Syyskuu parvekkeella

Syyskuu on jäänyt taakse ja lokakuussa jo mennään. Vielä kuitenkin voi hetken nauttia kesäkukista ennen kuin on aika siirtyä kanerviin. Osa kesäkukista on jo heitetty pois, osa on tuotu sisälle lämpimään ja osa jatkaa kukintaa parvekkeella. Parvekelasit on pesty ja lattia kerran imuroitukin, mutta kesäkukkien kanssa se siisteyden ilo on toistaiseksi kesäkukkien kanssa aika lyhyt.

Tämän vuoden kesäkukkia en ajatellut sen kummemmin talvettaa ihmeköynnöstä ja oliivipuita lukuun ottamatta. Senpä vuoksi en ole pitänyt kiirettä syysistutusten kanssa, koska kesäkukat ovat vielä ihan hyvässä kunnossa. Sinänsä on todella sääli heittää hortensioita pois, mutta tila ei riitä niiden säilyttämiseen sisällä ja kuskaaminenkin on oma ongelmansa. Talvehtimisesta parveekkeella en viitsi unelmoidakaan!

Muratit saavat taas myös jäädä parvekkeelle syysistutusten seuraksi. Tänä vuonna ne eivät hirveästi kasvaneetkaan koko kesänä vaan jäivät aika pieniksi. Jokin talvehtiva murattilajike olisi aivan mahtava meikäläistenkin talveen ja mielellään tietysti sellainen, joka kestää ruukkuistutuksissa.

Pelargonioiden talvettamista olen yrittänyt muutaman kerran huonolla menestyksellä. Tänä syksynä niiden kuskaaminen ei enää kyllä maksa vaivaa, joten hankitaan suosiolla ensi keväänä uudet. Nättejähän ne olivat koko kesän ja varmasti hankin niitä jatkossakin; sen verran helppohoitoisia ovat sekä lämpimänä että viileänä kesänä.

Ihmeköynnöksen olen siirtänyt äskettäin sisätiloihin suojaan kylmemmiltä ilmoilta. Ihmeköynnös on kyllä kukkiessaan huikea kasvi, mutta kukat myös tippuvat lopulta, joten keräiltävää piisaa. Odottelen vielä kukkien kukinnan loppumista, jonka jälkeen ajattelin lyhentää rönsyt, jotta se on talviteloilla siedettävämpi; muuten piikit ovat koko ajan tarttumassa neuletakin hihoihin.

Ensimmäistä talveaan odottelee myös meidän Osku, joka on nyt alkusyksystä vasta parvekkeesta innostunut. Aluksi ei sinne kyllä oikein päässytkään, kun laseja oli pakko pitää auki helteiden vuoksi. Ja kun lasit on auki, tällä kaverilla ei ole parvekkeelle asiaa. Onneksi on parvekelasit! Edellinen koira oli sen verran tottunut elämään ja ulkona tapahtuviin asioihin, ettei onnettomuusvaaraa ollut, mutta tämä ei vielä ymmärrä monista asioista yhtään mitään ja saattaisi innostuksissaan parvekkeelta tippua. Nämä ovat sellaisia pomppijoita, että ilman pöytää ja tuoleja, onnettomuusvaara olisi olemassa! Lasien takaa on kuitenkin mukava seurata maailmanmenoa ja kun vesisade ropisee ja lehdet tippuu.