torstai 28. marraskuuta 2013

Älppäreistä asiaa

Tulin tilanneeksi syksyllä jälleen kerran itselleni kehystettävän julisteen ja siihen on ollut kehys vähän hakusessa. Minulla on jo mukavasti Ikean Ribbaa, joten vaihtelun vuoksi piti jotain muuta löytää. Ikeaan kuitenkin päädyin ja tein siellä melkoisen löydön; Gladsax-kehyksen, joka ei todellakaan ole ainakaan hinnalla pilattu!

Ensinnäkin Gladsax-kehys oli täysin sopiva ostamalleni julisteelle, mutta se on myös mitoitettu LP-levynkansille. Ja hinta on tosiaan vain 5,99 e. Tiedän, että tällaisia kehyksiä on muillakin tarjolla, mutta hinnat ovat kyllä olleet aika huikeita tähän verrattuna. Kehys on ihan jämäkkä ja päällä on lasia, että on vielä aika hyvää tekoakin tähän hintaan.


Kokeilin eri levyjäni ja hyvin tosiaan kehykseen istuu. Lisäksi kehys on myös sellainen, ettei se litistä liikaa pahvikantta. Meillä on isäntä jokin aika sitten ostanut uuden levysoittimen ja vanhat vinyylit ovat siten olleet kovassa käytössä. Minä onneton olen joskus nuoruudessa mennyt vaihtamaan pikkuveljeni kanssa vanhat aarteeni pois eli nyt on sitten herännyt toive löytää itselleni uudet vinyylit Nirvanan Nevermindista ja Soundgardenin Louder Than Lovesta. Eihän se ole sama asia, mutta ei veljeni myöskään vaikuttanut innostuneelta vaihtamaan niitä takaisin. Vaihtokauppa mikä vaihtokauppa; ei muuta kuin etsimään!


Paikka tauluille on valmiina, mutta nyt sitten täytyy löytää julisteelleni sopiva kaveri ja voihan niitä kansia toki vaihdella. Kaapista löytyy ihan hyviä vaihtoehtoja, mutta katsellaan, jos tiensä kotiini löytävät vielä nuo vanhat tutut. Tosi mahtavaa kyllä, että näillä kehyksillä saa esille levyhyllystä vaikka mitä aarteita! Cd-levy ei todellakaan ole sama asia. Aikoinaan ostin siskonpojalleni lahjaksi Led Zeppelin kolmosen cd:llä ja esittelin sitten kerran hänelle omaani, joka on yksi suosikkini levynkansista. Cd-levyn kansissa ei ollut tietoakaan pahvikannen pyörivästä kiekosta ja vaihtuvista kuvista; ja se on aikoinaan kuitenkin valittu 1970-luvulla valittu juuri sellaiseksi. Ja alkuperäisenä se onkin juuri täydellinen!


Ja se hankkimani juliste; se tuli tietysti hankittua ymmärrettävistä syistä. Ihanaa vintage-tyylistä grafiikkaa ja tarkoitettu mustille koirille. Näitä löytyy erilaisia eri roduille ja ehkä joku muukin löytää tiensä vielä kotiini! Julisteita tekee mm. Ken Bailey sekä Ryan Fowler, jonka käsialaa on juuri tämä hankkimani Black Dog Coffee.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Dallaspullia

Kotivinkissä numerossa 20/2013 (toivottavasti en muista väärin) oli suosikkipullani eli dallaspullan ohje. Niitähän oli heti tietysti kokeiltava, kun ohjeen huomasin!

Vielä ei Kotivinkin sivuilla ohjetta näkynyt, joten paljastan salaisuuden tässä. Nämä olivat nimittäin todella hyviä ja maistuivat ihan oikeasti dallaspullilta.

Taikina:

25 g hiivaa
3 dl maitoa
1 dl sokeria
9 dl vehnäjauhoja
3/4 tl suolaa
100 g voita

Täyte:

150 g voita
1 prk (200 g) rahkaa
1/2 dl siirappia
1 ps vaniljakastikeaineksia
1 rkl vaniljasokeria

Lisäksi 1 muna ja mantelilastuja

Ota 250 g voita pehmenemään huoneen lämpöön ja liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää hiivaan sokeri ja 3 dl vehnäjauhoja ja sekoita vellimäiseksi taikinajuureksi. Peitä kulho liinalla ja nosta nosta lämpimään vesihauteeseen noin kymmeneksi minuutiksi, kunnes juuri kuplii.

Ota 150 g huoneenlämpoistä voita täytettä varten ja vatkaa voin joukkoon muut täytteen aineet. Anna täytteen tekeytyä taikinan alustamisen ajan.

Sekoita taikinaan suola ja loput pehmenneestä voista. Alustan joukkoon vehnäjauhoja, kunnes taikina irtoaa käsistä, mutta on silti pehmeää. Vaivaa taikinaa hetki jauhotetulla pöydällä.

Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Levitä 3/4 täytettä taikinalle ja kääri taikina rullaksi leveämmän sivun suuntaisesti. Leikkaa rulla n. 20 osaan ja nosta viipaleet kahdelle uuninpellille. Anna kohota leivinliinojen alla noin puoli tuntia.

Voitele munalla kohonneet pullat ja levitä loput täytteet pullien päälle. Paista 225 asteessa keskitasolla noin 15 minuuttia. Ripottele mantelit valmiiden pullien päälle.

Ja hyvää todellakin tuli! Omista pullistani tuli ehkä vähän tummia, mutta sillä ei liene merkitystä, koska maistuivat todella hyville. Pullia tuli todellakin noin 20 kpl ja ne säilyvät useamman päivän. Mietin pakastamistakin, mutta menivät niin nopeasti kaupaksi! Täytettä olisi ehkä voinut olla hieman enemmän, mutta ehkä seuraavalla kerralla teen pullia vähemmän, niin riittänee sitten jaettavaksi helpommin.

Pullat valmistuvat aika nopeasti ja helposti, joten näitä voisi ehkä tehdä tulevina vuosina vaikka koulun joulunmyyjäisiin. Pidetään mielessä!

perjantai 22. marraskuuta 2013

Marraskuu parvekkeella

Marraskuu parvekkeella on kuin lokakuu. Samat ihan lämpimät ilmat kuin kuukausi sitten ja samat syksyiset tunnelmat. Senpä takia tänä syksynä ei vielä ole suurta kaipuuta ollut joulun tunnelmiin, mutta sen aika alkaa sitten tulla pikkuhiljaa viikon päästä.

Pimeyttä on toki tullut lisää ja sen vuoksi kastelupuuhat ovat jääneet vähemmälle ja painottuneet lähinnä viikonloppuihin. Vähemmällä kastelulla lähes kaikki kasvit jo pärjäävätkin, mutta eivät kuitenkaan ilman! Enemmän vettä ovat ainoastaan kaipailleet miljoonakellot, joista toinen pääsi jo niin pahasti kuivahtamaan, että vein sen kuvauksen jälkeen pois. Toinen sen sijaan on edelleen loistavassa kunnossa; enpä olisi voinut keväällä kuvitellakaan, että vielä marraskuussa siitä amppelista olisi iloa!

Ihanat kanervat ovat vielä parhaimmillaan vai onko se kuitenkin silloin, kun pakkasten myötä luonto menee huurteeseen ja kanervien väri pääsee oikein loistoonsa. Niistä onneksi riittää iloa kevääseen saakka, kuten murateista. Nähtäväksi jää olisiko tulossa sellainen talvi, että muratitkin siitä selviäisivät.


Pari viikkoa kesti kurpitsalyhty parvekkeella, kunnes se lässähti ja oli aika heittää se pois. Kirpeämmillä keleillä se saattaa kestää pidempäänkin, mutta mukavasti riitti iloa jo tästäkin. Kurpitsalyhdyn myötä alkaakin kohta olla aika kantaa marraskuu ulos ja tuoda joulukuu parvekkeelle. Lyhtyjä, risusydämiä, jouluvalot; lumesta ei kuitenkaan niin väliä. Musta tai valkoinen, aivan sama minulle; joulu on aina joulu.


torstai 21. marraskuuta 2013

Upea amaryllis

Parin vuoden tauon jälkeen kävin ostamassa itselleni pari amaryllistä. Ne ovat kyllä upeita ilmestyksiä ja niiden kasvamista ja kukkien avautumista on hauska seurata päivittäin. Leikkokukkinakin näitä myydään, mutta olen itse päätynyt aina näihin ruukkuversioihin.


Syynään aina kaupassa sellaiset yksilöt, joissa on tulossa juuressa myös toinen kukka. Aika pitkään amaryllis joka tapauksessa kukkii, mutta ainahan toisesta kukasta on pidempään iloa. Amaryllis tarvitsee todella vähän kastelua, sillä liialla kastelulla venähtää aivan liian paljon pituutta eikä pysy pystyssä. Kukkavarsi on myös todella nestepitoinen, joten ei kestä yhtään kolhuja tai taipumista. Huomasin kaupassa, että näihin myydään ihan erillisiä tukiakin. Täytyy seurata, jos näihin täytyy laittaa kukkakeppiä tueksi, mutta toistaiseksi koitetaan pärjäillä sillä niukalla kastelulla.

Todelliseen testiin varsien kesto pääsee, kun kukat aukeavat. Ne ovatkin suuria ja painavat paljon. Tällöin amarylliksiä on syytä pitää silmällä, koska kukat ovat vähän sellaisia tahmeita ja kerran omani kaatui seinää vasten. Kukan jättämään jälkeen eivät tepsineet mitkään pesuaineet ja se jättikin seinään pysyvät jäljet, johon ei auttanut kuin uusi maali.


Nyt jo parin päivän kuluttua nupuista pilkistää jo punaista, joten seurataan tilannetta. Amarylliksiä on myös valkoisina sekä myös erilaisina kirjavina lajikkeina. Näitä saa ostettua myös sipuleina ja sitäkin on tullut kokeiltua mm. Amsterdamista torilta tuodulla sipulilla. Amaryllikset tuntuvat kasvavan niistäkin ihan hyvin. Sen sijaan talvehtiminen ei ole kyllä minulla onnistunut, mutta voihan sitäkin aina yrittää! Onneksi on näitä muita nupullisia, jotka kukkivat erittäin vähällä hoidolla syksyisin vuodesta toiseen!


perjantai 8. marraskuuta 2013

Pentik vei taas sydämen

Tänä vuonna Pentikin joulutuotteet kolahtivat taas täydellisesti omaan makuuni. Silmiini kun osui kuva tästä ihanasta kranssikuviosta, sydämeni oli viety. Kävinkin heti ostamassa itselleni uuden tarjoilulautasen; piirakkavuoka tämä oikeasti on, mutta tykkään ilmeisesti isommista piirakoista!

Samaan sarjaan kuuluu myös purkki ja kulho, joista varmaan kulhon käyn itselleni vielä hankkimassa. Kuvio on kerrassaan niin kaunis, etten voi kyllä vastustaa! Samaan Kranssi-sarjaan kuuluu myös lasitavaraa, kuten lyhtyjä ja maljakoita sekä kauniita tekstiilejä. Saatavilla on myös kaunista taidekeramiikkaa; kaikkea aivan ihanaa siis!

Tästä joulukuvastosta osuivat kyllä värit ja kuviot niin kohdalleen omaan makuuni; joka vuosi ei niin sentään käy. Tässä on kyllä toinen aivan poikkeuksellisen kaunis sarja Puolukka-sarjan rinnalle, joka vei sydämeni kahtena jouluna. Lasitavaraa meille ei valitettavasti enää mahdu, mutta kyllä parille pienelle käyttökeramiikalle aina tilaa ja erityisesti käyttöä löytyy ja ehkä tyynynpäällisille. Pentikin joulukuvastoon voi tutustua Pentikin sivuilla; aina saa haaveilla!

www.pentik.fi



torstai 7. marraskuuta 2013

Nuppuja ja kukkavanoja näkyvissä



Perinteiseen tapaan lokakuun aikana alkaa pilkistää perhoskämmeköiden kukkavanat ja marraskuunkaktusten nuput. Näin taas tänäkin vuonna, vaikka en vienyt kaktuksia edes parvekkeelle kylmäkäsittelyyn.



Tänä syksynä en tosiaan jaksanut viedä kaktuksia parvekkeelle kylmäkäsittelyyn, mutta yllättäen nuput ilmaantuivat niihin siltikin. Yleensä elokuussa olen vienyt kaktukset parvekkeelle yhdeksi tai kahdeksi kuukaudeksi, jonka jälkeen niihin on ilmestynyt aika mukavasti nuppuja. Tänä vuonna en kuitenkaan jaksanut niitä viedä, kun osa kaktuksista vaikuttivat vähän huonokuntoisilta. Syynä tähän oli se perinteinen eli mullanvaihto, josta nämä kaktukset eivät jostain syystä tykkää, vaikka edellistä multaa ei enää olisi nimeksikään. Nyt sitten kun osa lehvistä on kuollut ja poistettu, nuppujen tuloa ei näköjään kuitenkaan voi estää sillä mullanvaihdollakaan ja siitä selvinneet yksilöt näyttävät taas aika hyviltä!


Myös orkideahyllykössäni on kaikenlaista uutta tulossa. Perinteisten kukkavanojen lisäksi tulossa on tulossa myös muutama keiki. Lisäksi erityisen ilahduttavaa on, että paljon on tulossa myös uusia lehtiä ja juuria, joten kasvit voivat oikein hyvin. Paikka on myös sellainen, että kun perhosorkidean siirtää tähän hyllyyn, ne muuttuvat hyvin nopeasti tummanvihreiksi eli paikka tuntuu olevan niille oikein sopiva. Nyt on myös ollut aika siirtää orkideat pois kodin vetoisilta paikoilta, kuten parvekkeen oven läheisyydestä. Nyt kun parvekkeelle alkaa olla lyhtyliikennettä, riski paleltumiselle kasvaa, vaikka ovia ei auki jättäisikään.


