sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Syyskesän iloja

Syyskesän iloksi hankin itselleni pari perhosorkideaa. Aiemmat taas tiputtelevat kukkiaan, joten on kiva, että jossain on kuitenkin kukkia ja nuppuja. Vanhemmissa perhosorkideoissa sen sijaan on jo parissa tulossa uusia kukkavanoja ja sen suhteen näyttää hyvältä, että ehtisivät kukkia jo syksyn aikana. Usein niitä vanoja alkaa näkyä vasta lokakuussa eivätkä sitten ehdi kukkia ennen kuin päivät alkavat taas pidentyä. Pimeällä niiden kasvu vain tyssää täysin. Vastaavasti taas kesällä riittävän pitkän yön puuttuminen hillitsee kukkavanojen ilmestymistä.

Ihanat säät ovat kyllä suosineet viime päivinä, mutta ilmeisesti lämpötilan vaihtelut ovat niin suuret päivällä ja yöllä, että parvekkeella erityisesti petuniat eivät oikein tunnu olevan enää terässä. Siksipä on ihanaa, että edes sisätiloissa kukkii! Ajattelin, että lämpimien säiden myötä parvekkeella kasvit kestäisivät tänä syksynä pitkään, mutta pikemminkin tuntuu siltä, että mikään kastelu ei riitä ja kasvit kuivahtavat nopeasti. Lisäksi pariin petuniaan on iskenyt melkoinen kirvainvaasio, johon ei mäntysuopaliuoksesta ole ollut mitään apua. Kai se on vaan hyväksyttävä, että kohta niistä on luovuttava ja alettava siivota parveketta syyskuntoon. Vielä ei sentään ole kanervien aika, mutta sääthän voivat muuttua viikossa; tai parissa päivässäkin.

Tällä viikollahan oli jo pari yötä, kun lämpötila oli lähellä laskea alle kymmenen asteen. Meidän parvekkeella se ei ihan alas ehtinyt laskea, mutta kävin kuitenkin siirtämässä sieltä kiinanruusun turvaan sisätiloihin. Se saa olla nyt jatkossa sisällä, mutta muiden Välimeren kasvien suhteen tarkistin hoito-ohjeet ja niiden kanssa ei niin kiire pitäisi olla. Yksittäiset alle kymmenen asteen yöt eivät vielä haittaa, mutta kun yöt pysyvästi viilenevät, täytyy sieltä siirtää vielä oliivipuu, ihmeköynnös, laakeripuut sekä kamelia turvaan. Sitä vaan kyllä ihmettelen, että miten ihmeessä voidaan olla jo taas tässä vaiheessa vuotta...

Syyskesän iloksi vaihdoin myös sohvapöydälle lämpimämmän värisiä Kivi-tuikkuja. Vielä en ole niitä kovasti innostunut polttelemaan, vaikka muutamina iltoina aika viileää ilmaa onkin ikkunoista jo puhaltanut. Vähitellen tekisi kuitenkin mieli kaivaa jo laatikosta takaisin hurrikaanilyhty, jossa paloi kynttilä joka ilta viime syksystä kevääseen. Malttaisikohan sitä odottaa syyskuun loppuun? Ja lyhdytkin voisi vintiltä hakea ehkä lokakuussa. Vielä ei oikein tunnu lyhtyjen ajalta, kun ulkona voi liikkua päivisin t-paidassa ja shortseissa. Jotain houkuttelevaa ajatuksessa kuitenkin jo on, pakko myöntää.


Pimenevien aamujen vuoksi päivitin myös sarastusvaloni. Sellainen on minulla ollut käytössä viisi vuotta ja olen ollut todella tyytyväinen. Ainakin minulla se toimii hyvin ja aamuheräämiset ovat olleet helpompia, kun saa herätä pikkuhiljaa valoon ja linnunlauluun. Nyt kuitenkin keväällä aiempi Wake-up Light alkoi osoittaa vanhuuden oireita ja herätysääntä sammuttaessa sammui myös koko valo. Kesällähän se ei niin haittaa, mutta loppukesästä pimeämpien öiden myötä alkoivat omatkin valot sammua herätyskellon kera uudelleen, joten oli aika päivittää laite. Tilasin taas Wake-up Lightin, koska olin aiempaankin todella tyytyväinen. Nykyinen on edellistä pienempi, mutta valot ovat kyllä todella kirkkaat. Vielä täytyy vähän tehdä säätöjä itselle sopivan löytämiseksi ja niitä vaihtoehtojahan laitteessa kyllä riittää. Toki vaikka herääminen onkin arkena helpompaa, ei tämäkään kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että huomisen maanantain ajattelu ei aiheuta välttämättä kovinkaan suurta innokkuutta. Onneksi on ne viikonloput, jolloin ei mitään sarastusvaloja tarvita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti