tiistai 25. huhtikuuta 2017

Viherraportti

Muutama viikko sitten istutet yrttiviljelmät olivat hyvä idea. Nyt niiden ansiosta koko keittiö vihertää! Kovin monta päivä ei ehtinyt hujahtaa, kun ensimmäiset versiot olivat jo melko suuria; nyt ovat hujahtaneet jo melkoisiin mittoihin. Heti on niitä myös alettu napostella ja hyvin on maistunut!


Myös ohra ehti meillä kasvaa hyvissä ajoin ennen pääsiäistä. Pääsiäisenä se ehti vähän pyhien aikana kuivahtaa ja siten koko komea harjas valahti. Nyt sitä on sitten syötetty koiralle, joka on siitä kyllä tykännyt. Täytynee vielä tässä kevään mittaan istuttaa beaglen herkuksi uudet ohrat.



Kotiin on myös palannut talvisäilytyksestä muratit ja pelargonit. Sen verran viileitä (suoraan sanoen kylmiä) öitä on muutaman viikon ajan vielä ollut, että en ole niitä raaskinut vielä parvekkeelle siirtää. Monet sekä murateista että pelargoneista on alkanut kasvattaa uutta enkä haluaisi todellakaan niiden nyt turhaan paleltuvan. Ensin ne olivat eteisessä, josta kannoin ne olohuoneeseen alkuperäisen suunnitelman mukaan viikoksi, kun koirakaan ei ollut paikalla. Säätiedote muuttui ja pakkasöiden vuoksi työhuoneesta oli raivattava tilaa ja ne majoittuivat sinne. Toinen ekstraviikko tuli siihenkin majoitukseen, mutta ensi viikonloppuna on niiden aikana siirtyä parvekkeelle. Toivotaan, että vapusta tämäkin kevät sitten lämpenee!

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Viikuna - unelmasta totta

Kovasti olen viime aikoina toivonut löytäväni kotiin taas aitoviikunan. Kerran meillä oli niitä kaksi parvekkeella, mutta syksyllä paleltuivat, vaikka niiden pitäisi aika hyvin kestää viileää. Talvella törmäsin niihin jossain lehdessä ja totesin tarvitsevani ehdottomasti sellaisen. Talvella niitä ei ollut missään, mutta metsästys tuotti keväällä tulosta. Nyt niitä on minulla kolme.


Kaksi taimea tilasin keväällä Viherpeukaloista ja ne saapuivatkin heti huhtikuun alussa. Ne eivät ole kovin suuria, mutta Viherpeukaloiden taimet ovat hyvälaatuisia eikä niiden mukana tule myöskään mitään ötököitä. Kasveilla on myös kasvitakuu ja hyvin on ainakin omani muutamassa viikossa lähteneet kasvamaan. Vaihdoin ne suurempiin ruukkuihin ja kesällä on ne tarkoitus viedä parvekkeelle. Ja kyllä ne on ihania! Lehtien muoto on aivan mahtava ja voi että, tuo aitoviikuna voi tuoksua hyvälle! Sellainen raikas vihreän tuoksu!


Viime viikonloppuna päädyin Plantageniin, josta löysin taas yhden aitoviikunan. Siinä on hedelmiäkin ja se oli aika paksuvartinen, vaikka vielä aika matala. Pakkohan sekin oli meille hankkia ja sekin on nyt istutettu suurempaan ruukkuun. Mitään erityisen halpoja eivät nämä mitkään ole olleet, mutta laadukkaita kasveja kyllä. Luulisi niiden meillä viihtyvän kuten muutkin Välimeren kasvit; täytyy vaan muistaa tuoda ne ajoissa sisälle syksyllä.


Laakeripuita olen myös aina katsellut ja niitä meillä on myös ollut, mutta niillä on taipumus kuolla aivan pystyyn. Käsittääkseni niidenkin pitäisi olla suhteellisen helppohoitoisia, mutta eivät kyllä meillä ole viihtyneet samalla hoitomenetelmällä kuin muut. Sama ongelma on niiden sitruspuiden kanssa. Kaikki minisitrukset ja kumkvatit ovat kuolleet pystyyn tai niihin on pesiytynyt jotain punkkia. Nyt kovasti houkuttelisi sitruunapuu, mutta millään kalliilla hinnalla sitä en kyllä hanki. Meidän hoitomenestyksellä sellainen saa olla kyllä hyvässä tarjouksessa. Onneksi nämä viikunat vaikuttavat oikein lupaavilta; ja voi niin kauniilta! Olen kyllä tyytyväinen!







keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

The Affair

Vuodenvaihteessa pääsin vihdoin The Affairin kimppuun monen vuoden yrittämisen ja jahkailun jälkeen. The Affairiä sitten ahmin vuodenvaihteen lomapäivät ja alkutalven viikonloppuaamut hiihtoloman tienoille saakka. Lopputulos oli se sama, jota kaikki sarjaa katsoneet tuttavani sanovat: ensimmäinen kausi on on paras ja erinomainen, toinen erittäin hyvä ja kolmas menee jo vähän kummalliseksi. Ensimmäinen kausi oli todellakin erittäin koukuttava ja jatkuu sellaisena pitkään, mutta kolmannella kaudella sarja kieltämättä alkaa vähän menettämään otettaan. Mutta kyllä sekin vielä toimii paljon paremmin kuin moni muu sarja!

credit: hbonordic.com
Showtime jatkaa The Affairiä vielä neljännellä kaudella ja on mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan The Affair siinä lähtee. Ensimmäinen kausi oli rakennettu äärimmäisen mielenkiintoisesti keskittyen lähinnä Alisonin ja Noahin kertomiin versioihin samoista asioista. Tämä toimii kerronnallisesti todella hyvin ja varsinkin juuri tällä ensimmäisellä kaudella, kun kaikki henkilöt ovat uusia ja kohtaamiset ovat hyvin merkityksellisiä. Pidemmän päälle toisto alkaisi varmasti puuduttaakin. Vähitellen mukaan tulee myös Noahin vaimon Helenin kannalta kerrottua tarinaa ja pikkuhiljaa väki vaan lisääntyy. Viimeisellä kaudella tarina etenee jo todella monen henkilön kautta ja sekin saattaa vähän hajoittaa tarinan juonta. Toisaalta henkilöiden lisääminen sopii mielestäni tarinan kerrontaan ihan hyvin ja ehkä itse juoni on vain kevyempi, koska periaatteessa kerronnassa on otettu ajassa tapahtumat kiinni eikä enää puhutakaan menneisyydestä. Menneisyyden tapahtumia kun on taas helppo käsitellä juonen kannalta erittäin mielenkiintoisesti ja flashbackeillä sitten luoda erittäin koukuttavia sekä jännittäviä sarjoja.

Credit: hbonordic.com
Credit: hbonordic.com

Tarina saa alkunsa melko harmittomasti alkavasta Noahin ja Allisonin suhteesta päätyen avioliittojen hajoamiseen, murhatutkimukseen, oikeudenkäyntiin ja lopulta Noahin vankila-ajan jälkeiseen vapauteen ja tämän uuden elämän ongelmiin. Tapahtumia kyllä piisaa, mutta onhan tuohon kaikkeen yli 30 jaksoakin. Viimeinen kausi vähän jo tosiaan hajoilee liitoksissaan ja kaikesta on jo välillä vähän vaikea pysyä kärryillä onko tapahtumat totta vai loppujen lopuksi harhaa Noahin mielenterveyden reistaillessa sekä kamppaillessa kipulääkeriippuvuudessa. Sekavuus on tietysti tarkoituksellista, mutta näin jälkeenpäin viimeisestä kaudesta ei toki myöskään muodostunut vastaavanlaista pakko katsoa -tunnetta, mitä kaksi ensimmäistä aiheuttivat. Toki tilanne on aivan toinen, kun kaikki kolme kautta sai katsoa putkeen HBO Nordicilta ja nyt edessä on pakollinen tauko uusia jaksoja odotellessa. Joka tapauksessa aion katsoa seuraavankin kauden.

Credit: hbonordic.com
Credit: hbonordic.com

The Affairissä on varsinkin ensimmäisellä kaudella tapahtumapaikkana tavattoman kaunis kesäinen Montauk, jota varsinkin talven keskellä katseli vain ihaillen ja kaivaten. Lomapaikka on tietysti keskeinen osa sarjaa, koska vieraassa paikassa lomailevat ihmiset voivat päätyä tekemään asioita, mitä eivät normaalisti tee. Kotikulmilla kaikki onkin sitten vaikeampaa ja kaikesta tuleekin ahdistavampaa, kunnes kaikki tarinan salaisuudet purkautuvat tavalla tai toisella. Viimeisellä kaudella Noah yrittää asettua uudelleen asumaan jonnekin ja rakentaa elämäänsä kohdaten kaikkien sarjojen vakiohahmon: voimakkaalla aksentilla puhuvan yliopiston vierailevan professorin. Tällä kertaa hän on Ranskasta ja tämän Julietten perässä Noah lopulta päätyy Parisiin, josta tarina varmasti seuraavalla kaudella jatkunee. Sinänsä koko kauden katsottua Julietten hahmo ei ollut niin ärsyttävä kuin miltä aluksi vaikutti, mutta voisiko joskus keksiä jotain uutta...

Credit: hbonordic.com
Credit: hbonordic.com

The Affairin näyttelijät ovat todella hyviä ja itse pidin erityisesti Dominic Westistä Noah Sollowaynä sekä Maura Tierneystä Helen Sollowaynä eikä muissakaan tosiaan mitään valittamista ole. Mitään kiiltokuvaihmisiä ei The Affairissä ole ja hyvä niin, sillä kukaan ei tässä tarinassa ole virheetön. Paitsi tietysti se ihana Montauk...

Credit: hbonordic.com

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kesäneuleita

Olin oikein positiivisesti yllättynyt Novitan kesänumerosta. Lehdessä oli monia oikein kivoja ohjeita ja se on muutenkin viime vuosina sisältänyt paljon ohjeita myös villasekoitelangoille. Muitakin sellaisia neulojia on siis olemassa, joilla ei ole neuleissa vuodenajoilla mitään väliä!

Lehdessä oli useita kivoja neulepuseroita ja villatakkeja, joista Nordic Woolista tehdystä merihenkisestä neuleesta tykkäsin kovasti. Myös valkoisessa Novita Soft Cottonista tehdyssä villatakissa oli oikein kivannäköinen neulepinta. Kivoja neuletakkeja oli muitakin, mutta viimeksi niitä tehdessä on ollut paljon ongelmia neuleen istuvuuden kanssa ja olen ne jättänyt toistaiseksi vähemmälle. 


Pitsineuleet olivat poikkeuksellisesti todella mieleeni! Ylhäältä alas neulottu Cotton Bamboo -neule oli aivan ihana ja samoin pitsihihainen Cotton Soft -pusero. Eniten innostuin Cotton Softista virkatusta bolerosta, jollaista viime kesänä kovasti etsin. Haluaisin sellaisen oranssin ja kovasti tässä harkitsen muutaman kerän Cotton Soft -tilausta, sillä väristä löytyy kuin löytyykin sellainen ihanuus kuin mandariini. Ohjetta vähän vilkaisin ja se vaatinee paljon keskittymistä, mutta eipä työkään ole kooltaan kovin suuri. Cotton Soft on tämän kuun lankakin, joten odotellaan, jos lankalauantaille olisi tarjolla jotain muita tarjouksia.


Pitsineuleita oli muitakin kuten esim. musta lyhythihainen versio bolerosta. Trumpettihihainen oli kyllä enemmän omaan mieleeni, mutta kätevä kesällä tuo lyhythihainenkin on. Tuskastuin useampi vuosi sitten yhteen puuvillaiseen pitsineuleeseen, josta putosi vähän väliä kärryiltä, jos ei merkinnyt muistiin millä kerroksella ohjeessa oli menossa. En ole oikein toipunut siitä vieläkään, joten pitsineuleille on vaikea lämmetä. Innostus boleroon onkin aika yllättävää!


Toteutukseen sen sijaan on aivan varmasti menossa Nalle-langasta tehtävä helmineuleinen torkkupeitto. Merihenkisillä väreillä en sitä tee, mutta kaivelin jo lankavarastojani ja kanervaa olen hamstrannut sen verran paljon, että siitä saisi ihanan peiton. Toiseksi väriksi mukaan suunnittelin vaaleaa kanervaa, jota kovasti jouduin viime vuonna kuluttamaan purkulankoina. Muistelin, että lankaa olisi ollut runsaasti jäljellä ja suunnittelin käyttäväni ne tähän. Mutta eipä sitä riittävästi ollutkaan! Sitä on jäljellä ainoastaan kolme kerää enkä sitä kyllä ala lisää etsiä. Vähän harmittaa, sillä se olisi sopinut tähän työhön varmaan aika hyvin ja olisin saanut langat käytettyä. Lankavarastosta löytyi kuitenkin riittävästi vaaleaa ruskeaa, joka sopi kanervan kanssa aivan yllättävän hyvin. Pyöröpuikot joudun kyllä hankkimaan ja siinä on kyllä kanssa ihmettelemisen aihetta, että kuinka ihmeessä on mahdollista, että aina niistäkin se oikea koko puuttuu! Minulla on Knitpron settiä ja vaikka mitä, mutta silti sopivaa kokoa olen vailla...


Yksi lehden hauskoista ohjeista oli lapsen saunatakki, joka oli neulottu Cotton Bamboosta. Lisäksi lehdessä oli myös muita pienempiä saunatekstiilejä. Tiskirättejä olen bambulangasta tehnytkin ja hyvin tuntuvat kestävän käytössä.

Tekniikkapuolella oli varmasti monen muunkin kaipaamia ohjeita viimeistelyyn. Nämä asiat on ainakin itselläni kovin vähälle jätetty käsityötunneilla ja niitä on saanut sitten aikuisiällä opetella oikein urakalla. Jokaiseen neulekohtaan on omat tapansa ja parhaiten niitä tuntuu oppivan videoilta. Niitä joudunkin aina selaamaan, koska niitä eri tapoja on niin monta. Helpointa on toki vältellä niitä saumoja ja väriä vaihtaessa käyttää tekniikkaa, jossa langanpätkät kiinnitetään työhön jo vaihtaessa...

Eiköhän tästä sen parin neuletyön verran tekemistä löydy koko kesäksi! Seuraava numero onkin se vuoden odotetuin lehti eli syksynumero. Paljon tässä saakin muuten neuloa, jotta kaappiin saa mahtumaan yhtään uusia syyslankoja. Siksi nuo torkkuvilttiprojektit ovatkin langankulutukseltaan oikein, oikein tervetulleita...


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Kevätkylvöjä

Kevään edetessä oli taas alettava kylvöhommiin, kun ruukunvaihtoja ei tänä keväänä ole kovin paljon tiedossa. Muutama sellainen toki on tulossa, mutta suuri urakka tehtiin viime vuonna, kun lähes kaikki huonekasvit vaihtoivat suurempaan ruukkuun. Ja hyvin ovat viihtyneet! Nyt olikin sitten tarve päästä johonkin multahommiin ja innostusta sain kevään lehdistä, joissa on istutettu yrttejä ja salaatteja. Joten ei muuta kuin siemenostoksille!


Nyt sitten on kylvetty retiisiä sekä tavallista että japanilaista. Basilikaa, tavallista ja japanilaista. Japanilaista vesikrassia sekä lehtimangoldia. Muistaakseni Kotivinkissä oli esitelty ihania punalehtisiä retiisejä, mutta sellaisia ei valitettavasti löytynyt, mutta ainakin yksi basilika pitäisi olla sellainen. Punajuurta en pystynyt istuttamaan, niin syvällä on siinä lapsuudentraumat. Edes koristeeksi siitä ei meille ole, mutta onneksi muitakin vaihtoehtoja löytyi. Nyt sitten odotellaan, mitä mullasta puskee!



Pääsiäistä varten oli tarkoitus istuttaa ohraa, mutta sitä ei ensimmäisistä kaupoista löytynytkään. Jouduin käymään täydennysostoksilla myöhemmin ja Prismasta sitä löytyikin todella helposti. Ostin samalla ohraa myös ensi vuodeksi ja saatan sitä istuttaa muutenkin. Kovasti pussissa suositeltiin sitä kissoille, koirille ja marsuille, joten taidan kokeilla tarjota sitä beaglelle. Ainakin ulkona ruoho maistuu, joten varmasti tuo ohrakin!


Samalla kaivoin myös esille pääsiäiskoristeet. Sinänsä huvittavaa, että yksi syksyn kurpitsoistani on keittiössä vielä aivan mahtavassa kunnossa. Ilmeisesti pohjoisella ikkunalla on sille talvella turvallinen ja viileä paikka. Nyt vähitellen aurinko alkaa kasikerroksessa laskea jo asunnon pohjoiselle puolelle ja myös istutukset ovat jo alkaneet vihertää. Kesäaika on siis todellakin täällä!

torstai 6. huhtikuuta 2017

Orvokkeja viherkaipuuseen

Viikonloppuna oli aika siirtyä jo vähitellen narsisseista orvokkiaikaan. Viime viikko oli sen verran lämmin, että narsissit ovat jo aika lailla kukassa ja näin ollen on aika alkaa suunnitella jo muita kevään kukkia. Plantagenissa multaostoksilla käydessä ostinkin pari pientä settiä orvokkeja, kun sattui sopivasti niin kaunis punainen värikin!


Pari orvokkiruukullista tuli istutettua ja kyllä on taas ihanaa, kun parvekkeella on pientä uutta vihreää. Orvokki pärjää parvekelasitusten kanssa hyvin ja huhti-toukokuun viileät yöt ovat niille oikeastaan vaan hyvä juttu. Orvokeilla pärjäileekin melkein juhannukseen saakka, mutta sitten alkaa olla niille jo aivan liian lämpimät kesäsäät. Mutta näillä ihanuuksilla pärjäillään vielä siis pitkään!




Viikonloppuna toin myös lopputalveksi sisään pelastetut muratit ja mansikat ulos. Ne vaikuttivat kuivuvan sisätiloissa niin kovasti, että tuntuivat tarvitsevan jo kosteampaa ilmaa. Osa niistä saattoi ehtiä jo kuivua liikaa, joten nähtäväksi jää ovatko ne vielä elossa. Osa kuitenkin näyttää vielä ihan terveiltä ja ainakin mansikat ovat vallan mainiossa vireessä.

Vähitellen siis siirrytään taas parvekkeella kesäaikaan! Monin kasvin kohdalla näyttää hyvältä eli talvesta ollaan selvitty talvisäilössä, mutta jopa parvekkeella! Mutta kyllä minä meinaan huhtikuussa muutaman tuoreenkin muratin sinne hankkia. Mikään ei voita sitä tuoreen muratin vihreää!