Nykyään on tavallista julkaista vanhoja levyjä uudelleen milloin mitenkin remasteroituna tai sitten juhlavuosien kunniaksi. Äskettäin samoihin aikoihin julkaistiin uudelleen suosikkieni Soundgardenin Superunknown sekä Led Zeppelin levyt I - III. Superunknown täytti 20 vuotta ja Led Zeppelin remasteroitiin jälleen kerran. Molempien uudelleenjulkaisut tekee tietysti houkutteleviksi erityisesti se, että levyjen mukana tuli pitkä liuta demoja, harjoitusversioita ja livetaltiointeja.
Hinta vaan erityisesti Soundgardenin kohdalla hirvitti. Ensinnäkin Superunknownin eri versioita olivat Superunknown, Superunknown Deluxe, Superunknown Super Deluxe; muistinkohan kaikki? Ensin mainittu on sama kuin ennenkin ja lopuissa lisämateriaali lisääntyy loppua kohti. Kalleimman ja mielenkiintoisimman hinta olikin sitten 65 euroa. Onneksi kaikki kuitenkin löytyivät Spotifysta ja jo ennen virallista julkaisua.
Lisämateriaalin taso on sitä mitä näissä on tapana eli vaihtelevaa. Mukana on useita todella hyviä versioita, kuten akustinen Like Suicide, mutta myös enemmän ja vähemmän kertakuunneltavaa tavaraa. Demot kylläkin ovat erittäin mielenkiintoisia! Uskomatonta kyllä jokunen remixeistäkin toimii kuten Spoonmanin Alternate Steve Fisk Remix. Mutta joo, kyllähän näitä kuuntelee ihan mielenkiinnosta. Mailmanin demoa olisin kyllä kaivannut!
Led Zeppelinejä en ole montaa kertaa ehtinyt läpi kuunnella, mutta ainakaan omalla Spotify-versiolla ei ääni remasteroituna tuntunut kovasti aiemmista poikenneen ja se on tässä tapauksessa ihan asia. En aikoinaan oikein innostunut kuunneltua remasteroitua The Doorsia, kun osa biiseistä muuttui remasteroituna täysin erilaisiksi kuin originaalit, kun soittimet soivat eri tavalla ja voimakkuuksilla. Olin aina itse ajatellut, että remasteroinnin idea on kirkastaa ja syventää vanhaa ääntä eikä muuttaa koko soundia. Mutta näillä nyt ainakin Zeppelin on Zeppelin.
Myös nämä Zeppelinit löytyvät lisämateriaaleineen Spotifyista. Kaikki levyt ilmeistyivät samalla systeemillä kuin Soundgardenkin eli tavallisena versiona sekä Deluxina, jossa on mukana biisien aiempia versioita sekä livetallennuksia. Näissä taas taso oli rough mix -versioissakin korkea ja siksi ehkä se osuus suhteellisen mielenkiinnoton, koska biisit eivät hirveästi eroa lopullisista. Toisaalta, jos Jimmy Page on asialla, on vaikea kuvitella, että mitään kovin Led Zeppelinin normitasosta poikkeavaa voisi odottaakaan. Demoja olisin toivonut ykköslevyltäkin, mutta ykkösen lisäbiisit olivat liveversioita.
Molempien bändien lisämateriaaleissa oli mukana myös ennen julkaisematonta materiaalia, Soundgardenin julkaisemattomat kyllä pääsääntöisesti todellakin aika demotasoisia. Mutta kyllä minä ainakin tykkään arkistoaarteista! Lisää vaan tällaista! Harmi, että Badmotorfingerin 20-vuotisjuhla ehti jo mennä, mutta voihan sitä juhlia 25-vuotisjuhlaakin parin vuoden kuluttua tai Louder Than Loven vastaavaa, joka olisi tänä vuonna. Ehkä sillä Louder Than Loven vinyylilläkin on toivoa, sillä ainakin nämä kaikki uutuudet ilmestyivät myös vinyylikiekkoina. Hands all over ja niin edelleen.
Hinta vaan erityisesti Soundgardenin kohdalla hirvitti. Ensinnäkin Superunknownin eri versioita olivat Superunknown, Superunknown Deluxe, Superunknown Super Deluxe; muistinkohan kaikki? Ensin mainittu on sama kuin ennenkin ja lopuissa lisämateriaali lisääntyy loppua kohti. Kalleimman ja mielenkiintoisimman hinta olikin sitten 65 euroa. Onneksi kaikki kuitenkin löytyivät Spotifysta ja jo ennen virallista julkaisua.
Lisämateriaalin taso on sitä mitä näissä on tapana eli vaihtelevaa. Mukana on useita todella hyviä versioita, kuten akustinen Like Suicide, mutta myös enemmän ja vähemmän kertakuunneltavaa tavaraa. Demot kylläkin ovat erittäin mielenkiintoisia! Uskomatonta kyllä jokunen remixeistäkin toimii kuten Spoonmanin Alternate Steve Fisk Remix. Mutta joo, kyllähän näitä kuuntelee ihan mielenkiinnosta. Mailmanin demoa olisin kyllä kaivannut!
Led Zeppelinejä en ole montaa kertaa ehtinyt läpi kuunnella, mutta ainakaan omalla Spotify-versiolla ei ääni remasteroituna tuntunut kovasti aiemmista poikenneen ja se on tässä tapauksessa ihan asia. En aikoinaan oikein innostunut kuunneltua remasteroitua The Doorsia, kun osa biiseistä muuttui remasteroituna täysin erilaisiksi kuin originaalit, kun soittimet soivat eri tavalla ja voimakkuuksilla. Olin aina itse ajatellut, että remasteroinnin idea on kirkastaa ja syventää vanhaa ääntä eikä muuttaa koko soundia. Mutta näillä nyt ainakin Zeppelin on Zeppelin.
Myös nämä Zeppelinit löytyvät lisämateriaaleineen Spotifyista. Kaikki levyt ilmeistyivät samalla systeemillä kuin Soundgardenkin eli tavallisena versiona sekä Deluxina, jossa on mukana biisien aiempia versioita sekä livetallennuksia. Näissä taas taso oli rough mix -versioissakin korkea ja siksi ehkä se osuus suhteellisen mielenkiinnoton, koska biisit eivät hirveästi eroa lopullisista. Toisaalta, jos Jimmy Page on asialla, on vaikea kuvitella, että mitään kovin Led Zeppelinin normitasosta poikkeavaa voisi odottaakaan. Demoja olisin toivonut ykköslevyltäkin, mutta ykkösen lisäbiisit olivat liveversioita.
Molempien bändien lisämateriaaleissa oli mukana myös ennen julkaisematonta materiaalia, Soundgardenin julkaisemattomat kyllä pääsääntöisesti todellakin aika demotasoisia. Mutta kyllä minä ainakin tykkään arkistoaarteista! Lisää vaan tällaista! Harmi, että Badmotorfingerin 20-vuotisjuhla ehti jo mennä, mutta voihan sitä juhlia 25-vuotisjuhlaakin parin vuoden kuluttua tai Louder Than Loven vastaavaa, joka olisi tänä vuonna. Ehkä sillä Louder Than Loven vinyylilläkin on toivoa, sillä ainakin nämä kaikki uutuudet ilmestyivät myös vinyylikiekkoina. Hands all over ja niin edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti