Toukokuu parvekkeella

Suurimmat istutushommat parvekkeella on tältä keväältä jo tehty ja nyt voi keskittyä kukkien hoitamiseen. Kasteltavaa ja nypittävää riittää, mutta on se vaan ihanaa! Sopivaa parvekepöytää ei ole kuvastoissa näkynyt tänäkään keväänä, mutta madalsimme sitten nykyistä niin, että nyt pöytä sujahtaa hyvin parvekelasikiskon alle. Näin tuli runsas 5 cm lisää kulkuväylää, mikä on aika merkittävästi lisätilaa kapealla parvekkeella.

Sisällä olleet hortensiat istutin runsas viikko sitten parvekkeelle talvehtineiden murattien seuraksi. Pienissä ruukuissa hortensiat kuivuvat niin nopeasti, mutta sitten kuitenkin täytyy pitää huolta siitä, etteivät myöskään kastu liikaa. Nyt isommassa ruukussa kastelu varmasti helpottuu, kun haihtuminen vähenee. Murattien rönsyjä yritin jollain tavoin sitoa, mutta ei niitä oikein hyvin saanut aseteltua. Kohtahan ne kyllä lehdet kyllä alkavat kasvaa, kääntyvät valoon päin ja asettuvat siten oikein.

Pari viikkoa sitten ostamani hortensia sen sijaan on kunnolla aloittanut kukoistuksensa. Kukat ovat avautuneet ja kukkien väri on tummunut. On nämä kyllä hienoja! Puutarhamyymälässä katselin näitä samoja kasveja istutettuna hieman isompaan ruukkuun ja ne olivat aivan valtavia. Nämä olisivat kyllä todella upeita istutuksia jossain terassilla tai portinpielessä; näin isoja minulle kuitenkin mahtuu parvekkeelle valitettavasti vain yksi ja viihtyvät niin todella paljon paremmin parvekkeella kuin sisätiloissa.

Yllätyksekseni talven yli selvinneet verenpisarat kukkivat oikein toden teolla. Kuvissa olen nähnyt, että jotkut ovat saaneet nämä talvehtimaan ihan pensaina. Ihan sellaisia nämä eivät sentään ole, mutta ihan kivoja tämänlaisinakin. Ja värikin on mitä parhain!

Petunia- ja muratti-istutukset jatkavat myös kasvuaan. Ovat kyllä mielestäni tosi nätti yhdistelmä ja mikä parasta, kastelurytmi sopii molemmille. Monissa tv-ohjelmissa olen huomannut, että kovin usein tuntuvat laittavan ruukkuistutuksiin kasveja, joista osaa pitää kastella usein ja osaa ei lähes ollenkaan. Eihän ne kovin kauaa sitten yhdessä istutettuna pärjää, mutta kai se sitten riittää, että tv-ohjelman saa kuvattua.

Myös orvokki-istutukset ovat edelleen voimissaan. Orvokit ovat jo vähän liikaa venähtäneet, joten täytyy koittaa niitä vielä vähän saksia näin kesän aluksi. Jos luvassa on viileämpi kesäkuu, kukkivat sen vielä erittäin hyvin. Lämpimällä ilmalla alkavat sitten nopeammin kerätä tuholaisia ja muutenkin kasvu on epätasaisempaa. Sitkeitä kyllä ovat ja selviävät kuivumisesta, mutta ehdottomasti ovat alkukesästä parhaimmillaan. Ulkoilmassa kasvaessaan tuntuvat kyllä pysyvän tosi kauniina paljon pidempään enkä ole kyllä huomannut, että venähtäisivätkään samanlaisiksi kuin parvekkeella. Tuuli ja ulkoilma pitävät ne varmasti virkeinä!

Tuttuun tapaan pelargonit kuivattivat kukkansa istutuksen jälkeen, mutta nyt niissäkin on alkanut uusia nuppuja näkyä. Ikuisesti kiitolliset muratit sen sijaan kukoistavat aina. Ne ovat kuukauden aikana kasvaneet jo aivan valtavasti ja tuntuvat tykkäävän ihan kaikenlaisesta sijoittelusta ja istutuksissa mistä tahansa kumppanista.

Leikatuissa oliivipuissa näkyy toisessa elämää yhden lehden verran. Sen runko on kyllä selvästi elävä ja myös aiempina vuosina on parvekkeella kestänyt jonkin aikaa ennen kuin uusia lehtiä alkaa ilmestyä. Toinen oliivipuista on sen sijaan epävarmempi tapaus. Siitä ei talven jälkeen ole ylipäänsä ollut varmuutta, onko se vielä elossa. Vielä ei siitä merkkejä näy, joten ei auta kuin vaan odotella!