Hankin viime kesänä ensimmäistä kertaa parvekkeelleni hortensian. Se oli kyllä niin upea ilmestys, että tulevana kesänä hankin niitä ehdottomasti uudelleen. Hortensia sinnittelee edelleen työhuoneessa, mutta epäilen kyllä selviääkö kevääseen saakka. Kovasti tekee uutta lehteä, mutta kuivattaa niitä myös koko ajan. Niin upea se kuitenkin oli, että en kyllä raaski kokeilematta heittää poiskaan. Äidilläni on ollut ruukkuhortensioita useampana kesänä, mutta parhaiten olen päässyt niihin tutustumaan Azoreilla, joissa ne tekivät kyllä lähtemättömän vaikutuksen!
Viime viikolla Plantagen kanta-asiakastarjouksena oli pienet jalohortensiat ja ne oli heti parvekekaudesta haaveilevan käytävä katsastamassa. Tarjolla oli tällä kertaa sinisiä hortensioita, joita mukaan lähti kaksi. Kasvit eivät olleet mitään terassikokoa, mutta juuri sopivia sisätiloihin ja niin kauniita. Toivottavasti kestävät pitkään!
Azoreilla hortensioita on kaikkialla; niitä on uskomattoman paljon. Hortensiat reunastavat kaikkia teitä ja ne pensaat ovat aivan valtavan suuria. Sellaisista pensaista voi täällä Pohjoisessa vain haaveilla. Maan happamuuden mukaan hortensia on joko sini- tai punasävyinen tai valkoinen. Kauniita kaikki!
Jotain sellaista tuossa uusien hortensioiden herkässä sinisessä, mikä saa kyllä haaveilemaan tulevasta kesästä. Nyt kun ulos katsoo, on vaikea kuvitella, että ulkona olisi koskaan lämmintä. Mutta niin se on vaan helmikuu huomenna ja taas ollaan lähempänä kesää ja niitä hortensioita parvekkeella. Nyt iski kuitenkin kaukokaipuu ja unelma paluusta taas Azoreille. Niin kaunis ja niin kaukana; vaikka kuitenkin aika lähellä. Juuri niin kuin se kesäkin.
Viime viikolla Plantagen kanta-asiakastarjouksena oli pienet jalohortensiat ja ne oli heti parvekekaudesta haaveilevan käytävä katsastamassa. Tarjolla oli tällä kertaa sinisiä hortensioita, joita mukaan lähti kaksi. Kasvit eivät olleet mitään terassikokoa, mutta juuri sopivia sisätiloihin ja niin kauniita. Toivottavasti kestävät pitkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti