sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Mansikkapäivä

Loma on lopussa ja sen kunniaksi oli pidettävä viikonloppuna mansikkapäivä. En muista milloin tähän aikaan heinäkuusta olisi vielä ollut kotimaisia mansikoita tarjolla. Joko se suurin sesonki oli? Yleensä meillä se on osunut kesälomamatkan aikaan, mutta tänä vuonna mansikkakausi jatkui siitäkin eteenpäin. Siis viivästyi, mutta eipä se haittaa. Päinvastoin!


Kerran kesässä olisi syytä päästä maistelemaan mansikkadaiquiria ja tänä vuonna säästettiin se sitten loman loppuun. Tai siis oman lomani; muilla se vielä hetken jatkuu. Mutta onhan tässä lomailtu. Kyllä viisi viikkoa on varsin hyvä aika. Univelatkin on vihdoin kurottu pois ja uni ei viime päivinä ole iltaisin meinannut tulla silmään sitten millään. Näin se menee, aika on tullut palata töihin ja arkeen; ruoka-, uni- ja kuntoilurytmikin palaa normaaliin. Kesäloma on ihanaa, mutta on sen jälkeen arkikin. Hyvää ja rentouttavaa lomaa on mukava muistella. Kuten mansikkadaiquiria, joita teimme joitakin alkoholilla, mutta myös alkoholittomia. Juomissa oli mukana myös banaania ja vesimeloonia, joista saa hyvin täytettä. Kovin halpojahan mansikat eivät tänä kesänä olekaan olleet. 



Kaapin perältä kaivettiin myös vanha Fresita. En ole mikään Fresitan erityinen fani, mutta onhan se ihan hyvää. Sehän on vähän kuin vahvempi siideri enkä siidereitäkään nykyisin juo kuin ehkä kerran kesässä jossain reissussa. Lähinnä on tullut availtua niitä oikeita kuohuviinejä, joita rakastan. Ei voi mitään, mutta lankojen lisäksi kuohuviini on ehdoton paheeni. Mutta kyllähän Fresita sopii hyvin erityisiin tilaisuuksiin, kuten vappuun ja mansikkapäivään.



Raaskimme kaupasta ostaa pari pienempää mansikkaboksia, isot laatikot olivat aika hinnakkaita ja pakastin on aivan täynnä. Mustikoita on siis saatu aika mukavasti tänä kesänä, jäätelöitä on tullut hamstrattua ja koiran ruokavalio vie pakastimesta aina kokonaisen lokeron. Kaipa sieltä vielä joku paikka löytyy mansikoillekin, jos niitä haluaa pari rasiaa pakastaa. Harvoin näin myöhään kesästä tulee kuitenkaan kotimaisia mansikoita syötyä ensimmäistä kertaa. Perinteinen herkku on meillä ollut viipaloidut mansikat sekä vaniljavaahto (jota oli paljon, kun purkin kolmeen pekkaan jakoi!). Mansikat kannattaa ehdottomasti viipaloida, jolloin makua on niissä ehdottomasti enemmän! Jos tämä makunautinto jää tähän yhteen kertaan, kannatti se kuitenkin ehdottomasti! Joskus näitä on vaan vähemmän, mutta mansikat kuuluvat joka kesään kuitenkin.


Omalta parvekkeeltakin on mansikkaa saatu, mutta kun ne kypsyvät eri aikaan, syödään ne lähinnä suoraan taimista. Hyviä ovat kyllä olleet! Vielähän ne hetken ehtivät uusiakin marjoja tuottaa, vaikka omat lomat tässä olivatkin. Niin se aika vierii ja aika on taas käynnistellä uutta vuotta loman jälkeen. Onneksi kesäaikaa on vielä jäljellä. Ei ehkä helteitä, mutta kesää kuitenkin. Ja ehkä niitä mansikoitakin ehtii vielä uudelleen maistella. Toivottavasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti