Lankalakko

Olen todella tyytyväinen itseeni, sillä olen ollut aivan varmasti yli kuukauden ostamatta yhtään lankaa. Olen siis jopa päässyt miinukselle varmaan todella pitkään aikaan. Trendinä on viime aikoina ollut se, vaikka kuinka neuloisin ja uutta kerää kuluisi, on vähintään sitä mukaa tullut hamstrattua uutta tilalle. Tällä hetkellä olen aika tyytyväinen valikoimiini eikä mitään erityisiä lankoja kuulu haaveisiini, johtuen tietysti siitä syystä, että olen jo ostanut kaiken mahdollisen. Katsotaan, kuinka käy kesän poistomyyntien kanssa. Lisäksi syksyn uutuuslangat perinteisesti villitsevät uuteen lankavimmaan!

Kadehdin niitä, jotka pystyvät hankkimaan lankoja vain tarpeeseen. Olin itsekin aikanaan sellainen. Ei minulla ollut vuosikausiin mitään erityisiä lankavarastoja ja sitten se mahtui lähinnä jämälangoista muodostuen kahteen pyykkikoriin vuosien ajan. Sitten vuonna 2008 koko homma ryöpsähti käsistä ja varastot ovat painuneet todella moninkertaisiksi, mitään lukuja en uskalla antaa. Toisaalta olen siirtynyt käyttämään smartboxeja ja niiden määrän voi helposti laskea kaapista; ja kyllä niitä on monta. Vuonna 2008 palasin perhevapailta työelämään ja kai se lankahamsterius sitä myötä pääsi valloilleen. Koko ajan olen kyllä neulonut, mutta aika kauan saa neuloa, että muutamankin kerän saa kulutettua. Ne ovat niin vastustamattomia ja toinen asia on ne langat, joita en raaski käyttää. Näitä ovat kaikki raitalangat, kuten Polkka, Luontopolku, Taika jne. Ja jotta niitä raaskisi käyttää, niitä tulee ostettua lisää.

Oikein onnistuneina lankoina pidän näitä perusvärejä, joita syksyllä tuli ostettua varastoon pari kerää, jotta eivät vaan kaupoista lopu, vaikka eivät ole poistumassakaan. Näistä vastaavista tein viime kesänä monta kappaletta hyviä Jacques Cousteau -pipoja, jotka olivat kyllä viime talven käytön perusteella aivan mahtavia. Pitäisi keksiä uusi vastaava projekti! Nopeaa, helppoa, hyödyllistä ja lankoja kuluttavaa. Projekteja on jonossa niin monta ja niistä monen olen jo unohtanut. Novitan Siksak-hameeseen palaan kyllä vielä ja ehkä kokeilen niitä villasukkia. Ja pakko on tietysti tehdä sellaiset Reaverset; virkatut tennarit. Jämälangoista olen jo kymmenisen vuotta suunnitellut tekeväni Äiti Teresa -peittoja Punaiselle Ristille, kun olisi vaan niitä jämälankoja eli siis saisi jotain valmiiksi. Ehkä minun pitää siirtyä hyväntekeväisyyteen, jotta töistä tulee oikeasti valmista; ehkä. Ja nuo peitot eivät ole huono idea; katastori-alueilla niitä tarvitaan aina. Toivotaan, että käänne lankojen kulutussuuntaan on pysyvä!