Uusia kukkavanoja on alkanut kasvaa vanhoista kukkavanoista, mutta myös täysin uusia on ilmaantunut. Keikit ovat kasvaneet vanhoihin kukkavanoihin, mutta uusia kasveja on näkynyt myös kasvien juurilla. Kaikenlaista uutta on siis tulossa!






Ensimmäisen kukkavanan pukannut on jo ollut kuukauden verran kukkimisvaiheessa. Katsellaan kuinka muille käy; luultavasti alkavat kukkia vasta ensi vuoden puolella, kun päivät alkavat taas pidetä!


keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Nostalgista raitaa

Toissa viikolla sain vihdoin valmiiksi yhden neulomista vailla olleista neuleistani. Tein pojalleni Novitan Four Seasonsin syksy-langasta samanlaisen paidan kuin hänellä oli pienenä; nostalgiaa siis. Kuvista vasta huomasinkin, että resoreista tulikin erilaiset, mutta käyhän se näinkin!

Lankoja jäi vielä jäljellä, joten ehkä niistä riittää vielä tulevaisuudessa yhteen kokoon; ainakin osittain. Tämän uuden tein suunnilleen kokoon 146 ja tarkoitus olisi, että paita mahtuisi päälle tämän ja seuraavan talven; mutta mistäs sitä koskaan tietää. Kengänkokokin kun on meillä nykyään sama. Tykkäsin näistä Four Seasons -langoista oikein kovasti ja minulla on muitakin vuodenaikoja varastossa odottamassa sopivaa projektia. Lisäksi tämä Nalle on kivaa lankaa neuloa!


Mutta nuo viimeistelytyöt; voi kyllä ne vievät aikaa! Pakko myöntää, ettei se niin hirveää ole, kun on löytänyt itselleen sopivan tekniikan, mutta onhan se todella hidasta ja monivaiheista hommaa. Kokeilin nyt virkkaamalla istuttaa hihat ja se tuntui nyt tähän neuleeseen oikein sopivalta tavalta; muilta osin ompelin vuoropistoilla yhteen. Mutta se langanpäiden päättely; siinä vasta onkin hommaa odottamassa. Tässä niitä ei juurikaan ollut, mutta niissä parissa muussa ompelua odottavissa sitäkin enemmän. Onneksi olen jo vähän aloittanut.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Kurpitsan juhlaa

Kurpitsajuhlat on tältä syksyltä vietetty ja aika vähitellen varmaan siirtyä askareissa joulua kohti, mutta onhan tässä vielä marraskuuta jäljellä. Vielä täytyy kaupoista katsella, jos kurpitsoja saisi tällä viikolla edullisesti, sillä kyllähän sitä nyt voisi vielä yhden soseeksi tänä syksynä keitellä.


Viime viikolla alkoi kurpitsakin osoittaa pehmenemisen merkkejä, joten täytyy se tyhjentää jo ennen viikonloppua. Tämä kestikin erittäin pitkään huoneenlämmössä, sillä se on ollut sisätiloissa jo syyskuun puolivälistä. Vaikka kurpitsan pinnassa alkoi olla pari pehmennyttä kohtaa, sisältö oli täysin moitteettomassa kunnossa. Loppujen lopuksi tyhjentäminen ja keittäminen eivät vieneet kovinkaan pitkään; ehkä tässä alkaa alkaa olla tekniikka hyvin hallussa.




Tästä kurpitsasta tuli sosetta lopulta n. 1,6 litraa, joten siinä on täytteet noin kolmeen kurpitsapiirakkaan. Laitoin ne nyt pakastimeen ja käytin itse pakastimesta viikonlopun piirakkaan viimeisen erän viimevuotista satoa. Enemmänkin kurpitsasosetta saisi pilkkomalla kurpitsan, mutta jos siitä haluaa tehdä vielä lyhdyn, ei auta kuin kaivaa täytettä ja se on paljon hankalampaa. Lisäksi haluan ehdottomasti tehdä sen lyhdyn!


Näin lämpimillä ja kosteilla säillä ei kurpitsa varmaan kovin pitkään parvekkeella säily, mutta on siitä nyt useamman illan jo ollut lyhtynä siellä iloa. Muutenkin alkaa olla jo lyhtyjen sytyttelyn aika ja kynttilöistä on valtavasti iloa tähän iltojen pimeyteen!