Orkidea-ikkuna

Kevään myötä alkaa taas innostus orkideoihin. Harvemmin viitsin niitä talvella ostaa, koska paleltuvat niin helposti. Ikeassa yksivanaiset olivat kuitenkin lähes ilmaisia ja pari sellaista tuli kotiin hankittua. Pakkauspiste oli vähän niin ja näin, mutta eivät ainakaan parin viikon jälkeen ole vielä tiputtaneet lehtiään ja kukkiaan. Paleltuminen on tylsä juttu ja nämä eivät kestä sitä yhtään!

Vanhoissa orkideoissani alkaa olla ihanasti nuppuja. Ikkunalaudalla olleet eivät nuppuja joulukuussa tiputtaneet ja monet niistä ovatkin ihanasti kukassa. Nupullisia vanoja on myös pari ikkunasta vähän kauempana olevassa orkideahyllyssäni. Nuppuja tiputtaneissa kukkavanoissa huomasin myös viikonloppuna jo uutta elämää. Kohta niissä kasvaa uusia haaroja ja nuput ilmaantuvat kevään mittaan. Muutama vanha yksilö on alkanut myös nahistumaan kuten joka ikinen talvi. Senpä vuoksi uuden orkidean voi hankkia aina kun sattuu huvittamaan; talvi verottaa kantaa kyllä!

Tulppaanien lisäksi näistä ystävistä saa kyllä ihanasti väriä talven keskelle. Uudelleen kukkien kukkavanoista ei koskaan tiedä ennen nuppuja mitä niistä milloinkin tulee. Tällä kertaa on tulossa vaaleanpunaista, violettiä sekä valkoista. Vielä tarvitaan muutama aurinkoinen päivä ja nuput aukeavat hetkessä; tuskin maltan odottaa!

Suomivillaa

Käväisin tässä tammikuussa useammassakin kaupassa katselemassa alennus- ja poistolankoja, mutta ne olivat jo menneet tai niitä oli vielä, mutta ilman mitään alennuksia. Suomivillasta innostuin kovasti yhtä siksak-vilttiä varten ja päähänpiston kun saa, onhan ne langat saatava vähän hinnalla millä hyvänsä. Mutta ei nyt kuitenkaan ihan millä tahansa hinnalla. Onneksi tarjouksia yleensä tulee vastaan, kun jaksaa vaan odottaa.

Paras löytämäni Suomivilla-tarjous tuli vastaan Novitan omasta kaupasta ja myös sellaisena, että kaikkia tarvitsemiani värejä oli riittävästi saatavilla. Tilasin melkoisen kasan tarvitsemiani ruskeanharmaata, ruskeaa sekä vaaleanruskeaa. Pitkään mietin luonnonvalkoisen ja vaaleanruskean välillä, mutta kokonaisuudessa vaaleanruskea lienee viltissä parempi. Ihanan pehmoisia sekä luonnossa todella kauniit värit!

Novitan kaupasta löytyi myös violettia Nostalgiaa, jota tilasin sen suunnittelemani viisi kerää. Eikä mitään muita heräteostoksia! Olen kyllä todella tyytyväinen itseeni. Todella tyytyväinen olin myös ostoksiini, sillä vähän huonolta alkoi jo näiden löytyminen sopivalla hinnalla vaikuttaa. Muutenkin aika huonon alennusmyyntikauden päätteeksi on mukava välillä onnistua!

Vähän jo aloittelinkin siksak-peittoa, kun tarvitsin käsityöksi viikonloppureisuun mukaan helposti kuljetettavan työn. Siksakin tekeminen on aivan ihanaa ja taidan siirtyä kunnolla niihin, kunhan vaan saan valmiiksi villatakin sekä ompelua odottavan tunikan. Suomivillasta kävi vain ilmi yksi uusi ongelma. Ainakaan näin kurkkukipuisena se ei tuntunut sopivan neuletyöksi. Sen verran villa pölisi, että se kävi auttamatta henkeen; samoin kyllä hajuvedet ja partavedet yms. Nähtäväksi jää miten käy jatkossa. Villalle en ole kyllä allerginen, mutta pölylle kyllä ja villalanka sitten pölisee näköjään muita enemmän. No, tehdään sitten vain pari kerrosta kerrallaan; jos maltetaan.

Tammikuu parvekkeella

Viime viikon lopulla huomasin ajattelevani, että alkaisi tämä talvi jo riittää. Olen viime vuodet yrittänyt pysytellä talveen suhteen positiivisena, mutta tämä talven osalta alkaa siis näköjään riittää. Viime viikolla kurkkukin kipeytyi ja muutenkin ilma tuntui todella kolealta ja viimaiselta, joten väsymys talveen on aika ilmeinen. Ilokseni päivien pitenemisen jo huomaa ja se tässä vaan kiihtyy. Talvea on vielä jäljellä, mutta onneksi sen lähellä olevan kevättalven voi sentään jo aistia.

Joulun koristeet tuli siivottua tuttuun tapaan loppiaisena varastoon. Kynttilöistä ja lyhdyistä olemme kyllä vielä sen jälkeen nauttineet sekä tietysti kurpitsalyhdystä, joka saatiinkin vasta loppiaisena aikaiseksi. Seuraavien loppuun asti palaneiden kynttilöiden jälkeen lienee aika viedä lyhdyt varastoon. Pidentyvien iltojen myötä kynttilöiden ilo parvekkeella vähänee yhtä nopeasti.

Muratit parvekkeella vaikuttavat olevan oikein mainiossa kunnossa. Vähitellen alkaa olla aika peitellä niitä ja siirtää vähän varjoisempaan paikkaan. Täytyy kokeilla peittämistä tällä kertaa, josko vaikka saisi hyviä tuloksia! Kanervien kanssa istutetut muratit ovat sen verran heiveröisempiä, että niitä en ajatellut suojata auringonpaahteelta sen kummemmin. 

Jouluhyasintitkin ovat säilyneet parvekkeella kauniin nuppuisina eli käytännössä lienevät jäätyneet pystyyn. Se ei minua kuitenkaan haittaa, koska näinhän ne kauneimmillaan ovat. Harmittelen vaan, ettei näiden tuoksusta pääse enää nauttimaan pahan allergian vuoksi sisätiloissa ollenkaan. Onneksi ne voi kuitenkin tuoda parvekkeelle!

Vielä pimeytyyn aika lailla turtuneena on vaikea kuvitella sitä valon määrää, joka meitä jo kuukauden päästä odottaa. Helmikuussa kaikki niin muuttuu! Kuukauden päästä illatkin vähän niin kuin palaavat kuvioihin. Siihenkin tottuu niin nopeasti, että on vaikea enää kuvitella tätä pimeyden määrää. Kevätkaipuuseen hain jo vähän helpotusta Viherpeukaloiden sivuilta, jonne oli alkanut ilmestyä ensi kesän kasvivalikoimaa. Sormet syyhyävät myös pääsystä Plantageniin, josta tekisi mieli tehdä vähän viherhankintoja sisätiloihin. Ja mistä sen tietää, ehkäpä kuukauden päästä on jo narsissien aika...

Sitruunapuu, pieni sellainen

Kerrankin satuin Ikeaan oikeaan aikaan. Ikeassa on monena vuonna ollut myynnissä minisitruksia: pientä sitruunaa ja appelsiiniä. Niitä ei kuitenkaan koskaan ole myymälässä ollut silloin, kun olen mennyt sellaista ostamaan. Nyt niitä sitten yllättäen olikin jo siellä suhteellisen runsas valikoima, kun en osannut yhtään odottaa!

Tällä kertaa meille muutti sitruunapuu, vaikka minisitruksista olen vähän vannonutkin, etten niitä enää kokeile. Tämä on kuitenkin ensimmäinen sitruunamainen ja ajattelin kokeilla sitä keittiössä, jossa seurana on vain pari orkideaa ja pohjoinen ikkuna. Pohjoinen ikkuna on kuitenkin kasikerroksessa valoista ja kesällä meillä vähän niin kuin aurinko laskee sinne ja nousee sieltä hetken kuluttua. Muiden kasvien läheisyydestä nämä minisitrukset eivät juuri välitä ja muista kasveista helposti saavatkin sitten kirvoja ja muita ikäviä seuralaisia. Ja toisaalta, halvalla kun saa, niin lyhytkin ilo on aina ilo!

Mieletön määrä hedelmiä on yleensä huonompi juttu. Ne näyttävät kyllä kivoilta, mutta tuntuvat tappavan aikanaan kasvin, sillä hedelmät eivät kuitenkaan meidän oloissa kypsy ja kypsytellessään niitä turhaan kasvi tuntuu kuivuvan pystyyn. Valitsemassani yksilössä on sopivasti muutama hedelmä, mutta eniten kiinnitin huomiota lehtien kuntoon. Jos ne ovat kuivuudesta kovinkin rypyssä, ne eivät siitä juuri tokene. Toivottavasti keittiön ikkuna on kasville sopiva ja päästäisiin ainakin kukinnasta nauttimaan. Se on kaiken vaivan arvoista, sillä tuoksu on aivan huumaava!

Kevään ensimmäiset

Kevään ensimmäiset tulppaanit on nyt hankittu. Näin talviaikaan ei parempaa kukkaa olekaan kuin tulppaanit lukuisissa väreissään. Tämän kevään aloitukseen valitsin violetit ja monta muuta ihanaa vaihtoehtoa jäi kauppaan.

Liian aikaista on tietysti vielä sanoa, mutta ulkonakin on sellaista kevättalven tuntua. Valo on vaihtunut keväisempään suuntaan, vaikka päivä ei tietysti vielä ole paljon ehtinyt pidentyä. Se on kuitenkin kiihtymään päin! Kevättä kohden tulppaanienkin hinnat laskevat ja nyt niitä alkaa saada jo todella edullisesti. Tulevaa kevättä pitäisi oikeastaan juhlistaa joka toinen viikko uudella tai siis uusilla kimpuilla!

Muutenkin alkaa vähitellen taas vihreys kiehtoa. Haaveissa on pari uutta palmuvehkaa, joista odotan hyviä tarjouksia.  Kokemus on osoittanut, ettei niitä kannata siirtää paikasta toiseen, jossa ovat tottuneet kasvamaan. Kaupasta ostettaessa taas kasvin voi sijoittaa hyvin hämäräänkin paikkaan ja se viihtyy siellä ihan hyvin, kun ei ilmeisesti paremmasta tiedä. Muita kasveja en hämärään viitsi edes kokeillakaan; onneksi niihin nurkkiin voi ostaa vaikka tulppaaneja!

Kevätkauden sarjakurkistuksia

Kevätkauden telkkarikauden odotetuinta ei tarvitse paljon veikkailla. Ennen huhtikuuta tulee kuitenkin paljon muutakin. Aloitella voi vaikka True Detectivellä, joka alkoi juuri Ylellä. Otan siitä nyt uusintakierroksen ja alan odotella uutta kautta. Siitä on vaikea sanoa mitä oikein odottaa; näyttelijät ovat vaihtuneet ja niin ilmeisesti vähän tyylilajikin. Ei kuitenkaan tuomita ennen kuin nähdään mitä on luvassa!

credit: hbonordic.com

Muuta Ylen mielenkiintoista ohjelmistoa on taas Hiljaisen todistajan (Silent Witness) 14. kausi maaliskuussa. Sarjaa voisi näyttää vähän enemmänkin, sillä pienissä erissä se ei oikein ole edukseen. Eihän sarja muutenkaan vedä vertojaan enää Sam Ryanin ajoille, mutta kyllähän sitä katsoo. Toinen odottamani rikossarja on Vera Stanhope, josta on luvassa uusia jaksoja huhtikuussa. Aiemmat jaksot olivat jopa yllättävän hyviä. Viime aikoina on Britanniasta tullut yllättävän vähän hyvää rikosdraamaa. Moni hyvä on päättynyt kuten nyt ainakin lopullisesti Dalziel & Pascoe, kun Warren Clarke kuoli viime vuonna; tai sitten eivät vaan ole enää ennallaan kuten Midsomerin murhat (ihan katsottava sekin on kuitenkin!). Rock-dokumenttipuolella piti olla luvassa paljon mielenkiintoista, mutta suunnitelmat olivatkin muuttuneet. Mielestäni aiemmin luvassa oli jotakin soulin historiaa jne. mutta tilalle oli tullut jotain muuta. Luvassa on kuitenkin hehkuttamani Twenty Feet From Stardom (22.2.) sekä Jimi Hendrix: Hear My Train A-Comin (3.5.) sekä tietysti uusintana Rockin klassikkolevyt: Doors/L.A.Woman (29.3.). 

credit: hbonordic.com

Kevään odotetuin on tietysti HBO:n Game of Thronesin viides kausi, jonka aloituspäivä Yhdysvalloissa on nyt vahvistettu. Jenkeissä aloitellaan 12.4. ja Suomessa päivää myöhemmin. Myös Mad Men on vahvistettu alkavan Jenkeissä 5.4. ja varmaankin näemme sen taas Nelonen Primelta. Harmikseni viime kausi ei oikein mielestäni ollut yhtä hyvä kuin aiemmat, mutta ehkä tämä viimeinen on taas erinomainen. Nelonen Primella pyörivä Oikeuden puolesta eli siis Justified päättyy myös tänä vuonna. Viimeinen kausi alkaa Yhdysvalloissa 20.1. ja toivottavasti Nelonen Prime esittää sen kauden ja sitä edellisen nyt pyörivien perään. HBO Nordicilla alkaa myös uusi rikossarja Bosch, jonka pilotin olen jo nähnyt. Sarjan aloituspäivä ei ole vielä vahvistunut, mutta luvassa on lapsen murhaajaa etsivää jännitystä sekä paljon vanhoja tuttuja kuten Deadwoodin Silas Adams (Titus Welliwer), The Wiren Marlo (Jamie Hector) sekä Lt. Cedric Daniels (Lance Reddick). Ensimmäisen jakson perusteella sarja vaikutti oikein lupaavalta ja odottelen innolla jatkoa. 

credit: hbonordic.com

Itseäni kiinnostavasta tarjonnasta Maikkarilta ja Neloselta löytyy lähinnä sitä hömppäosastoa, jossa vallitsevat ne ajan trendit. Tällä hetkellä ne tuntuvat olevat mökit (Suomen kaunein mökki ja Pientä mökkiremonttia), pihat (Suomen kaunein piha sekä Huvila ja Huussi) sekä luksuskodit (Mira ja Miljoonakodit sekä Kaisa Luksuskodit). No joo, pitäähän ihmisen viihdyttää itseään kaiken draaman ja murhaamisen keskellä. Nämä hömpät kuuluvat ehdottomasti viikonloppuaamuihini ja ovat siihen ihan parasta ajanvietettä kahvin, Mozartinkuulien ja neulomisen ohella. Ja sitten taas iltaisin jaksaa draamaa ja murhaamista. Ja välillä vähän urheilua. Sekin on käynyt kovin vähiin urheilutyön jäätyä taakse. Nyt keskityn vain siihen, mistä oikeasti nautin eli olympialaisista, jääkiekon MM-kisoista ja edelleen tietysti pikaluistelusta, jonka arvokisoja on kevättalvella myös luvassa. Ennenkin taukoa esim. perhevapaiden vuoksi urheilusta pitäneenä tiedän, että se innostus palaa uudelleen, kun se aika vaan on. Rion olympialaiset ovat ensi vuonna ja se sytyttää aina. Katsotaan miten muun urheilun kanssa käy.

