Kesä täällä taas

Uskomatonta, taas on päästy kesän puolelle vähän kuin huomaamatta. Nyt tuntuu ihan kuin koulu olisi vasta alkanut. Tokihan tässä talvi on rämmitty läpi ja aika alkaa tuntua pidemmältä, kun hetken asiaa miettii, mutta kyllä tämä kevät on nopeasti mennyt!

Meillä on ollut tapana muistaa poikaa vuosittain ruusulla; jokaisen luokan suorittaminen on aina hieno juttu. Toukokuussa vietettiin myös koiran 14-vuotispäiviä. Vaikka kaveri on ollut erittäin hyväkuntoinen, niin kyllähän sitä ikää on selvästi lisää tullut. Vanheneminen tapahtuu vähän kuin sykleittäin. Vuosi sitten meni kuulo ja nyt on selvästi sitten keväällä alkanut tulla vähän kankeutta ja varmaankin nivelkipuja. Kivut hoituvat kyllä lääkityksellä ja muuten kyseessä onkin edelleen iloinen kaveri. Mutta kyllähän sitä kaikenlaista muutakin vanhuuden vaivaa löytyy; milloin mitäkin pattia niskasta ja kaulasta. Näkökykykin on muuttunut pikkuhiljaa sen koirien tavallisen kaihin vuoksi putkinäöksi. Vaikka suoraan eteen näkee edelleen kauas, sivulle todella huonosti, joten vesilasit ovat nykyään sohvapöydällä vaarassa, kun kaveri siinä kuononsa kanssa kääntyilee. Ikää on tietysti kunnioitettavasti ja vanhuus on nyt tässä; toivottavasti terveitä päiviä on vielä kuitenkin jonkin verran jäljellä!

Toisen luokan jäädessä taakse ostin kevään kunniaksi Mauri Kunnaksen Hullunkurisen kuvasanakirjan. Niin se alkaa se englannin opiskelu syksyllä ja tästähän sitä on mukava muutamia sanoja harjoitella. On tämä elämä hurjaa, muistan edelleen itsekin erittäin hyvin, kun kolmannella luokalla englanti alkoi. Hello Bill. Hello Jill. I have a dog. His name is Spot.