keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Hyvän mielen oppitunti

Pari päivää sitten törmäsin uutiseen Alice In Chainsin fanista, joka päässyt lavalle soittamaan Wouldissa rumpuja runsas viikko sitten Charlestonissa. Kaveri oli haettu lavalle mukaan viimeiseen biisiin, koska oli heilutellut koko keikan ajan paitaa tekstillä "Let me play drums on 'Would?'!". Joskus sitä saa mitä tilaa ja pääsee kokeilemaan. Kaikkien yllätykseksi soittohan sujui oikein hyvin, erittäin mallikkaasti suorastaan, ja ainakin minulle se toi hyvän mielen moneksi päivää; etenkin kun tapahtumasta on videotodisteitakin nyt olemassa.



Ilmeisesti Alice In Chains on harrastanut samaa aikoinaan enemmänkin, mutta kyseinen Kurt Friedenberger oli ilmeisesti ensimmäinen koko biisin soittamiseen kyennyt bändikokelas. Täytyy kyllä ihailla kaverin pokkaa ja keskittymiskykyä, sillä kyllä aivan varmasti suurimmalla osalla ei-ammattimuusikoista olisi ajatukset karanneet ja siten myös soitto. Tämänkaltainen rohkeus ja onnistuminen tekee ainakin minut kovin, kovin iloiseksi. Itse en ole mikään kovin rohkea ihminen ja Suomessa se on valitettavan sallittua, suorastaan pakollista. Tämä taas tarkoittaa, että kukaan ei uskalla kokeilla taitojaan julkisesti, koska aina on olemassa pelko itsensä nolaamisesta. Näin ollen monen suomalaisen taidot ja piilevät kyvyt jäävät täysin huomioitta; itsensä esiinsä tuomista pidetään näillä kulmilla suorastaan röyhkeänä. Onneksi some-helpottaa monen käsityöläisen rohkaistumista; villasukkapalstat ja Instagram ovat täynnä onnistumisia. Ja epäonnistumisia, joissa ei niissäkään ole näillä palstoilla mitään hävettävää. Ehkäpä joskus puhuminen ja esiintyminenkin ovat täällä Suomessa samalla asteella; toivotaan ainakin niin.



Mitä tästä opimme? Kannattaa uskaltaa.

perjantai 23. syyskuuta 2016

Roosa-nauha on taas täällä

Vuoden 2016 Roosa nauha -kampanja on alkanut. Olen monena vuonna ostanut Roosa nauha -tuotteita sekä tehnyt lahjoituksia ja niin varmasti myös tällä kertaa. Itse asiassa ostin jopa itse Rosa nauhan tällä kertaa, koska suunnittelijana oli Michael Monroe. Tällä miehellä on niin positiivinen vaikutus, että on toimittava heti!




Kauan, kauan sitten, joskus siinä vuonna 1981 tai 1980, kymmenen vuotta vanhemmalla isosiskollani oli seinällään kaksi Hanoi Rocksin julistetta, joita kävin siskon huoneessa sitten salaa ihmettelemässä. Muutama vuosi myöhemmin, kun siskoni oli muuttanut pois kotoa ja huoneesta oli tullut minun päämajani, minulla oli seinällä ne samat kaksi julistetta; sadan muun julisteen ympäröimänä. Olin oikeasti tapetoinut seinät kuvilla ja se kokonaisuus olisi kyllä monelle ollut näkemisen arvoinen! Äskettäin olen kuullut, että vanhempani olivat antaneet siskolleni luvan laittaa kaksi (2) julistetta seinälle, joten jotain muutosta on maailmassa tapahtunut kymmenen vuoden ikäerolla. Kotikuntani maalaiskirjastosta oli kaverin kanssa lainattu Hanoi Rocksin kokoelmakasetti, joka oli sitten kopitu, ja kuunneltu moneen, moneen otteeseen. Michael Monroen kirjoittama kolumni on Suosikki-lehdessä suuri suosikkini ja aivan uskomattoman mahtavaa oli, kun Axl Rose vuonna 1989 hyppäsi mukaan Michael Monroen videolle Dead, Jail or Rock n' Roll. Niin huikea bändi Hanoi Rocks oli ja oli ollut maailmalla! On uskomatonta millaiseksi kansansuosikiksi Michael on vuosien mittaan yltänyt; sitä se hyvä työ ja positiivisuus teettää. Toista oli aikoinaan 1980-luvulla ja varsinkin silloin alkupuolella, jolloin Michael Monroe ja muut Hanoi Rocksin jäseniä pidettiin Suomessa aivan kummajaisina. Onneksi maailma on avautunut muillekin. Erityisen iloinen olen siitä, että Michaelilla on aikaa näin hyville asioille! 



Ja Roosa nauha on hyvä asia! Tutkimukselle ja neuvontapalveluille on erittäin tärkeää kerätä rahaa. Pelkästään rinnassa tuntuva patti on jo pahin painajainen sen aiheuttamine pelkoineen; siihen voi suhteuttaa millaista apua ja tukea sairastunut tarvitsee. Eikä sillä, jokainen syöpä on kantajalleen ja lähipiirille äärimmäinen painajainen ja tarvitsee yhtä lailla rahoitusta tutkimukseen ja neuvontaan; siksi jokainen voi tukea sitä kohdetta, mikä itselle parhaalta tuntuu ja olla siten mukana sitä positiivista kierrettä auttamisessa, jota sairauksien voittamisessa tarvitaan. Kiitos Michael Monroe, että mukana tässä(kin) kierteessä!

perjantai 16. syyskuuta 2016

Mistä tietää, että on syksy?

Niin, mistä tietää, että on syksy? Varma merkki on se, että olen tilannut useita uusia julisteita vaihdettavaksi kotini nykyisiin kehyksiin. Tällä kertaa ne on tulossa (taas) työhuoneeseen, mutta yhtään kehyksiä ei sentään mene uusiksi tänä vuonna. Syksy tuo mukanaan valtavasti ideoita ja vaihtamisen tarvetta; osa toteutuu, osa ei. Koen syksyn ihan oikeasti myös uudistumisen ja uudistamisen aikana, enkä kyllä vähättele sitäkään mitenkään, että mies on aina alkusyksystä poissa kotoa työn merkeissä runsaan parin viikon jakson. Siinä ajassa ehtii suunnitella kaikenlaista. Ja paljon.

http://www.posters.ws/117/actors/some_like_it_hot
Alun perin ajatukset kai karkasivat tällä kertaa marokkolaisten poufien myötä. Kesälomalla olin Pioneerifestivaaleilla ja siten Kouvolassa, jossa kävin kurkistelemassa Marrakech-myymälän ikkunaa. Liike oli valitettavasti silloin kiinni, mutta olen kyllä löytänyt verkkosivut. Sen myötä olen alkanut haaveilla mustavalkoisesta poufista ja olenkin selaillut niitä jo pidempään useammalta sivustolta. Beaglen kaveriksi en sellaista uskaltaisi olohuoneeseen jättää, mutta työhuoneeseen sellaisen sopisi oikein hyvin. Ja kyllä sellainen varmaan on sinne tulossa, kunhan vain valitsen sopivan. Ja kauneimman.
www.lavlia.fi
Työhuoneen kautta päädyin sitten niihin uusiin julisteisiin. Julisteiden maailmahan on sellainen, että kun niistä innostuu, on vain ajan kysymys, että ne vaihtuvat. Siitäpä syystä Ikean kehykset ovat oikein mainioita, koska julisteet on tehty vaihdettaviksi. Vaihtokärpäsen jäljiltä pakkomielteinen selailu johtaa aina löytöihin ja tällä kertaa menee julisteista vaihtoon kolme ja Ebayn sekä Allpostersin kautta on Amerikasta ja Britanniassa tulossa taas elokuvajulisteita; ja oranssia.

www.allposters.com

Työhuoneen uudistamiseen päästyäni katselin työhuoneessa koiralta evakuoituja tavararöykkiöitä eli siis lähinnä koreja, joita ei nyt varmaankaan aivan lähitulevaisuudessa edelleenkään voi palauttaa olohuoneeseen. Huonekalujen jyrsimisinto on täysin lakannut, mutta korien kaltainen pientavara ei varmuudella ole vielä turvassa. Näin ollen ei auta muu kuin koittaa keksiä koreille uudet pysyvät paikat; mikä tarkoittaa karsimista. Kesälomalla hyvin sitä tehtiinkin ja saatiin mm. kodinhoitohuone raivattua erittäin hyvään kuntoon. Olen niin onnellisessa asemassa, että siskontyttöni muutti omaan kotiin, jonne pystyin kätevästi siirtämään omaa vanhaa omaisuuttani käyttöön. Hyvälle tavaralle löytyi siten uusi koti. Muuttojen (ja beaglen) myötä kaikelle vanhalle hyvälle tavaralle ei vaan itsellä ole enää käyttöä. Osa koreista lähti jo opiskelijaboksiin Lahteen ja paljon muuta hyväkuntoisista tavaraa, kuten vaihdettuja julistekehyksiä, Ergo Rapido -rikkaimuri, kynttilöitä, maljakoita, kaikenlaista sisustustavaraa jne. jne. Seuraavaksi kohteeksi on varmaan sitten vaan otettava työhuone kaappeineen. Sen verran kuitenkin kaiken kierrättämisen jälkeen innostuin kodintekstiilihankinnoista, kun Hobby Hallin kuvastossa huomasin Luhdan Aalto -pyyhkeissä ihanaisen uuden värin: karpalo. Sopivia kunnollisia kylpypyyhkeitä on ollut vaikea, jollei jopa mahdonta, löytää ja nämä Aalto-pyyhkeet ovat olleet ainakin keittiössä aivan loistavia. Nyt ajattelin näitä sitten kokeilla; Citymarketin mammuttimarkkinoilla ovat sopivasti tarjouksessakin, joten täytynee käydä hakemassa. Jos osoittautuvat hyviksi, lähtee loputkin Marimekon peltipyyhkeet välittömästi kiertoon.

www.hobbyhall.fi
Keväisten uudistusten myötä olohuoneesta on lähes kadonnut kaikki jyrsityt kulmat. Pieni matala lipasto siellä vielä on ja se taitaa olla seuraava kohde. Kyseessä on vaan niin hurjan hyvä lipasto, johon mahtuu cd-levyt ja lisäksi valtavasti muutakin tärkeää tavaraa. En oikein haluaisi luopua siitä, mutta jotain sille olisi tehtävä. Olohuoneeseen mahtuisi isompikin lipasto, mutta se saisi mielellään olla suhteellisen matala. Olen kovasti tykästynyt uuteen sohvapöytääni, jonka olen itse hankkinut Country-nimellä Huonekalutukusta. Samaan sarjaan kuuluu monia muita todella kivoja huonekaluja ruokapöydästä vitriiniin sekä tv-tasoihin ja lipastoon. Nyt olenkin yllättäen huomannut, että samaa sarjaa myydään myös muualla kuten Hobby Hallissa Kensington-nimellä ja useassa muussa verkkokaupassa Homestead-nimellä. Lisäksi samanmallisia mutta mäntyisiä harmaita kalusteita erilaisilla vetimillä oli ilmestynyt Furu-nimellä Hobby Halliin. Näistä kelpaisi mikä tahansa lipasto tai taso; kun olisivat vaan sopivan kokoisia. Mutta ei. Liian korkeita tai vääränlaiset säilytysratkaisut. Ja sitten taas on se tosi asia, että se vanha on vaan niin hyvä! Loistavan sopiva käyttötarkoituksessaan ja laatikoissa erittäin hyvät mekanismit. Ja sekään ei valitettavasti mahdu kunnostettuna meillä kotona muualle. Kerran näin netissä hienon idean Ikean koteloidusta hyllystä, jossa tavallinen hylly oli koteloitu kierrätyspuulevyillä. Olisikohan kyseessä ollut ihan vain Expedit tai nykyinen Kallax; ja oli kyllä uudistettuna hieno! Täytyy todella miettiä sitä ratkaisua ja käydä katsomassa puuliikkeissä millaista siinä voisi käyttää. Sohvapöydän kanssa ei kunnostaminen onnistunut valitettavasti mitenkään, mutta ehkäpä nyt tällä kertaa olisi parempi onni...

www.hobbyhall.fi
www.hobbyhall.fi

www.hobbyhall.fi

www.huonekalutukku.fi


Seuraava ihailun kohde oli Hobby Hallin kuvastossa ihanat punaiset nojatuolit, säilytyspenkit ja rahit. Samoja tuotteita on myynnissä myös petroolina ja beigenä. Ja samettia vielä! Mutta ei auta mikään, ei meille mitenkään vaan mahdu... Olohuoneesta on vielä siirrettävä vuoripalmukin työhuoneeseen, sillä beagle on alkanut osoittaa liikaa kiinnostuksen merkkejä siihen viime aikoina. Nyt kun kasvi on vielä hyvässä kunnossa, kannattaa siirto tehdä. Tämä tarkoittaa sitä, että työhuoneen viherosasto vaatii melkoista järjestelyä, sillä parvekkeelta on tulossa kohta myös kasveja talvisäilöön. Olen sitten miettinyt pääni puhki erilaisia huonekalujen vaihtojärjestyksiä, mutta sopivaa ratkaisua ei ole vielä löytynyt. Aloitetaan niistä julisteista ja korien uudelleen sijoittelusta. Ehkäpä sen jälkeen välähtää.

www.hobbyhall.fi

www.hobbyhall.fi
Ja sitten Bemz otti valikoimiinsa rajoitetuksi ajaksi sametin! Sitä on tässä nyt sitten huokailtu, että pitäisikö hankkia vai ei. Halpahan se ei ole, mutta sametti on vaan niin i-ha-naa. Samettipäällisiä Ikean huonekaluihin on tarjolla yhdeksässä eri värissä, joista Cranberry (taas se karpalo) olisi aivan täydellinen. Koirankarvat taitaa sametissa kyllä erinomaisesti näkyä, mutta niinhän ne nytkin näkyvät. Ja pestäviähän nämäkin ovat, kuten kaikki muutkin Bemzin päälliset. Ainakin ne näytepalat voisi alkuun tilata ja miettiä sitten.

www.bemz.com
www.bemz.com
Ja mitähän seuraavaksi? Syksy on kyllä aika innostavaa aikaa; onneksi aina voi vaihtaa jotain pientä. Ja sitten on tuo luonnollinen kuluma = beagle. Luonnollisen kuluman kautta on tulevaisuudessa tarjolla myös olohuoneen lipaston lisäksi kaikenlaista muuta kunnostettavaa, kuten mm. ruokapöydän tuolien maalaaminen. Pelkkä maali saa usein ihmeitä aikaan ja mielellään muutenkin sitä tavaroita kunnostaa aina silloin kuin vaan mahdollista. Ja sitten sinne väliin joskus mahtuu joku pieni pouf. Ja ehkä vähän samettia.

Niin ja nyt myös Lemmikkieläinpedeillä oli uusia vankkurimalleja, kuten ihana skottiruutu... Edellisessä mallissa on ihan aitoa luonnollista kulumaa kovasta käytöstä; ilman jyrsintää tällä kertaa.

www.lemmikkielainpedit.fi

tiistai 13. syyskuuta 2016

Ruudulle

Ja nyt sitten sitä ruudulle tulevaa. Tänäkin syksynä on tulossa monta kiinnostavaa uutta sarjaa sekä vanhojen tuttujen uusia kausia. Kiinnostavat kohteet ovat onneksi sopivissa määrissä, koska edessä on helposti valinnan vaikeus ja aika on kuitenkin aina rajallista. Kunnon brittidramaa jään tältä syksyltä ehkä kaipaamaan, mutta Yle TV1:n Sota ja rauha on jo alkanut (ja vielä minulta aloittamatta) ja katsastettavaksi jää millainen on sitten sitä seuraava Poldark (4.10. alkaen). Jotenkin pitäisi myös päästä kartalle tulevista Ylen uusinnoista ja katsoa kaikki ne, mitä olen missannut vuosien mittaan.

credit: hbonordic.com

Ilouutinen on se, että Kova laki: Erikoisyksikkö jatkuu kakkosella taas pitkän tauon jälkeen 23.9.2016. Täällä aloitellaan kymmenettä kautta ja Amerikassa kahdeksattatoista. Eikö tälle oikeasti ole mitään tehtävissä? Eikö nämä Kovat lait voisi saada jo johonkin suoratoistopalveluun edes? Joka tapauksessa olen iloinen, että kunnollista rikosdraamaa on taas tarjolla. Samoin myös pitkäaikaisesta suosikistani Midsomerin murhista nähdään myös uusia jaksoja 18.11. alkaen ykkösellä. Nyt on kyllä käynyt niin, että olen tässä pudonnut muutaman kauden perään, koska nyt Yle on päässyt dvd-julkaisujen edelle, vaikka pitkään oli tilanne aivan päinvastainen. Dvd-julkaisusysteemi on jotenkin tässä sarjan kohdalla muuttunut ja oikeiden kausien selvittäminen oli ylipäänsä aika hankalaa, koska niistä käytetään nyt aika ristiriitaisia termejä. Taidan kuitenkin hypätä marraskuussa takaisin kelkkaan ja katsoa nämä uudet jaksot; ja väliin jääneet joskus sitten uusintana. Nythän ne olisivat juuri tv:stä tulleetkin, jos olisin vaan tilanteen ajoissa ymmärtänyt. Tom Barnabyn jälkeen toki Midsomer ei ole enää entisensä, mutta edelleen mysteerit tuossa vinksahtaneessa kreivikunnassa jaksavat yhä kiinnostaa.





Suoratoistopalvelujen puolella odotuksia on HBO Nordicin Divorceen, jossa Sarah Jessica Parker tekee paluun taas HBO:lle. Mielenkiintoista syksyllä on nähdä miten tämä avioliiton päättymistä ja avioeroprosessia kuvaava komedia toimii; ainakin se tässä vaiheessa vaikuttaa lupaavalta. Sarja alkaa HBO Nordicilla 10.10.2016. Viime viikolla palveluun tuli jo toinen odottamani tämän syksyn erittäin mielenkiintoinen uutuus Cinemaxin Quarry. Sarjassa merijalkaväensotilas Mac Conway palaa sodan traumatisoimana Vietnamin sodasta kotiin Memphisiin vuonna 1972. Tuloksena on murhaa ja rikosvyyhtiä kahdeksan jakson verran. 



credit: hbonordic.com



Syksyn suuri uutuussarja on sitten HBO:n Westworld, joka alkaa 3.10.2016. Westworldia on vähän vaikea kuvailla mitenkään; alustavasti se vaikuttaa scifin ja länkkärin yhdistelmältä, jossa risteillään mielen sopukoissa. Sarjan idea on Crichtonin käsikirjoittamasta ja ohjaamasta vuonna 1973 valmistuneesta samannimisestä elokuvasta. Sarjan idea on niin haastava suursarjaksi, että se voi parhaimmillaan toimia aivan loistavasti. Ainakaan näyttelijöistä ei ole ollut pulaa, kun mukana on mm. Anthony Hopkins, Ed Harris ja Evan Rachel Wood. Tämä vaikuttaa niin erikoiselta, että tämä on kyllä vain nähtävä! Ensimmäisellä kaudella Westworldissa on kymmenen jaksoa.

credit: hbonordic.com
credit: hbonordic.com



Vihdoin ja viimein aloitin äskettäin pitkään suunnittelemani projektin ja aloin katsoa Gilmore Girlsejä alusta alkaen. En oikein tuntunut löytävän siihen koskaan sopivaa aikaa, joten nyt olen sen yhdistänyt sitten kuntoiluun. Kimmokkeena tietysti toimii se seikka, että sarja saa jatkoa 25.11.2016 alkaen Netflixillä. Gilmore Girls: A Year In The Life jatkuu siten neljän 90 minuuttisen jakson verran. Hienoa on se, että mukaan on saatu melkein kaikki sarjasta tutut hahmot ja onhan tämä Stars Hollow'n maailma aivan omansa. Odotan kyllä innolla, vaikka sanailu trailerissa tuntui kovin, kovin jähmeältä. Eiköhän se siitä, kun vauhtiin pääsevät!



maanantai 12. syyskuuta 2016

Ruudulla

Kesän mittaan on tullut ahkeroitua katselupuolella oikein kunnolla muutenkin kuin uusintojen parissa. Lähinnä on tullut katseltua maksupalveluita ja aivan erityisesti HBO Nordicin tarjontaa; perinteisestä tv:stä lähinnä niitä uusintoja ja on toki brittidraamojakin tullut nähtyä. Maksu-tv:n puolella oli kuitenkin tänä kesänä todella paljon mielenkiintoisia uutuuksia ja niitä on myös syksyllä luvassa!

credit: hbonordic.com
Game of Thronesin päätyttyä iskimme kiinni The Night Of -sarjaan, joka oli tämän kesän the juttu. Sarjasta on paljon pidetty ja se oli kyllä kieltämättä hyvä. Kahdeksan jakson verran ahdistavaa epäonnea, murhamysteeriä, mielenkiintoisia hahmoja ja loistavia näyttelijöitä. Minisarjana The Night Ofia markkinoitiin, mutta sitä voisi tarinan puolesta hyvin jatkaakin. Ehkäpä se melkein kaipaisikin jatkoa. Joka tapauksessa näitä tällaisia asiallisia rikosjuttuja saisi olla enemmän; onneksi sentään Boschia on tulossa lisää.

credit: hbonordic.com
Game of Thronesin kuudennen kauden jälkeen olemme tilanteessa, jossa loppu jo häämöttää. Ja näillä näkymin jo kahden kauden päästä. Nythän Belfastissa jo kuvataan ensimmäistä näistä lyhennetyistä kausista ja ensi vuonna startti on sitten vahvistetusti normaalia myöhemmin. Jaa-a, millaistakohan se Game of Thronesin jälkeinen elämä sitten on. Sarjalta vaatii todella paljon nousta kulttisarjasta monen kauden mittaiseksi eepokseksi; kaipa niitä ideoita kuitenkin tuottajien takahihassa on ja jotain uutta tulee tilalle. Minisarjat ovat helpompia; niissä voi rajallisen ajan puolesta irrotella ja niissä on myös helpompi onnistua. Katsoin kesällä uusintaversion Rootsista ja se oli oikein onnistunut. Vuosikausia sitten olen nähnyt aiemman version ja olihan tämä uusi ehdottomasti päivitetympi ja paremmin tuotettu.

credit: hbonordic.com
credit: hbonordic.com


Vanhasta versiosta en oikein muuta muistanut kuin Kunta Kinten ja tämä osuus oli uuden Rootsin ehdottomasti heikoimpia. Ajankuva jotenkin heitteli alussa erityisesti Afrikan osuuksissa välillä epäuskottavaksi puvustuksen ja ehkä oletetunkin aikalaisen käytöksen puolesta, mutta sinänsä Malachi Kirby oli todella hyvä Kunta Kinte. Alkuvaiheet olivat niin ailahtelevaa riehumista, että on vaikea kuvitella, miten ihmeessä Kinte olisi hengissä selvinnyt. Tarina ei oikein päässyt näitä aukkoja paikkaamaan, mutta sarjan edetessä taso aivan huomattavasti parani. Kunta Kinten tyttären Kizzyn ja aivan erityisesti tyttärenpojan Chicken Georgen osuus tarinasta olivat erittäin hyviä. Ehkäpä sarjan olisi voinut toteuttaa nyt uudessa versiossa jo rankemmallakin tavalla ilman pehmennettyjä käänteitä; mitäpä sitä totuutta säästelemään.

credit: hbonordic.com
credit: hbonordic.com

Elokuun lopussa sitten ilmestyi vihdoin Cameron Crowen Roadieskin palveluun. Totuus on kyllä se, että voisihan se kyllä olla paljon, paljon parempi. Toisen jakson jälkeen se on kyllä kuitenkin kaikkien heikkouksiensakin jälkeen ihan katsottava ja onhan se nyt nähtävä paraneeko se tarinaltaan ja hahmoiltaan yhtään kauden mittaan. Tälle ilmeisesti on tuskin jatkoa luvassa, joten antaa mennä vaan. Tällaiset tavat tehdä sarjoja on vähän kummallisia, kun sarjassa on vain luotu ympäristö eikä sen kummempaa isoa tarinaa. Sarjat harvemmin silloin toimivat; Seinfeldin idea kantaa sarjoissa erittäin harvoin ja se vaatii erittäin onnistuneen dialogin. Ja tämä kun ei edes ole mikään komedia. Jotenkin Roadiesista tulee mieleen Smash, jossa tehtiin Broadway-musikaalia. Samanlaista lapsille suunnattua draamaviihdettä ontuvine juonenkäänteineen. No joo, olisin kyllä Cameron Crowelta odottanut parempaa; paljon parempaa.

credit: hbonordic.com


Toinen aika erikoinen suoritus oli kyllä Hap and Leonard. Sarjassahan on todella hyviä näyttelijöitä mm. Michael Kenneth Williams ja Christine Hendricks ja tarina alkaakin ihan hyvänä rikossarjana, kunnes muuttuu aivan käsittämättömäksi. Lopussa ei ole hyvästä rikossarjasta tietoakaan. Jossain oli arvioitu tämän muistuttavan Justifiedia ja siksi siitä kiinnostuinkin, mutta ei kyllä todellakaan muistuta! Sarjoissa on sen verran yhteistä, että molemmissa tapahtuu rikoksia, mutta siinäpä se. Justifiedin tapaan kaiken ei tarvitse aina olla uskottavaa ja sarja voi silti toimia, mutta kyllä siinä kunnollinen juoni ja hyvä dialogi pitää olla. Tästä on tulossa toinen kausi, mutta täytyy miettiä ensi vuonna kahteen kertaan onko sitä syytä katsoa.

credit: hbonordic.com

Sen sijaan olen aivan innoissani Vice Principals -sarjasta! Hyvää komediaa on tänä päivänä lähes mahdotonta löytää, mutta tämä juttu jostain syystä toimii loistavasti. Kahden apulaisrehtorin lapsellinen kyräily on kyllä naurattanut ja tätäkin on onneksi tulossa lisää. En ole aiemmin Danny McBrideen tutustunut, mutta kyllä tässä on loistava koomikko, jota kannattaa seurata. Vice Principalsin kautta päädyinkin sitten herran aiempaan sarjaan Eastbound and Down...

credit: hbonordic.com
credit: hbonordic.com
Eastbound and Downia kahlasin viikonloppuna läpi jo kolmanteen kauteen saakka. Se on hyvin samantapainen sarja kuin Vice Principals eli jos pidät siitä tykkäät tästäkin. Sisällöltään se on kuitenkin aivan erilainen ja rytmitykseltään jopa aivan poikkeuksellinen komedia. Yleensä komediat tapahtuvat samassa paikassa eikä niissä välttämättä ole taustalla etenevää juonta, mutta tässäpä on. Jokainen jakso vie mahtavan Kenny Powersin tarinaa eteenpäin. Entinen (ja toiveissaan kovasti myös tuleva) baseball-tähti päätyy liikunnan sijaisopettajaksi kotikaupunkiinsa Pohjois-Carolinaan ja sieltä Meksikoon sekä ainakin Etelä-Carolinaan. Ja tämä juttu kaikessa karmeudessaan kyllä toimii! Koko sarja nojaa tietysti Danny McBriden karismaan, mutta niin sen pitääkin. Jos jossain on mielenkiintoinen päähenkilö täynnä äärimmäisen itsekkäitä heikkouksia, niin se on kyllä tässä! Seuraava jakso, kiitos!

credit: hbonordic.com
credit: hbonordic.com

tiistai 6. syyskuuta 2016

Soundgarden ja epäonnen Louder Than Love

Alkuun on todettava, että olen aikoinaan omistanut Soundgardenin Louder Than Love -vinyylin. Ostin sen kauan, kauan sitten; muistelisin, että syksyllä 1990 tai alkuvuodesta 1991. Päiväkirjoistani voisin sen tarkistaa, mutta olkoon nyt. Joka tapauksessa aika aikaisessa vaiheessa aikalaisen seattlelaisen musiikin vielä senaikaiseen suosioon nähden, vaikka itse levyhän ilmestyi jo vuonna 1989. Joka tapauksessa jossain mielenhäiriössä 1990-luvun loppupuolella olen mennyt vaihtamaan levyn veljeni kanssa osana jotain isompaa vaihtoprosessia. Sen voi todeta, että levyjä ei kannata vaihdella pikkuveljien kanssa; ne ovat läpeensä pahoja eivätkä vaihda levyjä takaisin, vaikka eivät niillä mitään tee.



Useamman vuoden olen Louder Than Loven vinyyliversiota verkko- että kivijalkakaupoista etsiskellyt ja todennut sen täysin mahdottomaksi. CD-levynä sitä toki olisi saanut, mutta kun haluan nimenomaan sen vinyylin. Muutama kappale on Ebayssä ollut myynnissä, mutta hintana sellainen 70 euroa eli muutkin ovat sitä kaipailleet. Ehkäpä pari vuotta sitten Kim Thayil oli lupaillut haastattelussa uutta painosta ja ilo oli kesälomamatkalla suuri, kun luin sellaisen tosiaan tänä vuonna ilmestyvän. Maaginen päivä oli 26.8.2016 ja aikani tilauspaikkaa etsiskelin. Soundgardenin oma kauppakin sitä myi ihan kohtuuhintaan, mutta postikulut olivat yhtä suuret (mikä ihme siellä Amerikassa postituksissa nykyään maksaa?). Lopulta se ilmestyi myös meikäläisten verkkokauppoihin ja laitoin sen hyvissä ajoin elokuun alussa cdon.comista ennakkotilaukseen. Melkein kaksi viikkoa sitten sain vahvistuksen, että levy on lähetetty, mutta onko sitä näkynyt? Ei.



Minulla oli cdonista myös muita tilauksia ja edellisenä päivänä lähetetyt tuotteet olen noutanut postista jo toissaviikolla eli ihan normaalin aikataulun mukaan. Millä todennäköisyydellä oikeasti Louder Than Love voi hukkua postissa? Päivä pitää vielä odotella, jotta voin tehdä katoamisilmoituksen. Pettymystäni on vaikea kuvailla. Levyn haluan, että toivottavasti asia järjestyy tavalla tai toisella. Vähän balsamia haavoihin toi sentään Soundgardenin oma ilmoitus, jonka mukaan syyskuussa on tehty taas uutta materiaalia. Sitä odotellessa. Toivottavasti saan sen vinyylini kuitenkin edes ennen tätä uutta levyä.


maanantai 5. syyskuuta 2016

Elokuu parvekkeella

Kesäkuukaudet ovat tältä erää ohi ja vähitellen siirrytään syksyyn. Mukavan kesäistä vielä kuitenkin on ja toivotaan, että syyskuu menisi muutenkin tällaisissa alkusyksyn tunnelmissa. Toivotaan pitkää ja kaunista syksyä!


Kasvit ovat viihtyneet parvekkeella oikein hyvin ja laseja onkin pidetty auki kesäkuulta. Vasta nyt loppukesästä mansikoissa ja joissakin murateissa oli nähtävissä kirvoja, joten hyvin on tuuletus parvekkeella tähän asti pelannut. Aina jossain vaiheessa kesää ne parvekkeelle löytävätkin; tänä vuonna ennätysmyöhään. Yritin niitä suihkutella pois ja täytyy koittaa ne ravistella ja huuhtoa pois, kun vien ne talveksi säilöön. Kirvoista huolimatta mansikat, muratit ja pelargonit kukoistavat!


Pallokrysanteemi oli myös tänä kesänä aivan loistostos; on se niin kaunis! Kukatkin siinä tosiaan aukenivat, joten sijoituspaikka oli siten sille täydellinen. Aurinkoa on siten ollut sille riittävästi. Parvekekasvien vaihtelu ja tauot ovat välillä paikallaan; tauon jälkeen voi vanha tuttavuus olla taas huikea!


Murattirintamalla alkaa jättikokoinen muratti vakavasti tarrautua jo seiniin. Muuten se olisikin hieno juttu, mutta kun talvenkestävyydestä ei ole takeita. Olen ajatellut viedä sen talveksi maalle, joten irrottelua seinästä lienee luvassa. Muutenkin muratit ovat nyt parhaimmillaan ja täytyy miettiä mitä niistä raaskii jättää talveksi mukaan istutuksiin; parhaimmisto viedään ainakin pakkasilta suojaan.




Hortensian kukat alkoivat olla ohi, joten olen ennättänyt ne jo leikatakin pois roskaamasta. Ajattelin sen olevan jo olevan niin huonossa kunnossa, että sen voi heittää pois, mutta alta olikin vielä mukavasti lehtiä tulossa. Ehkäpä ne vielä ehtivät vähän syyskuussakin kasvaa! Vähitellen alkaa olla aika siirtää välimeren kasveja sisälle, mutta eiköhän tässä vielä pari viikkoa ihmeköynnöskin parvekkeella kestä. Kun yöt alkavat olla alle kymmentä astetta, parvekeulkoilu niillä tältä vuodelta ohi. Tämä tarkoittaa siis sitä, että työhuoneesta on taas raivattava niille kohta tilaa.




Ihan vielä ei ole tarvetta syysistutuksille, mutta ei sitä aikaillakaan kannata. Viimeistään syyskuun lopussa kannattaa hankkia kanervat, jos meinaa. Lokakuussa niitä on joskus jo ollut vaikea löytää; ja onhan sitä vaikka mitä muuta mielenkiintoista taas tarjolla, kuten koristekaalit, marjakanervat ja Plantagenin kuvastossa näkemäni itselle uutuuskasvi keijunkukka. Kaikenlaista ihanaa on siis vielä parvekkeelle luvassa, mutta nautitaan nyt vielä vähän kesästä!