Syysunelmia

Syksy ja siirtyminen sisätiloihin vaikuttaa joka vuosi niin, että sitä alkaa haaveilla kaikesta uudesta, kuten huonekaluista ja tavaroista, joita ihanat lehdet ovat pullollaan. Onneksi kaikkea ei voi hankkia, koska tila tulee esteeksi ja jäävätkin siten haaveeksi. Nykyisen röykkiöelämän keskeltä voi onneksi todeta, että jyrsintäkone beaglen muodossa tuo uutta kyllä varmasti takuuvarmasti sitten parin vuoden kuluttua, kun sitä uutta uskaltaa ehkä hankkia. Se on sitä luonnollista kulumaa.

Meillä on esim. ollut 10 vuotta samat erittäin ihanat sohvat. Joskus kevätpuolella mietin, että missähän vaiheessa ne pitää uusia. Silloin ei vielä ollut tarvetta, mutta nyt se päivä on lähestynyt nopeaa tahtia. Koira kun meni vaihtoon on sitä uutta kulumaa sitten tullut. Beaglenpentu on lähinnä ollut kiinnostunut sohvien reunasaumoista, joista edellinen ei ollut mitenkään kiinnostunut. Edellisen tavaramerkki oli kuopiminen ja siten menikin yhdestä aiemmasta sohvasta kokonaan läpi. Näille sohville, kun ne lopulta uskallettiin hankkia, Topi ei koskaan tehnyt mitään. No joo, mikään ei kestä ikuisesti ja toisaalta kivempi laittaa käytettyä ja kulunutta tavaraa kiertoon, kuin vääriä ostoksia. Sohvasta haaveilun tai sen tulevan suunnittelun voi toki jo aloittaa, mutta sen hankinta-aika ei ole kyllä edessä pariin vuoteen.

Joka tapauksessa kummasti kaikki lehdetkin ovat taas alkaneet syksyn myötä kiinnostaa. Luen edelleen kesäisin paljon, mutta jotenkin sitä nyt saa niistä niin paljon enemmän kiinni, kun sitä on taas niin paljon enemmän sisätiloissa. Kohtahan ne lokakuunkin lehdet alkavat jo postiluukusta kolahdella. Sama homma kaikkien ihanien kuvastojen kanssa. Syksyn Hobby Hall oli täynnä taas vaikka mitä kaikkea ihanaa. Tällä hetkellä ei ole vaihdettavia huonekaluja, mutta aina voi ihailla. Pidän valtavasti esim. rottinkihuonekaluista, mutta niistä ei ehkä kannata haaveilla. Tällä hetkellä rottinki ja beagle tuntuu aika mahdottomalta yhdistelmältä; tosin edellinen antoi kaiken tuollaisen kyllä pentuvaiheen jälkeen olla ihan rauhassa.

Hobby Hallin kuvastosta bongasin myös aivan ihania uusia Luhdan Aalto-pyyhkeitä. Oikeasti boysenmarja! Lisäksi atlantic ja deep purple vaikuttavat todella ihanilta. Keittiöön lähinnä kaipailin uusia käsipyyhkeitä, mutta eihän näitä meinannut sitten mistään muualta vielä löytääkään kuin Hobby Hallista. Halusin ne värit livenä nähdä millaisia oikeasti ovat. Mammuttimarkkinoilla lopulta tärppäsi ihan tarjouksen kera ja boysenmarjan väriset pyyhkeet koristavat nyt keittiötä.

Loppukesästä alkoi taas näkyä Pentikin syksyn ihana mainos. Uusi pihlajakuosi on todella kaunis ja mietinkin sitä verhokankaaksi. Kuosista on kolme ihanaa vaihtoehtoa, joista jopa sininen on todella upea. Tietenkin innostuin myös siitä Pihlaja-astiastosta, jota en ole vielä ehtinyt mennä Pentikiin katsomaan. Se näyttää kuvissa aivan huikealle, mutta oikeasti en tarvitse enää yhtään vuokia tai tarjoiluastioita. Nämä Pentikin sesonkikuviot ovat kyllä heikkoukseni. Toivottavasti jouluksi ei ole luvassa mitään todella kaunista!

Niinhän siinä kesällä kävi, että Pentikin Mustikka-sarjaan tuli uusia osia, jotka kävin sitten heti ostamassa ja täydentämässä siten olemassa olevaa kokoelmaa. Kyllä niitä tulee käytettyäkin, mutta nyt alkaa astiatilat olla tässä. Muutenkin olen päätynyt ratkaisuun, että astioista on meille tulossa vain muumimukeja sekä Iittalan Taika-sarjan iso sininen vati. Valkoinen minulla jo onkin, mutta se sininen on vaan niin henkeäsalpaavan kaunis. Muumimukit kyllä pitävät huolen siitä, että kaapit täytyy; ensi viikolla on tulossa joulumuki ja ensi vuonna ilmeisesti viisi uutta mukia. Onneksi niitä voi pinota kolmen seteissä!