Heinäkuu parvekkeella

Parvekekasvien rankin vaihe taitaa olla heinäkuu. Kasteluvälit vaihtelevat, lämpöä piisaa tai sitten ei. Nyt heinäkuussa on ainakin säät vaihdelleet laidasta laitaan. Pääosin kasvit ovat kuitenkin kuluneesta heinäkuusta selvinneet hyvin, aika vähällä kastelulla ja nypinnällä jopa.

Keväällä leikkattu oliivipuu näyttää nyt todella hienolta ja tuuhealta. Kannattaa todellakin leikata haituvat lyhyiksi, jos tuloksena on näinkin terhakat ja tuuheat lehdet. Oliivipuu kaipaisi jo istuttamista uudelleen, mutta voi olla, että siirrän sen homman ensi keväälle. Toivottavasti oliivi selviää taas tulevasta talvesta talvihoitopaikassaan.

Madeiralla innostuin taas kerran kiinanruususta ja pakkohan se oli hankkia, kun sattui kaupassa silmään. Madeiralla kiinanruusut kasvavat lähinnä pensaina, joista täällä meillä voi vain unelmoida. Parikymmentä vuotta sitten ollessani teini-ikäinen minulla kyllä oli pienen puun kokoinen kiinanruusu huoneessani. Se elikin vuosia ja oli hieno kuin mikä. Kokeilin kiinanruusua taas pari vuotta sitten nähtyäni niitä edellisellä kerralla Madeiralla. Se elikin hyvin kesän parvekkeella, mutta sitten jo elokuussa paleltui ja lopulta kuoli. Silloin ei edes ollut erityisen kylmä, joten kiinanruusu on sitten kylmälle todella arka. Viime vuonnakin kokeilin sitä sisätiloissa, mutta silloin siinä tuli mukana valitettavasti villakilpikirvat, jotka sinnikkäästi asustivat siinä eivätkä myrkytyksistä huolimatta poistuneet. Kiinanruusu kukki koko ajan, mutta ei kasvanut koko aikana yhtään. Lopulta siitä luovuin, jotta ei levitä kilpikirvoja muihin kasveihin. Taas kerran sitten ajattelin kiinanruusua kokeilla ja tällä kertaa vein sen taas parvekkeelle. Tällä kertaa täytyy vaan tuoda se hyvissä ajoin sisälle heti kesäsäiden himmetessä.

Mitään satoa ei tarvitse meidän parvekkeella korjailla, sillä hyötykasvipuoli rajoittui tänä vuonna tomaattiin sekä yrttiviljelmämixiin. Härmä vei jo tomaatin, mutta kyllä siitä useammankin tomaatin sai syödä. Yrttiviljelmämix taas näyttää voivan erittäin hyvin. Yhteen saviruukkuun yksinkertaisesti kaadettiin kaapista löytyneet vanhat ja jopa vanhentuneet siemenet; hyvällä menestyksellä.

Krassi vähän kärsii kastelutauoista ja kuivumisesta, mutta elpyy siitä kyllä aina todella hyvin. Jossain vaiheessa siinä oli jo jotain kaalitoukkiakin, mutta ovat nyt jo poistuneet. Tällä hetkellä tuntuu, että skippaan krassin ensi kesänä kokonaan, mutta muistelisin, että viime vuonnakin se oli kyllä melkein parhaimmillaan syksyllä. Nytkin sen kunto selvästi parani, kun oli muutamia viileämpiä päiviä. Ja toisaalta kun olen niitä katsellut useammassakin eri paikassa Suomessa ja Madeiralla, niin kaipa krassin perusilmeeseen kuuluu yleiskunnon melkoinen vaihtelu; kyllä sitä on kaikenlaista versiota silmiin osunut.

Miljoonakellopuolella on heinäkuun aikana tapahtunut paljonkin kasvua, mutta ei niistä ole siltikään kovin runsaita amppelikukkia kehittynyt. Aika harvakasvuisiakin minusta ovat, mutta onhan tässä vielä kesää jäljellä.

Petuniapuolella sen sijaan kukoistaa ja aivan erityisen tyytyväinen olen edelleen surfinia-istutuksiin. Ne ovatkin todella tuuhistuneet ja kukkivat todella kiitollisina. Muutenkin yllättävän vähällä kastelulla on näin heinäkuussa selvinnyt; yleensä on mielestäni kastelua tarvittu ihan päivittäin, mutta nyt ei ole joistakin välipäivistä juuri ollut haittaa. Ja se sopii oikein hyvin!