maanantai 6. toukokuuta 2013

Uudet ja vanhat maskotit sekä ihanan kamala jännitys

Taas on se aika vuodesta, kun huudetaan. Olen kyllä huutanut aika pitkään. Jarmo Myllys ja Calgaryn olympialaiset 1988; joku ehkä ymmärtää, jos on niitä kisoja silloin katsellut. Olin 11-vuotias ja se oli menoa. Liigapelejä en ole enää seurannut vuosiin ja olenkin oikeastaan täysin keskittynyt maajoukkuetasolle. Mutta maajoukkuetasoon keskittyminen; se sitten onkin taas ikuista.

Kale-bird on jo menneen talven lumia ja tänä vuonna kisoissa on jo aivan uusi maskotti ja muutenkin uudet kujeet. Aika vähän kisat näkyvät kaupunkikuvassa, vaikka olenkin aivan Hartwall Areenan kulmilla töissä. Omasta puolestani liika hypetys saakin riittää ja onkin hyvä keskittyä vain peleihin ja mikä parasta ilman aivan hirveitä ennakko-odotuksia. Nimimiehiä paljon tärkempää on se joukkue kokonaisuutena ja se, että turnauksen aikana joukkue muodostuu. Enkä nyt tiedä tuosta ns. nimimiehien puuttumisestakaan; onhan siellä nyt kuitenkin useampikin olympia- ja MM-mitalistikin mukana. Mielestäni Suomella on erittäin hyvät mahdollisuudet menestyä. Altavastaajana Suomi on aina parhaimmillaan. Euro Hockey Tour ja harjoituspelit menivät huonosti, mikä aiempien vuosien perusteella tietää vain hyvää. Bratislavan perusteella kannattaa päätyä mahdollisimman monessa pelissä jatko-aikaan ja rankkareihin; ja alku on ainakin ollut senkin suhteen hyvä. Lisäksi tarjolla on kolme maalivahtia, joista jokainen odottaa sitä mahdollisuuttaan loistaa siinä tosi kovassa pelissä, jota ei ennakko-odotusten perusteella ole mitään mahdollisuutta voittaa.


Itsekin pääsin kisatunnelmaan, kun kävimme katsomassa turnauksen ensimmäisen ottelun Ranska - Slovakia. Mielestäni tunnelma hallissa oli erittäin hyvä! Meillä oli paikat Slovakian fanikatsomossa kolmannella rivillä, josta sai siirtyä ylemmäs järkkärien tarjouksesta, kun tilaa kuulemma on. Slovakialaisissa ei ollut mitään vikaa ja miehen kanssa kaksistaan oltaisiin kyllä hyvin selvitty, mutta tiivis tunnelma ja meteli olisivat voineet olla muksulle vähän liikaa. Ylhäällä kyllä peliäkin näki kyllä paremmin, mutta ei siellä sitä tilaa nyt niin hirveästi ollut! Saimme kuitenkin rauhassa peliä katsoa. Hienoa oli se, että ihmiset olivat oikeasti peliä katsomassa. Humalatila kasvoi yleisössä vasta hallilta pois päin kulkiessa, kun vastaantulijat olivat matkalla Suomi - Saksa -otteluun. Pelissä yleisö oli todella hyvin mukana ja paikalla ollut live-bändi oli aivan loistava juttu! Tunnelma bändin kanssa oli kuin Heerenveenin Thialfilla, ilman torvisoittimia tosin. Live-bändiä ei tv:stä katsoessa juuri huomaa ja vasta Suomi - Slovakia -matsissa se tv:ssä edes vilahti. Peli itse oli mitä oli, mutta tulos 6 - 2 ei kerro ihan koko totuutta; Ranska oli paljon parempi kuin mitä luvut antavat ymmärtää. Slovakia oli vielä näin alkuun aika jähmeessä, kuten myös Suomi omassa pelissään. Miroslav Satan oli taas kerran mukana; on tullut tavattua katsomosta käsin muutaman kerran vuosien mittaan. Viimeksi vuonna 2003 MM-kisoissa ja sitä ennen vuonna 1996 San Josessa, kun Satan pelasi vielä Edmonton Oilersissa.

Tykkään kyllä katsoa pelejä ihan omasta kotikatsomosta. Mahtavaa oli käydä paikan päällä, mutta oma sohva on kyllä paras. Mertaranta on kytketty ja eikä katsomossa kukaan karju korvaan. Tykkään Mertarannan jutuista ja maksukanavissa on sekin hyvä puoli, ettei tarvitse kuunnella niitä täysillä huutavia mainoksia. Lisäksi pidän valtavasti kommentaattoreista ja analyyseistä; näitä live-pelejä kotisohvalla ei voita mikään! Olympialaiset kotisohvalla on kyllä toinen aivan must ja nimenomaan talvikisat juuri näistä syistä; kun ei ole kiire mihinkään vaan on aikaa nauttia ihan vain siitä tunnelmasta, vieraillaan niissä paikoissa, joissa seuraava suomalainen on astumassa areenalle ja saamassa oman tähtihetkensä.

Suomi on avannut turnauksen oikein mukavasti. Alkujähmeyttä on toki mukana, mutta tarjolla on ollut jo useita loistavia hetkiä. Ja niitähän tulee koko ajan lisää, kun pelit kovenee. Tunnelmahan rakentuu kotikatsomossakin pikkuhiljaa koko ajan turnauksen edetessä. Se ihanan kamala jännitys, joka ei tunnu niin mukavalta kesken pelin, mutta muuttuu usein niiksi kultaisiksi muistoiksi. Jos viime vuonna MM-kisoissa oli aika jähmeä yleisökin, niin ainakaan Slovakia - Ranska -pelistä ei tunnelmaa tosiaan puuttunut. Yleisössä oli paljon lapsia ja muutenkin aivan kaikenikäistä porukkaa, naisia ja miehiä. Suomen pelejä taas kun katsoo, palataan ajassa välittömästi viime vuoteen; siellähän ne taas ovat, ne keski-ikäiset miehet. Toivottavasti ääntä alkaa heistäkin taas lähteä, mieluiten tietysti ilman humalaa; silloin on ehkä parempi, että ovatkin hiljaa.

Tänään saa taas jännittää, vielä hetken vähän rauhallisemmin kuitenkin, kun luvassa on Ranska - Suomi. Kaikkiin peleihin täytyy kuitenkin lähteä tosissaan, myös kotikatsomossa. Helppoja pelejä ei ole olemassa. Väärällä asenteella niistä tulee helposti vaikeita. Ensimmäiset sellaiset ihanan kamalat jännittävät ottelut ovat vuorossa keskiviikkona, kun Suomi kohtaa USA:n ja perjantaina, kun luvassa on se ihanan kamalan ylivoimainen Venäjä. Keskiviikon jälkeen siis sitä ihanaa kamalaa jännitystä on luvassa siihen viimeiseen peliin saakka, jonka Suomi toivottavasti pelaa sunnuntaina 19.5.

Meillä on kyllä oma kotikatsomon häirikkö, joka tuntuu olevan koko ajan nakkijonossa ja menossa tai tulossa juomaan tai milloin minnekin. Tiedättehän ne tyypit peleissä, jotka ovat koko ajan hiihtämässä edestakaisin niissä kapeissa penkkiriveissä. Nyt kun kuulo on mennyt viimeisen kuukauden aikana, on meidän Topikin alkanut viihtyä kisakatsomossa (sen mitä nakkijonosta ehtii kisakatsomossa istua tai nukkua). Topi ei ole koskaan voinut sietää urheilua eikä varsinkaan jääkiekkoa. Liikaa meteliä, joka häiritsee nukkumista. Siinä vaiheessa, kun huuto alkaa Topi viimeistään häipyy rauhallisempaan huoneeseen; viime vuosina jo hyvissä ajoin etukäteen, kun tv:ssä näkyykään edes urheilua. Mutta ei enää; volyymit kun ovat hiljenneet, ei enää edes Mertaranta häiritse unia.


Kotikatsomomme häirikkö, nakkijonomies, viettää huomenna tiistaina 13-vuotissyntymäpäivää perhepiirissä. Synttärilahjaksi kisakatsomon veteraani sai jo viikonloppuna juustohampurilaisen ja Dentastix Big Packin (eli fifty-six -packin). Silloin kuin Topi syntyi, jääkiekon MM-kisoja pelattiin Pietarissa ja juuri 7.5.2000 Suomi kohtasi ja voitti Tsekin. Ne oli ne kisat, jossa kisoihin kolmantena maalivahtina lähtenyt Pasi Nurminen teki läpimurtonsa pelaamalla MM-debyyttinsä pronssiottelussa ja pelasi myös Suomen pronssille. Taas on mahdollisuus saada näitä muistoja lisää! Ja eiköhän se  kommentaattorina nyt näissä MM-kisoissa toimiva Pasi Nurminen kohta ääneen pääse, näin on ainakin luvattu.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti