torstai 21. helmikuuta 2013

Kultaisia unelmia

Oscarit ovat kuuluneet elämääni noin 25 vuotta. Ensimmäisen kerran tutustuin gaalaan 10-vuotiaana käydessäni Amerikassa gaalan aikaan. Ihmettelin kovasti mitä ihmettä kaikki oikein katselivat ja jäin sitä sitten itsekin seuraamaan. Muutamaa vuotta myöhemmin, kun elokuvat olivat muutenkin hiipineet elämääni, seurailin gaalaa sitten Suomessakin. Se tuli monta päivää myöhemmin lyhyenä koosteena ja ehdokkuudetkin luettiin lyhennettynä seuraavan päivän Hesarista. Nyt maailma on toinen; gaala on jo n. 10 vuotta tullut suorana Suomessakin ja ehdokkuudet voi seurana livenä netistä.


Mutta eihän se tietenkään harrastajalle riitä. Seuraan näitä juttuja alan sivustoilla vuoden jokaisena päivänä ja niin seuraa moni muukin. Kun palkinnot ensi sunnuntaina jaetaan, seuraava kausi alkaa maanantaina. Toden teolla kausi sitten pyörähtää käyntiin Torontossa aina syyskuussa, mutta sen jälkeen se onkin menoa. On kriitikkopalkintoja, Golden Globeja ja elokuva-alan kiltoja. Näiden perusteella poimitaan ne veikkaukset ehdokkaiksi ja voittajiksi.

Ei, palkinnoilla ei ole (välttämättä) mitään tekemistä hyvien elokuvien kanssa. Viihde eli entertainment; tämä on juuri sitä. Ei, yhtään elokuvaa ei tarvitse nähdä. Tässä pelissä kyllä pärjää, jos on vaan siihen sopivat vaistot.

Olen veikannut voittajia jo runsaat 15 vuotta; tätä ennen katselin vain eikä veikkaaminen silloin 1990-luvun alkupuolen oloissa täältä päin maailmaa ehkä olisi juuri onnistunutkaan, kun edes kokonaista ehdokaslistaa ei suunnilleen edes ollut saatavilla. Nyt 2000-luvun alusta olen veikannut myös ehdokkaita ja se onkin ehdottomasti paras osuus. Olen viime vuosina huomannut, että kun ehdokkaat ovat julki, voi olla todella vaikeaa innostua voittajista. Aivan erityisen vaikeaa on ollut tänä vuonna. Minulla on ollut jo vuosia toinen blogi näitä veikkauksia varten; enemmän se onkin muistiinpanojani, mutta joissainhan ne veikkauslistat on julkaistava. Seuraan kyllä tilannetta (eli buzzia) päivittäin, mutta listojen kokoaminen on tuntunut nyt aivan ylivoimaiselta. Viikonloppuna on pakko se tehdä ja silloin se kyllä valmistuukin.

En tiedä; ei tässä ole kyseessä edes mitenkään mielenkiinnoton vuosi. Ehkä tilanne on vain se, että ehdokkuudet kiinnostavat minua enemmän. En oikein jaksa innostua enää gaalastakaan; ainoastaan tuloksista. Niissä kun on niin, että puheet ovat samat kauden jokaisessa palkintogaalassa; ihan oikeasti. Ja niitä suomalaisia höpötyksiä en jaksa katsoa ollenkaan. Sanotaanko niin, että niissä keskitytään liikaa itse elokuviin, kun taas oikeasti homma pyörii aivan muilla meriiteillä; kysessä kun on business. Asiantuntemuksessa ei sinänsä ole välttämättä mitään vikaa, mutta puhuvat vaan aika eri asiasta kuin itse show. Ja show on todella pitkä, joten jostain karsittava.

Daniel Day-Lewis, Anne Hathaway, Argo, Steven Spielberg (vai ehkä kuitenkin Ang Lee?) ja Jennifer Lawrence (vai olisiko sittenkin Emmanuelle Riva?). Miessivuosasta en vielä tiedä; Tommy Lee Jones vai Robert De Niro? Tai ehkä sittenkin Christoph Waltz? Näihin ja muihin kysymyksiin on löydettävä oma valinta viimeistään lauantaina. On päätettävä seuraako muita vai sanooko oma vaisto toista. Kaikkihan haluavat olla oikeassa, mutta parasta se on silloin, kun vaistosi on oikeassa; ja muut eivät. Jää nähtäväksi, mihin rohkeus tällä kertaa riittää. Ja joskus veikkaukset menee paremmin ja joskus huonommin.

Onneksi ensi viikolla pyörii jo uusi kausi.


Show Nelosella 25.2. klo 3.30 alkaen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti