lauantai 27. kesäkuuta 2015

Keskikesän juhlaa

Juhannuksesta ehti jo viikko vierähtää, mutta kesä on vaan niin kiireistä aikaa. Kiireitä on vaikka minkälaisia, osa on totta ja osa vain tunnetta. Joka tapauksessa vuoden valoisin aika on jo tässä ja kesän kautta olemme jo päätymässä vuoden syyspuoliskolle. Vuoden kauneimmat ja parhaimmat kuukaudet ovat siis tässä nyt ja edessäpäin.

Keskikesän juhlaa vietettiin taas maalla aika perinteisin menoin. Kuten edellisinä vuosina, pihalla syömistä ei tarvinut juhannuksena edes harkita vaan parvekkeelle taas kerran päädyttiin. Nythän maallakin on parvekkeella lasit, joten siellä on ahtaudesta huolimatta erittäin mukava ruokailla ja istuskella. Ruokatarjoilut olivat mitä mainioimmat ja ruokaa oli ainakin riittävästi. Parasta kesällä onkin, kun on mahdollisuus kokeilla uusia herkkuja! Juhannusaaton ruokailuun kuului paikalla savustettu lohi, uudet perunat sekä cashew-salaatti. Parasta oli tietysti mustikoilla varustettu uunijäätelö, jota ei pitkään aikaan ole tullut syötyäkään.


Jos säät eivät olleet kovin aurinkoiset, erityisen kylmää ei kuitenkaan myöskään ollut. Siten ulkoilustakin pääsi ihan mukavasti nauttimaan. Ja koira maaseudun vapaudesta. Beagle yritti ystävystyä mm. pihalle ilmestyneiden fasaanien ja pyyn kanssa, mutta kiinnostus ei ollut molemmipuoleista. Onneksi muuta vauhtia kuitenkin piisasi ja vihdoinkin on havaittavissa se tosiasia, että kaveri myös väsyy! Taas vihdoinkin! Sunnuntai-illan lisäksi myös maanantai ja tiistai meni aika lailla lepäilyn merkeissä. Toivottavasti teini-ikä alkaa vähitellen hellittää!


Poikkeuksellista oli, että kerrankin juhannusruusut ovat kukassa juhannuksena. Yleensähän ne ovat jo ohi, mutta niin se aikainen kevät vaan muuttui myöhäiseksi kesäksi. Valaistus keskiyöllä oli kuitenkin taas sama kuin aina ennenkin samaan aikaan vuodesta. 



Juhannuspäivän ruokailuun keräilin taas viinicooleriin koristeeksi lisukkeita puutarhasta. Suosikkini siihen on aina komea raparperin lehti. Nyt seuraksi löytyi myös tammen oksia sekä violetteja rhodoja ja valkoisia syreenin kukkia. Siinä oli kuohuviinipullolle harvinaisen kaunista ja ihanalta tuoksuvaa seuraa! Juhannuspäivän ruokana oli madeiralaisittain grillattuja kanavartaita. Siihen löytyi pari kesää sitten sopivia varrastikkuja sekä nyt myös hiilihankotelineestä madeiralaiseen tapaan pöytään tuotava varrasteline. Vartaiden päälle tulee sulamaan yrittivoi ja jokainen voi ottaa vartaasta syötävää omaan tahtiinsa. Ahtaalla parvekkeella se on vähän hankalampaa, mutta idea on tuo. Näitä vartaita on tarkoitus tehdä heinäkuun grillijuhlissa ja kyllähän näitä mielellään taas syö!

Jälkiruoaksi oli taas ihanaa mustikkapiirakkaa. Maallakin alkaa olla pakastimet mustikoista tyhjennetty, mutta kohtahan niitä on taas metsässä tarjolla. Kukkiin nähden mustikoita ei ole luvassa niin valtavaa satoa, mutta mustikoita on tulossa ja ainakin paljon, paljon enemmän kuin viime kesänä. Ihanaa! Mustikasta on tullut minulle suorastaan intohimo ja siitä keksisi vaikka mitä kaikkea hyvää!


Niin se alkukesä on taas vaihtunut keskikesään ja pikkuhiljaa satokauteen. Tässä vaiheessa vuotta pitää vaan muistaa nauttia ihan jokaisesta päivästä. Onneksi on kesä eikä ole kiire yhtään mihinkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti