keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Syyslumoa ja siihen totuttelua

Taas tämä syksy on hurahtanut sille pimeämmälle puolelle. Viime viikolla tajusin, että ensi viikolla siirretään taas kellojakin eli päivätyöläisen ikuinen pimeys alkaa, kun töistä lähtiessä on aina pimeää; samoin kuin aamulla sinne lähtiessä. Kyllähän tämä syksy ja talvi taas nopeasti niiden pimeiden aikojen yli keväälle vierähtää, mutta pidempi ja valoisampi syksy olisi kyllä niin sanotusti ihan jees.




Sonic Highwaysin ja Downton Abbeyn alkamiseen oli syyskuussa katsottuna vielä pitkä aika, mutta nythän ne jo alkavat. Katson edelleen The Wirea putkeen ja olen siinä edennyt jo viimeiseen kauteen. Wboxin kovalevy alkoi jo uhkaavasti täyttyä, kun The Wire on aika hidasta katsottavaa; se on aika dialogipainoitteista ja siinä on paljon henkilöitä etkä tietenkään halua missata juonesta mitään! Mutta ongelman ratkaisikin itse Wbox estämällä pääsyn useampaan elokuvaan. Liekö taas joku ohjelmakortin koodaus päättynyt; toisaalta lisää tilaa tuli hetkessä. The Wiren jälkeen täytyy vähän purkaa lisää Wboxin kovalevyä, mutta ottaisiko sen jälkeen vuoroon putkena Gilmore Girlsin? Olen sitä jo pidempään suunnitellut ja aika voisi olla sille valmis.


Tuttuun tapaan nyt syksyllä on taas tullut se vahva kaipuu kotona olemiseen; kotona ei jotenkaan ehdi olla riittävästi. Päivien lyhenemisellä on siinä jännä vaikutus; tulee tunne, että aikaa olisi aina hirveän vähän. Iltaisin kyllä puuhastelen kaikenlaista, mutta aina on tunne, että mitään ei olisi ehtinyt tehdä. Olen huomannut tekeväni samat asiat kesällä ja keväälläkin ilman sitä tunnetta. Kaipa se kuuluu näihin pimeisiin aikoihin ja sen kanssa on vaan opittava elämään. Tänään nautittu ekstra-annos The Wirea ja neulomista jo alkuillasta piristää jo kummasti!

Pakollisesta ulkoilusta pitää huolen puolivuotias beagle. Se onkin yksi niistä syistä miksi halusin uuden koiran heti edellisen jälkeen. Paleleminen ei ole juttuni, mutta jos ulos ei olisi mentävä kylmällä säällä, en menisi sinne koskaan. Huolestuneena olen seurannut sääennusteista kuinka jäätävää ilmaa on nyt tulossa eikä se innosta kyllä yhtään. Kyllähän se siitä taas tasoittuu, mutta pimeyteen totuttelukin on vielä kesken! Pukeutumisen suhteen olen jo hyvin varustautunut, mutta pitäisi ilmeisesti siirtyä jo seuraavaan vaiheeseen. Väite siitä, että talvella ei riittäisi lämmintä päällepantavaa, jos nyt jo pukeutuu, ei nimittäin pidä yhtään paikkaansa. Talven vastaanottaminen käy oman kokemukseni mukaan paljon helpommin aina lämpimissä vaatteissa eikä niin, että pukeutuminen on aina jälkijunassa ja aina on kylmä. Kotona sentään voi aina pukeutua lämpimästi; kasikerroksessa vetää ja tuulee taas trooppisen kesän jälkeen.





Kuten joka vuosi tähän samaan aikaan, en voi välttyä ajatukselta, että mihin se kesä oikein katosi? Pitkähän se oli, mutta se loppuminen jää jotenkin aina huomaamatta. Uutta odotellessa ja omasta kodista nauttien tästä vaan eteenpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti