maanantai 19. lokakuuta 2015

Sons of Anarchy - valloittava ja valloittamaton

Kyllähän tuon Sons of Anarchyn jälkeen on aikamoisista vieroitusoireista kärsinyt. Useamman kuukauden ajan tuli miltei päivittäin viihdyttyä sen parissa ja kyllähän sitä kaikkeen tottuu, erityisesti kaikkeen todella hyvään. Kyllä tuota olisi vielä useammankin kauden katsonut, mutta toisaalta tarina oli hyvä tällaisenaan eikä jäänyt mitenkään kesken. Ja onhan tästä mahdollisesti vielä tulossa jotain esiosia ja spin-offeja ainakin sarjan luojan Kurt Sutterin mukaan.



Sons of Anarchy on kertomus Jackson Telleristä, hänen perheestään sekä ennen kaikkea toisesta perheestään eli Sons of Anarchy -moottoripyöräkerhosta. Sarja on Jacksonin kasvutarina varapresidentistä Sons of Anarchy:n presidentiksi sekä kyseisen SAMCRO:n liiketoimista; milloin se on ase- tai huumekauppaa, pornobisnestä tai seuralaispalvelua. Ja mihin kaikkiin vaikeuksiin liiketoiminta ja perhesuhteet johtavat. Jos moottoripyörät eivät katsojaa kiinnosta, se ei haittaa yhtään. Mutta väkivallalta ja rikollisuudelta ei katsoja pysty välttymään, mutta kaiken kruunaa taustalla loistava tarina tästä perheestä sekä kaikesta siitä, mihin erilaiset valinnat voivat johtaa. Sons of Anarchyssä on lukematon määrä mielenkiintoisia henkilöitä ja päähenkilö loistava. Jackson Teller on tietyllä tavalla huomaamaton, mutta hallitsee tätä sarjaa. Muita päähenkilöitä on paljon, osa elää sarjan loppuun, osa ei. Lisäksi jokaisella jaksolla on joku merkitys tarinan kannalta, joko juonella tai sitten siinä esitellään henkilöitä, jotka palaavat sarjaan jossain vaiheessa. Tie sarjan alusta loppuun on kuitenkin pitkä ja matka sarjan alun viihteellisemmästä kerronnasta erittäin synkkiin viimeisiin kausiin on huomattava. Ja kaikki ehdottomasti katsomisen arvoista!





Sons of Anarchy tosiaankin siirtyy kausien myötä synkemmille vesille. Samalla Jackson Tellerin ja ystävien tarinasta tulee aivan vastustamaton ja erittäin koukuttava. Kuten jo mainitsin Jackson Teller (Charlie Hunnam) on todellakin loistava. Muita erittäin mielenkiintoisia hahmoja on esim. Jacksonin äiti Gemma Teller, jota esittää aivan upea Katey Sagal. Sitten on tietysti Chibs, Tig, Bobby, Happy, Unser sekä Nero Padilla. Kannattaa katsoa, niin ymmärrät mistä puhun. Pelkkä kuvailu ei tuo näille hahmoille riittävästi oikeutta. Sarjassa on vuosien mittaan varmaan jokainen henkilö vuoronperään vaikeuksissa ja milloin minkäkin tahon (ATF, FBI) kiristyksen kohteena. Joku selviää ongelmistaan ja joku ei. Mutta ongelmia piisaa, siinä koko sarjan ydin.

Yksi sarjan muista mielenkiintoisista puolista on siinä käytetty musiikki. Sarjalla on vähän kuin oma housebändi The Forest Rangers, joka esittää milloin mitäkin versioita tunnetuista ja vähemmän tunnetuista kappaleista. Solistina vierailee usein myös Katey Sagal, joka osaa siis myös laulaa! Sarjan tunnarihan on yksistään aivan loistava Curtis Stigersin laulama This Life. Muista sarjassa kuulluista versioista on erityisesti jäänyt mieleen kakkoskauden päättänyt Gimme Shelter sekä viimeisellä kaudella kuultu The Age of Aquarius. Aquarius on pelkästään kuunneltukin todella hyvä, mutta sen käyttö sarjassa pitää kyllä nähdä. Enpä kyllä tätä Hair-klassikkoa olisi ikinä voinut kuvitellakaan kuulevani Sons of Anarchyssä!





Katsoin kuusi kautta putkeen Netflixistä ja kyllähän siinä aika huomaamatta kuluu näissä 13 jakson kausissa. Kuvittelin viimeisen seitsemännen kauden olevan myös jos siellä tarjolla, mutta eipäs sitten ollutkaan! En voinut jäädä sitä odottelemaan, koska Sons of Anarchy on äärimmäisen spoileriherkkää tavaraa. Tämän kanssahan kävi jo alkuvuodesta ennen kuin sarjaa edes katsoin niin, että näin jonkun jenkkisivuston muistovideon tv-sarjojen hahmoista, joille kuluvana vuonna on jouduttu hyvästit jättämään. Jep, alusta saakka siis tiesin keille tässä vielä heitetään hyvästit. Ajattelin kyllä silloin, että auts, tätä en olisi halunnut tietää, mutta minkäs teet. Nähty mikä nähty. Toisaalta, viimeisestä kaudesta oli siinä vaiheessa kyse ja hyvästien tavasta ei kuitenkaan ollut tietoa, joten eipä se nyt haitannut oikeastaan. Jännitys säilyi kyllä omalla tavallaan loppuun asti. Välttelin myös viimeiseen saakka sarjan fanisivuja, jotta mitään ei enempää ei sentää spoilattaisi. Olen kyllä sellainen ihminen, joka tulee vahingossa lukeneeksi sitä sun tätä, koska tarkastelen netistä näyttelijöitä ja heidän muita töitään; siinä tulee sitten aina saatua selville yhtä sun toista. Viimeisen kauden jouduin siis dvd:nä hankkimaan, mutta syyskuussa sekin on tullut Netflixiin eli nyt voi halutessaan kahlata läpi koko tämän ihanuuden. Se on onneksi vielä edessäpäin, koska tämä sarja täytyy vielä tutustuttaa miehellenikin!


Tämä sarja risteilee paljon parin muun suosikkini Deadwoodin ja Justifiedin kanssa. Sarjoissa on paljon samoja näyttelijöitä ja muutenkin sarjojen hengessä on paljon samaa. Justified ja Sons of Anarchy ovatkin saman tuotantoyhtiön sarjoja. Mutta kyllä tässä todellakin vierotusoireet vaivaavat edelleen. Sons of Anarchyn juoneen kun niin pääsi sisälle, ei uusien juttujen kimppuun olekaan niin helppo käydä samalla intensiteetillä, jota niin vaan toivoisi. Mietin iltojeni iloksi seuraajaa ja päädyin sitten The Shieldiin, jota on kirjoitellut sama Kurt Sutter, joka on koko Sons of Anarchyn luonut. Illat ovat sitten sujuneet ihan hyvin, vaikka eihän se nyt sama asia ole kuin SOA. Ei todellakaan. Nyt sitten vaan odotellaan Sutterin uutta sarjaa The Bastard Executioner, josta ei ainakaan raakuutta puutu. Sielusta en vielä tiedä.


You better have soul. Nothin' less. Cause when it's business time. It's life or death.
The king is dead. But life goes on. Don't lose your head. When a deal goes down.
Better keep your eye. On the road ahead. Gotta live this life.
Gotta look this world. In the eye. Gotta live this life. Till you die.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti