torstai 10. syyskuuta 2015

Haaveena uutta kotiin

Koiranpennun jyrsimän ja päivittäin pöllyttämän kodin keskellä tulee haaveiltua kaikesta uudesta. Enää ei edes muista aikaa, kun koti oli siisti, jyrsimätön ja sohvakaan ei ollut riekaleina. Tavarat olivat paikoillaan eikä röykkiöinä ja pinoina huoneissa, joihin koira ei päivisin pääse. Lattiallakin oli koreja eikä niitä edellisen koiran (aikuisvuosien) aikana jyrsitty. Kaikki kukat olivat paikoillaan eikä niitä oltu päivisin retuutettu; ja koira sai tosiaan aivan vapaasti kulkea kotona missä tahansa pojan huonetta lukuun ottamatta. Lelujen jyrsimishimo ei taltu koskaan, mutta muun suhteen lienee toivoa, jos vaan malttaisi odottaa.


Sen verran uutta sainkin kuin sainkin hankittua, kun Plantagenin uuden sisäkasvivalikoiman myötä sinne oli ilmestynyt jättipeikonlehtiä. Olen haaveillut sellaisesta vanhanajan peikonlehdestä jo pidempään, koska viime aikoina on kaupoissa ollut vain sellaisia pienilehtisiä. Elokuun kuponkitarjouksella kasvin sai mukaansa myös oikein edullisesti ja siellä se nyt komeilee koristamassa työhuonetta. Samalla reissulla hankin myös uuden palmuvehkan olohuoneen lipaston päälle. Edellinen (varmaan yli 10 vuotta vanha) oli kokenut vähän liikaa retuutusta, joten siirsin sen turvallisempaan paikkaan, josko se siitä vielä virkistyisi. Olohuoneen lipasto sijaitsee aika lailla varjossa ja sen olen aiemmista kasveista huomannut, että vaikkakin palmuvehka pärjää suht hyvin varjossa, valoisampaan tottunutta kasvia ei sinne kannata siirtää. Parempi on tuoda suoraan kaupasta siihen uusi, joka sopeutuu näihin olosuhteisiin paremmin. Ponnahduslautana toiminut tuoli on siirretty päivisin toisaalle (ns. beagleproofattu), joten uuden palmuvehkan pitäisi olla päivisin suhteellisen turvassa. Ihan kaikkia kasveja ei ole tarvinut muualle siirtää ja olohuoneen ikkunan edessä olevalla tasolla sinnittelee vielä muutama ihan hyvissä voimissa. Sekin on päivisin sen verran beagleproofattu, että kaihtimet suljetaan siltä kohdin päivisin, ettei sinne tarvitse rynniä kuikulemaan ikkunasta. Beaglen kyttäyspiste on taas järjestetty toisen revityn sohvan päälle, sillä jostainhan sitä on ulos kyttääjänkin nähtävä!


Ja ne revityt sohvat... Haaveilen todellakin uudesta sohvasta, mutta sen aika on aikaisintaan ensi kesänä. En halua hankkia väliaikaista vaan sitten sen kunnollisen, kun aika on. Sohviahan on kaksi ja vaikea sanoa onko kumpikaan niistä toista paremmassa kunnossa. Nykyäänhän sohvat on lähes aina päällystetty viltein. Se on vähän sellaista beagleproofausta, joka ei toimi. Toisaalta jotenkin on pakko yrittää suojata sohvaa edes jollain tavoin, että vielä vuodeksi löytyisi joku paikka, jolla istua. Aika möykkyinen ja epämukava nykyinen alkaa jo olla, mutta uuden aika on sitten, kun möyhimisen ja pöyhimisen aika on ohi. Seuraavaan sohvaan ei tule koristesaumoja sekä niiden sisällä olevia nyörejä ja vetoketjutkin olisi kiva olla pois (beagle osaa avata vetoketjut), mutta se ei taida olla mahdollista. Olen lopen kyllästynyt vilttien oikaisemiseen ja niiden pöllyttämisestä aiheutuvaan pölyyn, mutta en ole vakuuttunut siitä, että kiinnostus sohvan kaivamiseen olisi loppu ehjän sohvan tullessa tilalle. On täysin ymmärrettävää, että sohvan kaivaminen vilttien alta on koiralle myös leikki, mutta jollakin se raato tulisi vielä saada suojattua. Katsotaan vähän aikaa eteenpäin miten kyllästynyt sohvan raatoihin kohta olen. Viime jouluna Ikeassa oli Ektorpit tarjouksessa ja olen sen hankkimista monta kertaa miettinyt. Toistaiseksi kuitenkaan en ole nähnyt järkeä väliaikaisen sohvan hankkimiseen, joten haaveilen vaan siitä uudesta. Siitäkin tulee punainen.

