Sadonkorjuupuuhissa

Elokuu on sadonkorjuuaikaa ja se onkin yksi vuoden kohokohtia. Pakastimet huutavat täysinä, mutta pikkuhiljaa vuoden mittaan ne tyhjenevät. Marjoja meillä ei ole viime vuosina pahemmin seuraavalle kesälle jäänyt; leipominen on niin mukavaa. Pakastealtaista saa nykyään mitä vaan, mutta kyllä siitä hintaa tulee, jos vastaavan määrän kaupasta ostaisi, mitä ilmaiseksi voi metsistä ja sukulaisten ja tuttavien puutarhoista hakea.

Vanhempieni pihassa on viime tai sitä edellisenä kesänä istutettu vadelma, josta on jo kuitenkin marjoja tullut tänä kesänä. Mistään mielettömistä määristä ei puhuta, mutta marjoja kuitenkin niin, että niitä on suurin osa syöty ja osasta tehty juustokakku. Metsästä niitä on myös löytynyt lisää, jos löytyy. Joinain vuosina ihan pakastettavaksi saakka ja joskus taas ei yhtä ainutta. Joskus osuu hyvä vadelmavuosi, kuten 2002 (häävuosi, joten jäänyt mieleen) ja silloin niitä oli pilvin pimein. Myös toinen suuri suosikkini karhunvatukka on pihalle istutettu, mutta siinä ei ollut vielä marjan marjaa.


Mansikankin aika oli ja meni. Yksi kaupasta ostettu laari on pakastettu ja lisäksi on pakastettu itse poimittua metsämansikkaa muutama rasiallinen. Mansikka ei pakastamisesta parane, mutta metsämansikka ei ainakaan yhtään. Tein siitäkin jo juustokakun ja marjat menivät kyllä aivan pehmeiksi. Mansikat pitäisi kyllä popsia sellaisinaan! Vadelma sen sijaan on pakastettunakin ihan hyvää, mutta tällä kertaa ei olla sopivasti kaupassa oltu, että laareja olisi tarjolla ollut.

Mustikkaa on sen sijaan löytynyt ja vaikka kuinka paljon. Itse en käy mustikassa (alhainen verenpaine ja pää ei kestä), mutta mies siellä viihtyy. Mustikkaa onkin sitten pakastettu ihan mukavasti. Aiemmin en mustikasta niin välittänyt, mutta viime vuosien aikana siihen on tullut ihan himo. Lähinnä kyllä leivonnaisissa jne., mutta passaa monessa muussakin jutussa. Itseltäni onkin vielä tämän kesän ensimmäinen oikea mustikkapiirakka tekemättä. Se puute pitää korjata ja pian.

Omenavuodet vaihtelevat myös todella paljon. Meillä ei maalla ole koskaan ollut mitään kovin suurta omenatarhaa, mutta nyt on yksi puu kasvanut sellaisiin mittoihin, että satoa tulee kyllä joka vuosi. Ensimmäinen yli 10 omenan vuosi taisi olla 2005, kun silloiselle vauvalleni tehtiin itse omenoista sosetta. Samat soseet ovat siitä sitten jääneet meille perinnöksi. Mukaan on ostettu päärynöitä ja ne kun heittää omenoiden sekaan, ei mitään sokeria tarvitse lisätä. Sose on aivan loistavaa kaikkien lättyjen, pannukakkujen, puuron ja murojen kanssa. Lisäksi jos on oikein hyvä omenavuosi, siihen saa upotettua melkoisen määrän omenaa. Onhan siinä toki kuorimista, mutta sose on niin hyvää, että on kaiken vaivan arvoista. Ja lisäksi muilta osin todella helppoa tehdä.

Musta- ja punaherukkaa tuli todella paljon. Molemmat olivat mukavia poimia, kun olivatkin niin pulleita. Lisäksi kun kaikki marjat menivät mehuksi, punaviinimarjat pystyi poimimaan terttuineen, jos vaan lähtivät siten irti. Mustaherukka houkuttelisi jonain soseenakin. Uskoisin sen soveltuvan hyvin johonkin suklaakakkujuttuun. Mustaherukan lehdissä on aivan ihan tuoksu ja mielellään sitä johonkin muuhun käyttäisi, mutta sopivassa suhteessa, koska marjoissa on kuitenkin todella voimakas ja kirpeä maku.

Karviaistakin kypsyi mukavat määrät ja nekin päätyivät mukana sekamehuun. Samaan syssyyn menivät äitini pakastimeen jääneet aiemmat marjat. Ainoastaan mustaherukkamehu tehdään aina sellaisenaan. Maailman parhaan flunssalääkkeen reseptiin ei ole puuttuminen.

Luvassa näyttäisi taas olevan aika muhkea pihlajanmarjavuosi. Niitä ei säilötä, mutta en voi lakata niitä syksyisin ihastelemasta. Täällä Vuosaaressa on muutaman taloyhtiön pihassa sellaiset pihlajapuut, että ihan ihan kateeksi käy. Elo - syyskuussa ovat kertakaikkiaan aivan upeita!