Tulipahan nyt viikonloppuna tehtynä ensimmäistä kertaa piparkakkutalo. Se ei ole helppoa puuhaa se, joten kaikki kunnia niille taitureille, joiden luomuksia erilaisissa kilpailuissa näkee. Talo koottiin valmiista osista, mutta kyllä sekin kokoaminen harjoittelua vaatii. Myös sokerikuorrute oli valmiina (Dr Oetker), kun ajattelin sen olevan helpompaa kuin koristelu itse tehdyllä kuorrutteella; sitä on tullut kokeiltua. Ihan yhtälailla opettelua sekin vaatii. Karkit eivät meinanneet pysyä seinissä millään, mutta onneksi sentään Marshmallow Fluff, kiinteät vaahtokarkit sekä tomusokeri tuovat vähän sitä samaa kaoottista talven tuntua kuin katsoessa ikkunasta ulos. Kyllä nauratti työn tulokset, mutta toisaalta; piparkakkutalon vastaanottaja (7 v.) oli erittäin tyytyväinen.
Muitakin pipareita tuli leivottua. Ostin viime talvena jostain poistolaarista muumimuotin ja komeita vamppyyrimuumeja sillä saikin aikaan. Täytyy harjoitella lisää Dr Oetkerillä, mutta kai harjoitus tekee mestarin tässäkin, jos joka vuosi harjoittelee. Käytin tällä kertaa valmistaikinaa ja helppohan sitä on kyllä käsitellä ja makukin on ihan hyvä. Mutta noin fiilispuolella omatekoinen vie tietysti voiton. Ne mausteiden tuoksut ja taikinan maku on aivan omaa luokkaansa!
Samasta muumimuotista tein muistitaulut meidän välioveen alkusyksystä ja poika on ne koristellut tyylinsä mukaisesti. Siitä siis vamppyyrimuumit!
Muumeista puheenollen, olen niitä onnellisia, jotka saivan oman Stockmannin muumimukin jo syyskuussa. Se on oikeasti todella kaunis! Niin kaunis, että voisihan niitä vaikka lisääkin kattaukseen olla, mutta en kuitenkaan hankkinut kuin yhden. Muutama viikko sitten tilasin kaveriksi kuitenkin lasinaluset tätä samaa ihanaa kuosia. Ehkä sitten 10 vuoden päästä on luvassa jotain uutta mukavaa, kun on Stockmannin 160-vuotisjuhlavuosi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti