perjantai 10. marraskuuta 2017

Carnivàle

Syksyn mittaan putkiremontin aikana katsoin vihdoin ja viimein HBO:n koko Carnivàle-sarjan. En aikoinaan ehtinyt sitä Neloselta seurata ja jälkeenpäin se on ollut suunnitelmissa todella pitkään. Kerran katsoin siitä pari ensimmäistä jaksoa kuntopyöräillessä, mutta sarja ei ollut siihen oikein sopiva temmoltaan. Uutta katsottavaa etsiessä vihdoin koitti syyskuussa Carnivàlen hetki ja pidin kyllä näkemästäni.



Carnivàle on tarina Yhdysvaltoja kiertävä tivolista, todellisesta freak show'sta. Hiekkamyrskystä tivoli ottaa matkaansa tarinan päähenkilön yliluonnollisia voimia omaavan Ben Hawkinsin. Karnevaalin tapahtumat nivoutuvat yhteen toisaalla olevaan pastori Justin Croween ja tämänkin yliluonnollisiin voimiin. Sarjan tarina käsittelee hyvän ja pahan taistelua ja matkalla on monta erikoista tapahtumaa. Sarjan piti olla alun perin pidempi, mutta se jäi vain kahteen kauteen. Toisaalta tarina päättyi tavallaan tässäkin ja jätti jatkon avoimeksi. Olisi tätä kyllä katsellut pidempäänkin.



Carnivàlessa on omanlaisensa tunnelma ja se on kuvattu hienosti. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja tarinakin toimi. Valtaisaan suosioon se on aivan liian vaihtoehto-sarja, joten sinänsä ei ihme, jos sarja jäi lyhyeksi. Toisaalta tällaisia sarjoja HBO:lla on muitakin; ja usein on niiden tarinakin jäänyt lyhyeksi. Onhan se toki ymmärrettävää, että menneisyyteen sijoittuvien sarjojen tekeminen on kallista ja niiden täytynee siten olla erittäin suosittuja jatkuakseen. Itselleni kyllä tämä tunnelma toimi! Sarja ja sen tunnusmusiikki ovat myös iskostuneet ikuisiksi ajoiksi mieleen putkiremontin myötä, kun katselin tätä viikonloppuaamuisin ja remontin myötä viikonloppujen rutiinit olivat toista kuin normaalisti... Carnivàle kyllä kannatti.



torstai 9. marraskuuta 2017

Remontin jälkeinen masennus


Tänä syksynä olen päässyt nauttimaan taloyhtiöremonteista oikein koko rahan edestä ja aivan koko syksyhän siinä vierähti. Kuten arvasin jo etukäteen, loppusyksyn pimeys tuntuu tänä vuonna kovin vaikealta. Kevään valoisiin aikoihin on vielä matkaa, joten ei auta kuin vaan totutella. Ensi vuonna on taas edessä uudet remontit, joten niihin täytyy joka tapauksessa katseensa siirtää.

Vaikka kaikki sujui erittäin hyvin, on kahdeksan viikon remonttiputki sellaisenaankin aika raskas. Taloyhtiössä on onneksi tehty putkiremontti osittain jo aiemmin, joten loppuosaankaan ei tarvittu perinteistä putkiremonttia. Tämä mahdollisti asumisen kotona aivan mainiosti. Neljän viikon wc- ja kylpyhuoneosuuden aikana meillä oli lisäksi keittiössä vesi ja kahden viikon keittiö-osuuden aika toisinpäin. Monissa muissa taloyhtiön asunnoissa vedet olivat poikki kokonaan viemäreiden käyttökieltoineen, mutta tällöin remonttikin oli noin puolet lyhyempi. Remontin ajaksi pihalle oli järjestetty erittäin siistit suihku- ja wc-kontit sekä  myös keittiötiloja. 

Oma työaikani oli sellainen, että remonttia ja mitään melua en kohdannut juuri ollenkaan eikä mistään sotkusta tarvitse myöskään valittaa vaan kaikki meni todellakin oikein hyvin. Tarvittavat osuudet lattioista oli suojattu ja kotihan oli iltaisin lähes kokonaan remontoitavaa aluetta lukuun ottamatta normaalissa käytössä. Kompressorit olivat joskus iltaisin muutaman tunnin päällä ja varsinkin asunnossa ollessaan ääni on todella kova, mutta ei niitä montaa kertaa tarvinut kuunnella. Matka kahdeksannesta kerroksesta kontteihin on toki pitkä ja oli tietysti aivan mahtavaa, kun remontti oli tehty. Onneksi asuntoihin oli myös mahdollisuus saada kuivakäymälä ja itselläni oli mahdollisuus aamuisin käydä töissä suihkussa. Remontin tarpeellisuus oli toki tiedossa ja siksi se on helppo kestääkin. Odottavan aika on toki pitkä, koska vuoden kestäneessä projektissa meidän linjan asunnot olivat viimeisenä vuorossa. Vuodessa ehtii hyvin jännittää sekä järjestellä asioitaan. Meille asuminen muualla noin pitkän aikaa ei ollut mahdollista, sillä koiran kanssa emme voi väliaikaisesti muuttaa minnekään ja pojan koulukin on naapurissa. Veimme siis koiran hoitoon kylpyhuoneosuuden arkipäivien ajaksi ja asuimme itse kotona. Ainakin meidän rapusta lähes kaikki asukkaat olivat paikalla remontin ajan eikä asuminen varmastikaan mökkiolosuhteista paljon eroa, mikäli mökkielämästä tykkää.

Putkiremontin jälkeen iski päälle samantien patteriventtiilien uusiminen. Tämä työ vei kaksi viikkoa ja yhtä lailla tarpeellinen oli sekin. Ainakin meillä kasikerroksessa on varsinkin talvella kylmä ja nyt
uusien venttiilien kanssa lämpöä tuntuu kyllä riittävän. Ensimmäisessä vaiheessa lämmöt olivat pari päivää kokonaan poissa ja kyllä meillä olikin kylmä! Säätövaiheessa oli taas aivan liian kuuma, joten nykyinen normaali viileys oli erittäin tervetullutta (ei siis kylmyys!). Mutta tavaroita on siis saannut siirrellä paikasta toiseen milloin putkiremontin tieltä pois ja milloin taas patterin edustoja ja
venttiilien sivustoja tyhjentää. Toki putkiremontin puolesta ei tarvinut tyhjentää kuin wc:n ja kylpyhuoneen kaapit sekä viedä pois tekstiilit ja keittiöstä ainoastaan roskiskaappi, mutta jossainhan ne tavarat pitää säilyttääkin useamman viikon ajan.

Ja se eläminen sitten remonttien keskellä. Alkuun se on pyörimistä ympäriinsä jokaisen remontin alussa, kun systeemit ovat muuttuneet ja tavarat kummallisissa paikoissa. Kaikesta tulee kuitenkin rutiinia ja remontin päättyessä sitä taas pyörii ympäriinsä systeemin muuttuessa. Remontin kokonaispituuteen tulee huomioida myös kaikkiin järjestelyihin käytetty aika sekä se remontin odottaminen. Meillä ei siis putkiremontissa uusittu wc-tiloja tai kylpyhuoneita, mutta halukkaille
oli annettu se mahdollisuus toisen toimijan kautta vähän niin kuin pakettiratkaisuna. Meidän kohdalla remontin teetti sekä seinä- että alakerran naapuri ja remonttitoimet alkoivan täten kuusi viikkoa ennen putkiosuutta. Muissa kohteissa kylpyhuoremontit tehtiin vasta putkiosuuden jälkeen mutta tässä viimeisessä kohteessa tehtiinkin toisinpäin, remontin aikaistuessa lähes kolme kuukautta. Parempaa tiedotusta asiaan kylpyhuoneremontoijalta olisi kyllä siihen toivonut kuin kesälomalla alakerran aulaan ilmestynyttä aikataulutaulukkoa, mutta onneksi olimme purkutöiden aikaan vielä kesälomalla ja pääsimme siten koiran kanssa lähtemään evakkoon muutamaksi päiväksi. Putkitöiden osuus alkoi myös käytävämme toisen puolen asunnoissa neljä viikkoa meitä ennen, joten omassa käytävässä on riittänyt vilinää heinäkuun loppupuolesta viime viikon loppuun. Muilta osin tiedotus toimi erittäin hyvin ja remonttiaikatauluissa täydellisesti pysyminen on suorastaan käsittämätöntä; meillä viimeisessä kohteessa remontti itse asiassavalmistui jopa etuajassa. Myös patteriventtiilitöihin sujui huomattavasti ennakkoon ilmoitettua lyhyempi aika. Ja kaikesta huolimatta olen silti aivan puhki.

Remonttiin ja remonttiaikatauluihin tottuneena elämä tuntuu nyt kovin tyhjältä. Ja helpolta. Onhan siinä oma juttunsa, kun joka päivä kotiin tullessa sai katsoa mitä uutta milloinkin on tekeillä. Päivät ja viikot rytmittyivät helposti remonttiin ja nyt on kummallista, kun ne eivät enää määrää elämää ja tavaroita ei tarvitse kannella paikasta toiseen. Se alkoi kyllä lopussa kyllästyttää ja kun vihdoin kaikki oli valmista, urakoimme kaikki loputkin tavarat kerralla paikoilleen, vaikka se ei olisikaan ollut aivan pakko. Remontittomuus on kummallista ja tulee vaatimaan kyllä tottumista. Nyt pitäisi taas saada kaikki harrastukset käyntiin, sillä remontti ei enää täytä elämää eikä mitään tekosyitä ei ole. Ja se taas luo omia paineita. Kaikki ideat tuntuvat olevan vähissä ja henkinen väsymys suurta. Pahin stressi on jo helpottanut pari viikkoa sitten, mutta nyt pitäisi palautua siihen aivan normaaliin elämään.

Ja sitten on se koira. Remonteistahan olisi selvinnyt kovinkin helpolla, mikäli emme olisi koiraperhe. Ja koirankin kanssa, ellei meillä olisi näitä koiran yksinolo-ongelmia. Niiden eteen on tehty valtavasti töitä ja päästy eroon tuhoamisesta sekä lopulta myös ulvomisesta. Ennen remontteja meni puoli vuotta jo erinomaisen hyvin eikä meidän käytävässä alkaneet muut remontit tuntuneet beagleä tallennusten perusteella häiritsevän. Pidimme kahta radiota päällä, joista toinen oli eteisessä,
jotta sieltä ei meille asuntoon kuulu varsinkaan puhetta. Putkiremontin aikana koira ei olisi voinut olla asunnossa paikalla, sillä sitä ei ole totutettu suljettuihin tiloihin eikä kompressorien kanssa se olisi pärjännyt siellä missään tapauksessa. Itsekin niitä ääniä pelästyi jokaikinen kerta! Työmiesten työrauha olisi myös ollut mennyttä koiran uteliaisuuden vuoksi eikä koiran pysymistä asunnossa olisi voinut valvoa, vaikka asunnon ovia ei auki meillä oikeastaan pidettykään. Ja pahinta olisi tietysti ollut se työmiesten lähteminen pois. Putkitöiden keittiöosuuden järjestimme niin, että koiran kanssa oli kotona aina joku. Tällöin se tottui hyvin myös aitaukseen sekä asunnossa käyviin työmiehiin. Kylpyhuoneosuuden aikana koira oli viikonloppuisin kotona ja tällöin jätimme sitä säännöllisesti yksin samoin kuin muun remontin aikana iltaisin. Jokaikinen ilta. Patteriremontin aikana koira oli jo
joitakin päiviä yksin kotona tai seuralaisen kanssa tai sitten hoidossa. Kaikki tämä harjoitteluaika meni erittäin hyvin, mutta nyt kun arki on taas alkanut, voi taas todeta, että meillä ulvotaan taas. En toki odottanut, että näin suurista rytmin muutoksista täysin ongelmitta selvittäisiinkään, mutta yllätys oli se, että ulvonta alkoi heti tavallisen arjen koittaessa. Ensin lyhyinä pätkinä ja kolmantena päivänä
jo kunnon sessiona. Ja taas kerran aloitamme kaiken alusta. Tätä koko ajan pelkäsin ja tässä tilanteessa taas olemme. Toisaalta on helpottavaa, kun tiedän, että yhtään paremmin emme olisi voineet tätä prosessia hoitaa tai siihen valmistautua. Arjen rytmi ja rutiinit on koiraltakin kateissa.


Ensi vuosi tuo mukanaan taas uudet remontit. Taloyhtiön viisivuotissuunnitelmasta on vielä jäljellä muutama työ, mutta sen jälkeen on taloyhtiössä kaikki suuret remontit tehty. Tämänhetkisen rahoitusvastikkeen jälkeen on tarkoitus alkaa maksaa uutta, jossa maksetaan nämä viimeisimmät työt. Näin ollen luvassa on lisää remontteja hyvinkin pian. Parvekkeiden huoltomaalaus piti olla jo tänä kesänä, mutta se siirtyi ensi vuodelle ja silloin lienee luvassa myös ikkunoiden huoltokierros, sähkötöitä sekä pihatöitä. Ainakin itsestään remontin aikana on oppinut paljon. Vaikka remontti menee hyvin etkä koe olevasi kovinkaan stressaantunut, olet sitä alitajunnassa luultavasti kuitenkin ja paljon enemmän kuin olisit ikinä voinut kuvitellakaan. Vaikka arki on monilta osin ihan normaalia eikä poikkea entisestä, on kuitenkin erittäin kummallista luovuttaa kahden kuukauden ajan oma kotisi jonkun toisen käyttöön. Se tuntuu hassulle, ei siitä mihinkään pääse; toki siihen tottuu ja nyt sitä ei oikein osaa ollakaan. Olen sairastellut loppusyksystä ja hiuksia lähti keväällä päästä valtavasti enkä ole siihen muuta syytä keksinyt kuin stressin. Elo-syyskuussa remontin alkuvaiheilla mies oli erittäin paljon pois kotoa työn puolesta, joten arki koirineen päivineen ja remonttivalmisteluineen pyöri minulla. Eipä siis ihme, jos olo on kaikin tavoin väsynyt. 

Nyt jo naurattaa, mutta syksyn osalta olimme myös se asunto, jonka kohdalle osui kaikki mahdollinen. Luulen, että sellainen onnekas osuu joka remonttiin. Tiedän erittäin hyvin, että kaikki juuri päättyneet remontit ovat taloyhtiössä sujuneet erinomaisesti ilman ongelmia ja paljon tullut naapureita käytävällä kohdattua. Se on ehdottomasti remonttien hyvä puoli, että ne kyllä yhdistää. Kaikki asukkaat ovat kohtalotovereita samassa tilanteessa. Vitsailin itse naapureiden kylpyhuoneremonttien alkaessa ja niitä kuunnellessa (jotka nekin menivät loppujen lopuksi erittäin hyvin ja suhteellisen vähällä häiriöllä), että taidan itse alkaa remontoida, kun yhtiön remontit päättyy. Niinpä siinä kävi niin, että saimme odotella parin tapaturmaisesti hajonneen laatan korjausta viime viikkoon ja lisäksi tavaroita patteriremontin tieltä siirrellessä yhden kaapin takaa paljastui pieni ulkoseinästä peräisin oleva kosteusvaurio. Sen ja ulkoseinän sauman korjaus on vielä edessäpäin, mutta laatat ovat sen sijaan aivan täydellisesti korjattu. Vinttikomeron tyhjennystarpeesta putkiremonttia varten oli unohtunut meille tulla taloyhtiöltä ilmoitus ja sinnehän oli sitten menty väkisin. Ei siinä mitään, se oli työn kannalta olennaista ja asia on siltä osin selvitetty. Vinttikomeroasiaa selvittäessä paljastui samalla vinttikomeroomme valuva sadevesi. Ja kerroinko jo, että kellarikomeroomme murtauduttiin kesän aikana kaksi kertaa... Totuuden nimissä kaikki kommellukset eivät liity millään tavoin remonttiin ja isossa ja vanhassa taloyhtiössä sattuu ja tapahtuu. Olemme vain magneetin lailla keränneet kaikki tapahtumat puoleemme.


Ja nyt ei sitten tiedä miten olisi. Kaikenlaisiin tapahtumiin ja remontin vilskeeseen uskomatonta kyllä todellakin tottuu ja nyt on kaikki niin (tyhjää ja) hiljaista. Arki on rauhallista eikä remontit ohjaakaan enää elämää. Joulukiireet ottavat siitä kyllä kohta vallan. Nyt ei enää tarvitse pyöriä kotona ympyrää etsien tavaroita sekä kadonneita arkirutiineja; on niin kummallista, että asiat ja tavarat ovat oikeilla paikoillaan. Ja huh, illalla pääsee kotona suihkuun, astianpesukone toimii ja kylpytakin saa kylpyhuoneen naulakkoon...







tiistai 7. marraskuuta 2017

Twin Peaks - se uusi

Kesän ja alkusyksyn mittaan katsastin läpi myös uuden Twin Peaksin. Aikoinaan pidin kovasti Twin Peaksin ensimmäisestä kaudesta ja olihan se aivan ainutlaatuinen ja uusi juttu siihen aikaan. Kauden loppupuolella sitä putosi jo kärryiltä ja toisella kaudella sitten aivan lopullisesti. Olen Twin Peaksin katsonut myös uudelleen ja aivan samalla lopputuloksella. Eikä tämä uusikaan tehnyt pettymystä tässä asiassa.

Credit: hbonordic.com
Tästä uudesta Twin Peaksistä on sanottava, että se on ainakin ehdottomasti katsottava putkeen. Jouduin välissä pitämään muutaman viikon taukoa ja sen jälkeen oli taas vaikeuksia päästä kärryille. Tosin ei tässä kyllä ideanakaan ole pysyä kärryillä. David Lynch tekee ihan mitä haluaa ja välillä siinä ei todellakaan ole mitään järkeä. Twin Peaks on kuitenkin todella hyvä ja ehdottomasti katsomisen arvoinen; jokaisen on vain tehtävä siitä omat johtopäätöksensä. Juonellisesti tämä ainakin itseltäni vaatisi useamman katselukerran, mutta on siinä omat juttunsa, jotka toimivat helpomminkin. Vanhoja hahmoja on paikalla useita, mutta myös uusia kiinnostavia tuttavuuksia on mukana paljon. Esim. Dougie Jones on mahtava tuttavuus jokaisessa kohtauksessaan. Kuvaus on todella kaunista ja juoni erittäin vaikeaselkoinen. Aina kun luulet ymmärtäväsi jotain, putoat kärryiltä.

credit: hbonordic.com
credit: hbonordic.com
credit: hbonordic.com
Uusi Twin Peaks on siis tosiaan tuttuun tapaan outo. On omalla tavallaan erittäin ihanaa, että vielä on olemassa David Lynch, joka voi tehdä mitä vain haluaa. Twin Peaks ei ole huono sarja tai mitään huijausta, se on vaan omissa sfääreissään. En ole mikään kova Twin Peaks -fani, mutta paikkansa tässä maailmassa tämä freak show kyllä ansaitsee!

credit: hbonordic.com

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Keski-Euroopan kiertue

Tässä vaiheessa vuotta muistelee lämmöllä mennyttä kesää. Täällä Suomessa jäätiin ilman pitkiä lämpöjaksoja, mutta ei tämä kesä toisaalta ollut aivan jäätäväkään. Muutamana vuonna tässä on kuitenkin ollut niin jäinen kesäkuu, että joulukuu on ollut lämpimämpi. Kesällä olemme mieluusti matkanneet jonnekin lämpimään, mutta kolmannen Kreikan kesän jälkeen täytyi vaihteeksi kokeilla jotain muuta, jotta sitä ei aivan urautuisi. Lämmön puolesta Keski-Eurooppa ei ole se takuuvarmin ratkaisu, mutta siksi ajattelimmekin suunnata Kroatiaan, jotta edes muutaman päivän saisi paistatella auringossa. Keski-Euroopasta ja Kroatiasta kyllä löytyivätkin ne meidän tämän kesän parhaat säät.


Muutama vuosi sitten teimme myös automatkan Keski-Eurooppaan. Tällöin oli pari lämmintä päivää, muutama aivan jäätävän kylmä Itävallassa ja Saksassa sekä monta sitten siltä väliltä. Tällä kertaa kymmenen päivän reissulla oikeastaan kaikki muut päivät olivat erittäin lämpiä paitsi kaksi viimeistä sateisessa Saksassa. Nekin päivät olivat Suomen standardeissa vielä kohtuullisia ja ainakin paluu Suomeen helpottui. Kesälomalla kävimme myös Kuopiossa, jossa ei kyllä tunnettu kesäkaupunki tullut valitettavasti mitenkään esille, koska kaikki kolme päivää vain satoi. Harmi, mutta täytynee joskus kokeilla sitä uudelleen. Ja samoin tätä Keski-Eurooppaa!


Automatkalla meillä oli monta yöpymispaikkaa ja vietimme kussakin aina yhden tai kaksi yötä Kroatiaa lukuun ottamatta. Kroatian Vodicessa olimme viisi yötä ja sieltä kiertelimme sitten alueella. Lensimme Müncheniin, josta matka jatkui suoraan Itävaltaan, jossa vietimme ensimmäisen yön. Jatkoimme matkaa heti Italiaan, jossa vietimme muutaman päivän Gradossa. Kävimme siellä muutama vuosi sitten ja kaupunki vaikutti hauskalta vierailukohteelta. Teimme sieltä päiväretken Venetsiaan, jossa emme aiemmin olleetkaan käyneet. Venetsia oli yllättävän kiva paikka, vaikka oli kuumaa ja turisteja paljon. Turisteja oli kuitenkin omiin odotuksiini nähden ehkä yllättävän vähän ja kaupungilla mahtui ihan riittävästi kulkemaan. Usein kaupunkikohteet eivät näillä reissuilla tee välttämättä vaikutusta, mutta tämä oli iloinen poikkeus. Pelkkään kaupunkikohteeseen ja kaupunkielämään kun matkaa jotenkin paremmin valmistautuneena, niin automatkoilla kaupunkikohteet ovat usein tuntuneet aika raskaille lähinnä hektisyyden vuoksi. Mukavaa, että joskus voi käydä toisinkin!


Italiasta suuntasimme Kroatiaan, jossa emme aiemmin olekaan käyneet. Matkustaminen on siellä helppoa ja ruoka erittäin hyvää sekä edullista. Palvelu on myös erittäin hyvää, mutta muilta osin asiointi kaupoissa ja kävely kadulla poikkeaa keskieurooppalaisesta; tuttu itäeurooppalainen muiden ihmisten päinkävely ja ylitsekurottelu jne. vallitsee kanssakäymistä, mutta siitä selviää kyllä, kun taas palvelu ravintoloissa ja kassoilla on niin hyvää. Kontrasti näiden välillä on aika mielenkiintoinen. Toisaalta myös tämän vuoden tönimisen sietokiintiö täyttyi omalta osaltani jo Kantolan tapahtumapuistossa heinäkuun alussa, joten en ehkä kaikkein rennoimmiten suhtaudu erilaisiin törmäilyihin tälläkään hetkellä. Onneksi tilaa Kroatiassa kuitenkin löytyy eikä pahimmissa tungoksissa tarvinut liikkuakaan. Turisteja Vodicessa oli iltaisin paljon liikkeellä, mutta silti se on aika kaukana pahimmista turistirysistä.


Maisemien puolesta Kroatia on kyllä kaunis, mutta esim. Kreikan monimuotoisuuteen tottuneena liikkumallemme alueella oli aika karua. Eteläisimmissä matkakohteissa voi olla erilaiset maisemat ja täytynee käydä katsastamassa ne joskus. Nähtävyyksiä ja historiallisia kohteita Kroatista toki löytyy myös paljon, kuten esim. Split, jossa vietimme päivän.


Kauniista maisemista puhuessa on pakko ylistää Sloveniaa. Yövyimme siellä paluumatkalla ja edellisellä kerralla olemme käyneet siellä kaatosateessa päiväretkellä kääntymässä. Nyt oli aivan toisenlainen sää ja uskomattoman kauniista maisemista sai todellakin nauttia. Sloveniassa on todella vehreää ja kaikkialla on erittäin siistiä ja hyvin hoidettuja istutuksia. Asiakaspalvelu on erittäin ystävällistä ja ruoka erinomaisen hyvää. Münchenin lähistön moottoriteiden uskomattomiin ruuhkiin kyllästyneenä seuraavan kerran voisi lentääkin Sloveniaan ja viettää siellä useamman päivän. Matka muihin maihin on Sloveniastakin samaa luokkaa kuin Münchenistä.


Viimeiset päivät vietimme Itävallassa ja Saksassa. Yövyimme Inzellissä, joka on pikaluistelun kautta minulle erittäin tuttu, vaikka olen siellä päässyt käymään vain kerran aiemmin. Viimeiset päivät olivat tosiaan sateisia Saksassa, mutta se ei ehtinyt kuitenkaan pahemmin haitata. Paluulentopäivänä kävimme Salzburgissa, jossa onneksi oli oikein kaunis ja lämmin ilma. Paluumatkaa saikin taas jännittää moottoritiellä ruuhkissa seisten. Ruuhkat ovat aika iso miinus, sillä niihin ei aina voi oikein varautua. Edellisellä kerralla emme niihin pahemmin törmänneet, mutta nyt niitä oli useamman kerran ja onneksi emme mistään sentään myöhästyneet.


Hyvien säiden ja muiltakin osin onnistuneen matkan jälkeen voin kyllä hyvin suunnata uudelleen Keski-Eurooppaan. Näiden poikkeuksellisen pitkään jatkuneiden sateiden vuoksi voisin lähteä vaikka heti. Täytyypä jo vähitellen alkaa miettiä mihin ensi kesänä voisi suunnata!

maanantai 16. lokakuuta 2017

Pentikin joulu 2017

Ihastelin taas kerran Pentikin kaunista joulukuvastoa. Se löytyy jo Issuu-palvelusta ja joulu on tälläkin kertaa kauniin punainen. Tekstiilit ovat taas mitä kauniimpia ja eiköhän sitä taas jotain pientä kivaa kotiin löydy!


Tämän joulun uutuus on kaunis Tulppaani. Tulppaania saa sekä tekstiileinä että myös taidekeramiikkana. Tarjolla on myös ihana vanerinen tarjoitin, joita minulla onkin eri kuosilla jo pari, joten houtuksesta huolimatta, en voi siihen langeta. Tulppaanin on suunnitellut taas kerran Lasse Kovanen ja olen kovin ihastunut hänen tyyliinsä. Nämä ovat vaan niin kauniita!



Myös syksyltä tuttua Ruusunmarjaa saa jouluversiona. Ruusunmarjaa on myös saatavana tekstiileinä, mutta myös lasitavarana. Jouluinen keramiikkasarja on tällä kertaa Sydän ja siitä on saatavilla ainakin muki, purkki ja piirakkavuoka. Muutaman vuoden tauon jälkeen olisi kiva saada valikoimiin taas runsaampi erä sesonkikeramiikkaa. Nämä astiamallit kun ovat aina samanlaisia, on todella kiva yhdistellä eri vuosien ja sesonkien astioita. Jos saa toivoa, esim. vaahteranlehdet sopisivat myös mainiosti keramiikkaan!

Muita kivoja uutuuksia oli Hiutale-tekstiilisarja. Ensimmäisissä kuvissa se vaikutti aika haalealle, kun olen itse värien ystävä, mutta myöhemmissä kuvissa kuosi paljastuikin oikein ihanaksi. Pöytäliinassa kuvio tuleekin oikein kunnolla esille! Muuten joulu onkin täynnä taas kerran oikein ihania kynttilöitä. Näissä on vain se ongelma, että eihän näitä raaski mitenkään polttaa!


Nyt sitten vaan odottelemaan joulua sekä tietysti syksyn tuotteiden alennusmyyntejä! Ihania lahjatuotteita on siis luvassa koteihin ja toivottavasti itsellenikin!


Kaikki kuvat: Pentik

Koko kuvasto luettavissa osoitteessa: https://issuu.com/pentik/docs/pentik_joulu_2017