tiistai 31. maaliskuuta 2015

Suuntana lankalauantai

Pääsiäinen tulla tupsahtaa taas yllättävän nopeasti ja lyhyt työviikko on jo puolivälissä. Mahtavaa, pari lisävapaata tulee kyllä oikein tarpeeseen! Ei hiihtolomasta kauaa ole, mutta onhan talvi aina aika väsyttävää. Ja pääsiäinenhän tuo kevään lopullisesti, olkoon se missä vaiheessa kevättä tahansa.


Sen verran pääsiäistä on kotiin tehty, että Pentikin puput on kaivettu jemmasta ja ohrankin ehdin viime viikon loppupuolella istuttaa. Onnellisesti unohdin koko homman, vaikka ohra piti noin viikkoa aiemmin kylvää. Nyt parissa päivässä kuitenkin jo vihertää, joten eiköhän se tässä ehdi hyvin jonkinlaisesti kasvaa ennen kuin pääsiäinen on ohi. Tänä vuonnakin virpojilta jäi vähän turhankin paljon suklaamunista ylijäämävarastoa, joten niitä kyllä riittää (taas) varmaan useamman kuukauden. Varaudun aina hyvin ja aika vähän täällä on kuitenkin virpojia käynyt, lähinnä oman talon lapsia ja ovikoodi pitänee muut virpojat poissa

Lankalauantaita odotellessa voisi kuvitella törmäävänsä mukaviin lankatarjouksiin. Olen kyllä vähän niin kuin lankalakossa, mutta ainahan niitä voi muuten ihastella. Kovin erityisiin tarjouksiin en ole viime vuosina törmännyt, mutta ehkä se on ihan hyvä niin. Mukavaa, että viime aikoina olen saanut lankoja kulutettua enemmän kuin ostettua; ja pääsiäisenä ehtii lisää.


Niin ja tällaista jälkeä saa, kun tiputtaa huomaamattaan lankakerän beaglelle päiväleluksi. Kerä oli yhtenä kappaleena kuitenkin, mutta kohtalaisen solmussa. Ajattelin setviä sen siinä samalla, kun kuntopyöräilen ja katselen Sons of Anarchyä. Hetken kuluttua Sons of Anarchy sai jäädä tauolle ja lopulta kuntopyöräilykin, mutta kerän sain setvittyä. Vähän hitaammin kuin kuvittelin, mutta setvittyä kuitenkin.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Maaliskuu parvekkeella

Maaliskuu parvekkeella on ollut mukavan keväinen. Tänä vuonna ei lumien sulamista tarvinut odotella vaan ne lähtivät ennen kuin asiaa ehti edes ajatella. Muutama viileä päivä viikonloppuna tuntui todella kylmältä, mutta eipä se vielä yllätä, kun vielä on kuitenkin maaliskuu. Maaliskuussa on myös aivan turhaa puhua mistään takatalvista. Kevät on kuitenkin nyt ja tässä.


Ensimmäiset narsissini ovat jo täydessä kukassa. Ne kukkivatkin mukavan pitkään, kun ne parvekkeelle sopivan ajoissa hankin. Hyasintit saivat tehdä niille, vaikka tavallaan ihan hauskan näköisiä nekin olivat talven jäljiltä. Vaikuttaa tosiaan siltä, että tänä vuonna narsissien aika on nopeasti ohi, koska säät ja lämpötilat ovat olleet kovin keväiset. Vielä niitä hankin kuitenkin maalis- ja huhtikuun iloksi pienen satsin, koska viileiden öiden vuoksi pysyvät hyvinä useamman viikon. Narsissit ovat kyllä aivan parhaita tähän aikaan vuodesta!







Enpä ihan heti muista, että olisin näin aikaisin vuodesta päässyt orvokkiostoksille. Joka tapauksessa tiedän kyllä kokemuksesta, että kestävät näitä säitä hyvin, joten raaskin aivan mainiosti niitä hankkia. Hankkiuduin jo eroon kanervista, koska ne lähinnä enää roskaavat ja pölyttävät, vaikka suht hyvin säilynyt ulkonäkö saattaakin pettää. Mukavaa saadakin parvekkeelle jotakin ihan oikeasti elossa olevaa! Jätin parvekeruukkuihin seuraksi muratit, vaikka ne melko lailla taitavat olla kuolleita. Unohdin joistakin leikata täysin kuivuneet oksat pois, mutta muilta osin ovat vielä ihan passelit ruukuissa orvokkien lisänä. Osa murateista vaikuttaa yllättävän hyviltä, mutta katsotaan miten tässä keväällä käy.



Parvekkeelle unohtunut mansikka vaikuttaa yllättävää kyllä selvinneen talvesta. Jos tämä onnistuu mansikalta, miksei sitten muratiltakin! No, kohtahan niitäkin saa kukkakaupoista uusina ja terveinä. Olen näitä yleensä katsellut sinne huhti-toukokuuhun, jonka jälkeen ovat saaneet vaihtua uusien tieltä. Osan murateista olen peittänyt ja jotenkaan ne muratit eivät vaikuta erityisen eläviltä. Mutta aina pitää kuitenkin yrittää!



Perinteiset harvat pääsiäiskoristeetkin kaivoin parvekkeelle ja kohtahan se pääsiäinen onkin! Niin sitä vaan jo taas hankitaan kausikukkia parvekkeelle ja nautitaan pitkistä illoista. Niihinhän on suorastaan jo ihan tottunut! Sen verran olen tulevan kesän istutuksia miettinyt, että toivon kohtuullisen vähän kasteltavaa, mutta toiveissani kuitenkin ovat hortensiat. Niiden lisäksi talvisäilöstä on tulossa oliivipuut ja ihmeköynnökset sekä mahdollisesti viiniköynnös, joten paljon muuta ei tarvita. Paitsi murattien kaveriksi jotain pientä kukkivaa!








lauantai 28. maaliskuuta 2015

Mullanvaihdon aika

Maaliskuu on mullanvaihdon aikaa. En todellakaan vaihda kaikkiin kasveihin ruukkuja vaan keskityn muutamaan kipeimmin sitä tarvitsevaan. Useampiakin istutettavia olisi ollut tarjolla, mutta otin asiakseni ainoastaan pari ihmeköynnöstä sekä oliivipuut. Muutama palmuvehkakin on suuremman ruukun tarpeessa, mutta sopivan suuret suojaruukut alkavat loppua. Onneksi palmuvehkat eivät ole hirveän nirsoja kasvualustansa suhteen.


Isompiin ruukkuihin pääsivät sekä uusi että vanha olivipuu. Uudempi oli aika vähäisessä mullassa, joten pääsi sitten uuteen multaan lähes heti. Vanhempi on pitänyt jo pidempään istuttaa uuteen ruukkuun, sillä on ollut samassa jo useita vuosia ja kasvaa kesäisin kovasti. Uutta ruukkua suurempia ei juuri löydy, joten saakin sitten olla siinä useamman vuoden. Samalla kertaa oliivi parturoitiin aivan lyhyeksi. Teimme saman kerran aiemmin ja se kasvoi todella kauniiksi ja tuuheaksi kesällä. Yleensähän ilman leikkausta oliivi kasvattaa oksista sellaisia pitkiä roiskoja. Vähän hurjalta parturointi vähän tuntuu, mutta eiköhän siinä ihan hyvin käy!


Ihmeköynnösten juuret ovat jo pidempään pursuilleet ulos ruukuista. Ne ovat kuitenkin kasvaneet vuosittain ihan hyvin ja kukkineet kauniisti, mutta nyt oli aika siirtää ne ihan uuteen multaan. Isompi ruukku helpottaa myös kasteluakin. Ruukut olivat joka tapauksessa aivan täynnä juuria ja vaikka ne samaan isoon ruukkuun laitettiinkin, on niillä varmasti paljon edellistä paremmat kasvumahdollisuudet. Myös ihmeköynnöksistä parturoitiin kaljuimmat oksat pois. Uudet kyllä kasvavat tilalle ihan mukavasti ja aiemmat roiskot kasvattavat vaan turhaan lisää oksien pituutta. Oksat ovat myös siitä hankalia, että niissä on todella terävät piikit, jotkat tarttuvat vaatteisiin ja raapivat ihoa. Parempi siis pitää ne jotenkin aisoissa!


Samalla kertaa tuli tehtyä tilaa myös muutamalle pikkuistutukselle. Amaryllikset saivat lähteä ja tilalle tuli pari yrttiviljelmää. Lähinnä tarkoituksena on kokeilla vanhojen siemenpussien sisällön toimivuutta; jospa niistä jotakin lähtisi kasvamaan. Amaryllisten suhteen on kyllä harmi, ettei niiden kestävyyttä oikein pääse kunnolla kerrostaloasunnossa kokeilemaan. Säilytystilaa ei ole sisätiloissa eikä kesällä oikein parvekkeellakaan.


Ilokseni olen todennut, että kiinanruusuni voi oikein hyvin. Niiden kanssa on ollut pidempään vähän epäonnea eivätkä ne oikein ole minulla kokoa kasvaneet, vaikka kukkivat kyllä koko ajan. Lisäksi niihin on helposti tullut villakilpikirvoja ja ovat siksi saaneet lähteä. Nyt vaihdoin kiinanruusuni olohuoneen ikkunalle, jossa on tykännyt kovasti olla. Uskomatonta kyllä, uusia lehtiä on tullut vaikka kuinka paljon. Katsotaan saisinko nyt myös kukkia vai kääntyykö tilanne nyt päälaelleen. Tilanne vaikuttaa niin hyvälle, että tämä ruusu taitaa päästä mullanvaihtolistalle ensi keväänä!

torstai 26. maaliskuuta 2015

Huopahemmoilua

Olen pitkään ihastellut kuvia Huopahemmoista ja niiden ohjekirjasta. En ole kirjaa aiemmin raaskinut tilata, kun kuvien ihastelu ja ohjeista oikeasti tekeminen ovat kaksi ihan eri asiaa, mutta nyt osui kirjasta sellainen tarjous, jota en voinut olla käyttämättä. Cdon.comissa kirja maksoi peräti 2,95 e, joten ei paljon tarvinut asiaa miettiä. Luulin, että kirja olisi enemmänkin sellainen liimasidottu opus, mutta tämähän oli ihan kunnollinen ja paksu kirja. Ja ne kuvat, kerrassaan mainioita!

En omista huovutustarvikkeita ollenkaan, mutta tämän kirjan jälkeen alkoivat kyllä kovasti kiinnostaa. Huopahemmot ovat Jackie Huangin luomia käsityöhahmoja ja niille on oma nettisivukin www.woolbuddy.com. Kirjassa on ohjeita helpoista vaikeisiin hemmoihin, mutta ne ovat kaikki todella hienoja. Hemmoja löytyy alligaattoreista pöllöihin ja haista kirahveihin. Kirjan todella hyvien kuvaohjeiden avulla voi kyllä toteuttaa ihan mitä hahmoja vaan, taivas on vain rajana. Usein käsityökirjat ovat jollain tavoin vähän pettymyksiä, mutta tämä ei!


Kirjan parasta antia olivat todella kivat erilaiset hahmot ja etenkin se, että ne ovat myös pojista kiinnostavia. Hemmot oli toteutettu myös erilaisina eli jokainen ei valmiina ole samassa asennossa, vaikka Huopahemmoilta näyttävätkin. Toisaalta koira, susi ja kettu olivat samanlaisia, mutta kirjassa oli opetettu miten samasta mallista modifioidaan eri hahmoja.


Itse tietysti ihastuin tähän beaglemäiseen Kaapo Koiraan. Täytyy tosissaan pistää harkintaan sopivan huovutusvillavalikoiman ostamiseen; pieni riittäisi, ei mitään kymmeniä kiloja, kuten minulla on tapana varautua. Tämä vaikutti kerta kaikkiaan yllättävän mukavalta puuhalta! Lisäksi kirjan ohjeet näyttivät todella selkeiltä, jotta hommassa pääsee alkuun. Ja eipä kai se neulahuovutus voi muutenkaan kovinkaan vaikeaa olla!

Nämähän olisivat todella mahtavia lahjaideoita; kunhan nyt vaan saisi yhdenkin tehtyä. Luin juuri jostain, että kaikille ihmisille on annettu sama määrä tunteja vuorokaudessa ja jotkut vaan ehtivät enemmän ja muut vain selittelevät. Pitäisi vaan ryhtyä hommiin niin kuin silloin nuorempana! Ja kyllä, pidän ehdottomasti tämän huopahemmoilun mielessä! Nämähän ovat kuitenkin vain maskottikokoa...







tiistai 24. maaliskuuta 2015

Teippien lumoissa

Innostuin minäkin sitten tilaamaan Teippitarhan teippejä. Olen näitä paljon käytettävän monissa lehdissä ja olen vähän kaipaillut pieneen arkasteluun sopivia lisäjuttuja, joilla saisi vaikkapa synttärikortteihin vähän lisää elämää. Eksyinpä sitten muistaakseni Kotivinkin innoittamana Teippitarhan sivuille ja vaikeahan sitä on pysyä kohtuuden rajoissa; niin paljon kaikenlaista ihanaa pientä oli tarjolla! Hinta- ja toimituskuluthan ovat onneksi erittäin kohtuulliset, että uudelleen voi helposti tehdä pienempiäkin tilauksia.


Ensimmäiseksi innostuin kohokirjoitusteipeistä, jotka sopivat Dymo Omegaani. Tarjolla oli aivan ihania värejä, kuten ostamiani pinkkiä ja violettia. Minulla on ollut käytössä kotona lähinnä mustaa, mutta kivaa on päästä näitäkin kokeilemaan. Olen käyttänyt Dymotarroja lankalaatikkojeni nimeämiseen, mutta myös kortteihin ja lahjapaketteihin. Dymolla saa kyllä aikaan ihanan nostalgisen tunnelman!

Mutta sitten ne Washiteipit ja Masking Tapet, niitä vasta sitten olikin tarjolla! Toinen toistaan hienompia juttuja, joista oli kyllä vaikea jättää  mitään ostamatta...


Heti ensimmäiseksi valitsin seepran ja pilkullisen. Ilman tiikeriä en voinut sitten olla enkä pianon koskettimia. Sitten näin elokuvaliput, jotka ovat niin minua kuin olla ja voi! Mittanauhakin oli todella makea, jota voisi käyttää joihinkin käsityöaiheisiin projekteihin ja ihan hyötykäyttöönkin. Nämä olivat edullisempaa kuin japanilainen washiteippi, jota minun tietenkin pitää myös kokeilla, jotta tiedän niiden välisen eron. Toki halusin myös kokeilla japanilaista Masking Tapea ja päädyin maaliskuun 2011 tsunamin uhreja tukevaan pakettiin. Ja kyllä; kaikki olivat livenä ihan yhtä hienoja kuin kuvissa! Kun näitä vaan sitten raaskisi käyttää!



Mutta todellakin Teippitarhaan jäi vielä valtavasti sellaista valikoimaa, jota en nyt vielä tilannut. Näitä kyllä todellakin pitäisi ihan hyvin raaskia käyttää. Nyt vaan ideoimaan mitä kaikkea ihanaa näistä voisinkaan saada aikaiseksi. Ihmettelen vaan, etten ole näihin sortunut jo kauan aiemmin!