aivan riittävästi syötävää.


Shoppailemassa kävin muiden mukana, mutta en ostanut juuri mitään. Mukanani oli vain pieni matkalaukku eikä kantajaa, joten en ollut kovin kiinnostunut ostoksista ylipäänsäkään. Toisaalta myös en tuntenut oikein tarvitsevani mitään. Kotiin toi tuliaisina suklaata ja karkkeja sekä sen ainoan asian mitä halusin ostaa eli Christmas crackereitä. Sekään ei ollut kovin helppoa, koska niitä myytiin valtavissa paketeissa sekä valtavankokoisina. Kaveri sentään jostain löysi pienen paketin, jonka sitten mukanani toin! Shoppailtavaa kyllä ehdottomasti löytyy, jos kiinnostusta on. Itse jätin shoppailut Tukholmaan perinteiselle välipäiväristeilylle.

 

Sen verran taas Lontoosta innostuin, että poikani pitäisi sinne viedä käymään. Liikkuminen on sen verran helppoa ja kaikenlaista tekemistä piisaa. Nyt museoista koluttiin vain Victoria Albert Museum sekä Madame Tussauds, joista jälkimmäinen sopii lapsillekin. Ruuhkista ei meidän tarvitse enää paljon välittää, kun poika on minua paljon pidempi. Jos minä selviän, selviää poikakin! Sopiva matka olisi ehkä pitkä viikonloppu, ehkä sellainen viisi päivää niin ei tarvitse matkaa venyttää lähtöpäivän aamuviidestä paluupäivän puoleenyöhöön. Lennothan ovat vain kolme tuntia suuntaansa, joten itse matka käy nopeasti. Meillä oli onnea matkassakin, koska lakon vuoksi saapumispäiväämme edeltävä ja seuraavana päivänä Gatwickin junaliikenne oli täysin poikki ja kotiin mennessä sumu vaivasi lentokenttiä erittäin rankasti. Edellisenä päivänä lennot myöhästelivät pahasti ja osa peruttiinkin. Sama ongelma oli meidän lähtöpäivänäkin, mutta illalla sumu oli väistynyt. Taitavat olla näitä Lontoon perusongelmia molemmat. Joskus on onnea ja joskus ei; lentolakko on joskus sotkenut omia suunnitelmiakin. Lontoo on joka tapauksessa aina vierailun arvoinen. Tekemistä riittää aina ja sen voi valita omien toiveidensa mukaan.

Ja ei muuten satanut kertaakaan matkan aikana!