Sohvapöydän jyrsityt kulmat ovat myös aika rasittavat. Niitä saa aina varoa, jotta niihin ei revi vaatteitaan. Seuraavaksi siihen on haaveissa joku puinen valmiiksi jo kolhiintunut pöytä, jonka mahdolliset jyrsimisjäljet voi tarvittaessa hio ja maalata. Ehkä täytyy lähteä riittävän vanhan ja elämää nähneen näköiselle linjalle kuin tämä (www.volcanodesign.fi). Kokemuksesta tiedän, että sopivan pöydän löytäminen ei ole niin yksinkertaista. Katselin uutta pöytää jo ennen uutta koiraa ja sopivan hinnan sekä toiminnallisuuden yhteensovittaminen ei näyttänyt olevan silloinkaan mahdollista. Kaukosäätimille kaipaisin riittävän isoa laatikkoa, koska ei niitä koiraperheessä voi pöydille koskaan jättää. Nykyinen on myös säilönyt alaosaansa valtavan määrän säästämiäni Toivekoti ja puutarha -lehtiä, joille en nyt ihan heti keksi uutta paikkaa. Uusi sohvapöytäkin saa odottaa saapumista meille ainakin vuoden; ehkä pidempäänkin, jos uutta joutuu pidempään etsimään. Ja näin vähän luulen.




Nykyinen beagle ei ole kunnostautunut ollenkaan mattojen tuhotöissä. Edellinen koira sai nuorena hoideltua useammankin eteisen ja olohuoneen maton. Mattotarpeet johtuvat tällä kertaa ihan luonnollisesta kulumasta, kun lähinnä olohuoneen nukkamatto alkaa olla kovin kulunut ja tampattu eikä siihen enää pesulakaan auta. Olen siihen haaveillut Ikean Ådum-mattoa, sitä jättikokoista (200 x 300 cm). Olen kuitenkin jäänyt siinä haaveiluasteelle, kun kaikki muukin olohuoneessa on varsin kulunutta ja jos ei tampattua, niin pöllytettyä ja jyrsittyä. Siten on ehkä mukavampi uusia kaikki tarpeellinen kerralla. Olohuoneeseen on sitten aikoinaan tulossa luonnonvalkonen Ådum, koska 1960-luvun tyyliin olohuone on varsin kompaktin kokoinen. Sen sijaan meidän suuri työhuone saattaisi kaivata vähän lisäväriä matolla. Työhuoneessa on nykyään samanlainen matto kuin olohuoneessa, mutta se on ollut vähemmällä käytöllä ja onkin huomattavasti parempikuntoinen. Työhuoneen musta-valkoruutuisen liukuovikaapiston kaveriksi sopisi jättikokoinen punainen matto tai miksei myös violetti. Valitettavasti tällä hetkellä tuota Ådumia ei ole tarjolla niin suuressa koossa, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa? Mattojahan voi myös yhdistää, mutta en tiedä miten se näiden kanssa onnistuisi. Työhuoneen uudistukseen tarvitaan myös aikaa, jotta sinne kasatut ja pinotut tavarat saadaan muualla kodissa oikeille paikoilleen. Työhuoneeseen on tuotu beagleproofatut korit sekä monta, monta beagleproofattua kasvia.

Olen Hemtexistä kantanut kotiin valtavan määrän koiraperheeseen erinomaisesti sopivia vilttejä. Nämä Gosa- ja Softa-huovat kestävät erittäin hyvin koiraperheessä. Viltit ovat ensinnäkin todella mukavia ja lämpimiä; talvella erittäin tarpeellisia täällä kasikerroksessa, jossa seurana on ikuinen tuuli ja sitä kautta veto lattianpinnassa. Nämä kestävät myös hyvin koirien kaivamista ja muokkaamista jo ihan painonsakin puolesta sekä niitä voi pestä, vaikka eivät helposti likaannukaan. Sohvien peittona on ollut myös fleecehuopia, mutta eiväthän ne kauheasti koiran käsittelyä kestä, joten voi olla, että pari uutta joutuu vielä tässä ostamaan ennen kuin nykyiset sohvat lähtevät kierrätykseen. Hemtexissä huomasinkin, että Gosa-huopaa saa tänä vuonna myös tummanharmaana!

Muita pieniä ja kauniita kodin toiveuutuksia huomasin Hobby Hallin kuvastossa. Luhdan pyyhevalikoimaan oli tullut uusina väreinä herukka ja karhunvadelma, jotka ovat kyllä sellaiset värit, jotka on saatava! Lähinnä keittiöpyyhkeiksi niitä ajattelin, mutta kylpypyyhkeetkin kaipaisivat uudistusta. Meillä on aivan ihanat Pentikin Puro-pyyhkeet, jotka valitettavasti alkavat vedellä viimeisiään. Marimekon peltipyyhkeitä en halua käyttää, joten olisi mukava löytää uudet hyvät pyyhkeet. Keittiössä Luhdan pyyhkeet ovat ainakin olleet aivan loistavia! Kylpypyyhkeinä niitä pitäisi myös kokeilla. Stockmannilla oli kesällä tarjouksessa Missonin-pyyhkeet, jotka näyttävät aivan ihanilta. Niitä pitäisi kuitenkin käydä katsomassa millaisia ne oikeasti ovat. Kerran meninkin, mutta en löytänyt niitä Itiksen myymälästä ainakaan sillä kertaa. Kylpypyyhkeet ovat sellainen mukavuushankinta, joiden on syytä olla hyviä ja se tunnettu nimi siinä päällä ei takaa yhtään mitään.

Uudet syksyiset keittiöpyyhkeet meille on nyt ainakin tänä syksynä tulossa ja täytyykin käydä katsomassa, josko ovat jo saapuneet myös muihin kauppoihin. Riittävän pieni ja edullinen investointi, jonka uskaltaa tehdä! Pienestä on hyvä aloittaa ja sellaisista paikoista, joihin beagleillä ei ole päivisin asiaa. Toisaalta olen myös huomannut, että olen nauttinut niistä hankinnoista ja huonekaluista kaikkein eniten, joiden hankintaa on joutunut odottamaan ja sopivaa pidempään etsimään. Ruokapöytäkin kun tuli meille, se oli kuin se olisi ollut meillä aina. Sama juttu oli täydellisen televisiotason kanssa. Myös tämä nykyinen sohvanraato oli niin odotettu tapaus ja niin ihana istua viime syksyyn asti. Voi, uutta sohvaa odotan kuin kuuta nousevaa. Mutta hyvää kannattaa odottaa. Ja aina voi kotia uudistaa myös jollakin pienellä vihreällä, kunhan sen vain sijoittaa jonnekin, jossa beagleproofaus toimii.


3 kommenttia:

  1. Odotin innolla kuvia "jyrsijästä ja sen tihutöistä" mutta petyin rankasti. Tiedän tunteen, meilläkin oli sama tilanne kerrostaloasunnossa koiramme pentuaikana ja päätin etsiä rivitalon, josta näkee ulos, jotta se pentu voisi vahtia ulkona tapahtuvaa liikennettä sisälläkin. Kerrostalossa ei voinut vahtia joten koiranpentu turhautui kaikkeen ja jyrsi huonekaluja, kukkia, tuolia, seiniä, jalkalistoja, kulmalistoja, kenkiä yms eroahdistuksen takia. Kun rivitaloasunto löytyi, muutimme sinne ja koiranpentu ei jyrsinyt enää. Täydellinen muutos! Siispä ostimme uusia huonekaluja uuteen kotiin, mutta jouduimme remppaamaan kerrostaloasunnon seinät viikon ajan. Huh, sitä aikaa en todellakaan kaipaa. Ihme kyllä, että koiranpentumme jätti kankaat rauhaan eli sohva, peitot, tyynyt pysyivät ehjinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, meidän "jyrsijän" ikä oli 23 kk, kun muutimme kerrostalosta rivitaloon ja jyrsiminen loppui heti muuton jälkeen. Emme voineet uskoa silmiämme, mutta uuteen kotiin ei tullut samoja tuhoja.

      Poista
    2. Haha, täytyykin tehdä aiheesta reportaasi. On minulla joskus ollutkin kuvia jyrsintäkohteista, mutta ne olivat aika pientä silloin. Nykyisin tuo sohva alkaa olla jo aika brutaali, mutta täytynee ehkä ikuistaa se tänne sitten aikanaan.

      Edellinen beagle lopetti tihutyöt välittömästi täytettyään kaksi vuotta; kaikki sellainen touhuilu loppui kuin seinään ja se oli todella uskomatonta! Mitään elämänmuutoksia ei osunut koiralla samaan aikaan, mutta kai se elämä ja hormonit vaan tasaantui kuin aikuisuus koitti. Odotan siis erittäin toiveikkaana huhtikuuta...

      Poista