credit: hbonordic.com

Kevätkaudella on HBO Nordicilla ja Netflixissä luvassa myös paljon muuta. Viime aikoina on kuntopyöräillessä tullut lähinnä kuunneltua musiikkia, mutta kohta jatkan taas Orange is the New Blackin parissa. Viime vuonna tulin aloittaneeksi myös Firmaa, joka alkaa Ylellä myös keväällä. Se vaikutti ihan hyvältä, mutta en oikein päässyt vauhtiin siinä. Sen sijaan mm. Deadwood tuli kahlattua läpi viime kesänä ja huomasin, että Nelonen on kaikessa hiljaisuudessa alkanut myös näyttää sitä uudelleen. Suosittelen! Kuntopyöräily vaatii ihan omanlaisia löytöjään (Deadwood oli toki jo aiemmin nähty), sillä niihin pitää jäädä koukkuun, jotta homma tuntuu mielekkäältä. Olen edelleen näin kevätpuolella vähän etsivällä kannalla, joten jatkan toistaiseksi iltojeni kuntopyöräilyä Alice in Chainsin livevideoiden parissa...

credit: hbonordic.com

The Devil Put Beagle Puppies Here

Beaglenpentujen kuvat pitäisi oikeastaan kieltää. Niiden näkemisestä on vakavia seurauksia ja ne tulevat kalliiksi. Erityisesti vanhojen koirien omistajien tulisi välttää niiden kuvien katselua. Siinä voi nimittäin käydä kuten minulle viime kesänä; mieleen tulee uppiniskainen ajatus siitä kuinka mitenkään ilman sellaista ei voi vaan mitenkään elää. Ja ne ovat ihan niin kilttejä kuin se oma rakas vanhus. Oikeasti beaglenpennut ovat pikkuisia paholaisia, jotka jyrsivät ja joskus kynsivät kaiken. Erityisesti ne ovat pureskelleet itselleen paikan sydämeesi, josta niitä ei vaan voi häätää. No oikeasti; en kadu mitään.

Kalliiksi ne kyllä tulevat. Tulevaisuudessa on luvassa vähän huonekaluhankintoja ja toivottavasti jäävät nyt siihen. Molemmat sohvat on käsitelty ja niitä vaihtaessa niille ei tarvitse etsiä uutta kotia vaan ne voi toimittaa sinne, minne tuhotut sohvat voi kierrätysmielessä toimittaa. Niitä ei onneksi tulevaisuudessa tarvita kuin yksi, mutta täytyy nyt katsoa miten pitkään nykyisissä voi istua ja pitääkö ennen kunnollisen sohvan hankkimista jostain löytää joku edullisempi väliaikainen. Valokuvista katsottiin, että edellisen beaglen kanssa vaihdettiin väliaikaiseen sohvaan beaglen ollessa 1 v 4 kk ja sitä sohvaa ei ihan hirveästi tuhottu. Nämä nykyiset sohvat hankittiin Topin ollessa 2-vuotias. Kaksi vuotta siintää kaukana ja runsas vuosi on pitkä aika elää slummiromanttisessa kodissa, mutta minkäs teet. Olen päässyt jo tuhoista yli. Niistä ei pidä vaan välittää. Onneksi huonekalut ovat vanhoja ja pysyvät edelleen pystyssä. Onpahan tämä ainakin mahdollisuus saada joskus uutta täysin käytetyn tilalle. Sohvapöydästä joskus ajattelin, että vaihdan sen joskus tulevaisuudessa kokopuiseen. Sitten joskus. Nyt siitäkin on kaikki neljä kulmaa jyrsitty, joten joskus on lähempänä kuin osasinkaan kuvitella. Sitten kun pöydän uskaltaa vaihtaa.

Muita jyrsintänäytteitä on suhteellisen pieninä esiintyminä joissakin tuoleissa sekä lattialistoissa ja oven karmeissa. Karmit ovat ihmeellisiä paikkoja, mutta kyllähän sitä varmaan tulee luuta jyrsiessä hampaat eksyttyä vähän korkeammallekin ihan ohimennen. Se on todistettu ihan omin silmin, joten kaikki on mahdollista. Listat ja karmit on helppo vaihtaa, mutta sohvan ja huonekalut pentu olisi voinut kyllä jättää rauhaan. Sekä keittiön baarituolin, jonka istuimen pitkä poika oli saanut pureksittua puhki. Siitä en tykännyt.

Muilta osin on mennyt ihan hyvin. Oikeastaan mahtavasti; kaverihan on aivan ihana. Rauhallinenkin aina silloin, kun olemme kotona. Yksin ollessaan ilmeisesti kaipaa lähinnä puuhaa päivän mittaan. Koirapuistoillat tuntuvat vain villitsevän liikaa, joten olemme siirtyneet iltaisin normaalien lenkkien lisäksi etsintäleikkeihin kotona ja niiden tulokset olivat lupaavia ennen joulua. Joulutauon jälkeisiä tuloksia on tarkkailtava vielä vähän pidempään. Nämä kaverit ovat myös sellaisia, että kyllästyvät asioihin. Yhden kohteen jälkeen siirtyvät seuraavaan, kunnes se on voitettu. Kyllästyttyämme päivittäin lattialle kiskottuihin takkeihin siirsimme takit pois ja beagle siirtyi jyrsimään sohvan saumoja. Huono siirto, mutta sille ei voi enää mitään. Sen jälkeen oli vuorossa toinen. Toisaalta, jos monet pentujen leikit perustuvat löytämiseen, kaivamiseen ja tyhjentämiseen, onko vilteillä täysin peitetty sohva koiralle oikeastaan muuta kuin yksi lelu lisää. Aika auttaa ja koira rauhoittuu; ja sitten on uuden sohvan aika.

Muilta osin murrosikä tuntuu olevan vähän rauhoittumaan päin. Vaeltelu öisin on vähentynyt paitsi tällä viikolla. Lieneekö syynä täysikuu vai matokuuri, mutta yötä myöten on taas raksuteltu ympäri asuntoa piilotellen luita ja varastellen koiralle kuulumattomia tavaroita. Toivottavasti tämä vaihe poistuu mahdollisimman pian. Kuvioihin tullut myös beagleille tyypillinen uteliaisuus. Ulos on nähtävä ja vahtia pidettävä. Nykyisessä asunnossa sopivia paikkoja on vain todella vähän, mutta kyllä beagle vartiotorninsa löytää. Ja maalaa ikkunat. 

Kaikki joululahjaksi saadut lelut on joko rikki tai jollain tavalla avattu. Kaikilta puuttuu silmät, jalka tai siipi. Hampaille on vain löydettävä töitä. Luutkin käyvät, mutta eivät riitä päivän mittaan. Olemme tuoneet sisälle puunhalkoja ja ne ovat viime aikoina tuntuneet maistuvan erityisen hyvin. Ilmeisesti hampaat kiinnittyvät edelleen leukaan ja jyrsinnälle ei näy loppua. Mutta kun jyrsintävaihde ei ole päällä, leikki maistuu. Osku tykkää edelleen oppia ja opetella uusia asioita sekä nauttii siitä, että osaa. Kaveri on siitä erikoinen beagle, että ei hauku juuri ollenkaan. Joskus koirapuistossa kuullaan ajohaukkua, kun on jäämässä kavereistaan jälkeen, mutta muuten haukunta on todellinen harvinaisuus. Vieraitakin Osku tulee kyllä iloisesti tervehtimään, mutta ilman tervehdyshaukkua. Edellisellä on tervehdyksille aivan oma haukkunsa, sellainen käheä ulvonta.

Viikko sitten sunnuntaina Osku täytti 9 kuukautta ja painoa on yli 14 kg. Kaveri alkaa olla aikuisen mitoissa; luulisin sen lähentelevän kohta edellistä beagleä, joka noin 15-kiloinen. Tämä nykyinen on kuitenkin erittäin pitkänhuiskea ja ylettyy kurkottelemaan aivan kaikkialle. Siksi myös hampailla on kokeiltu mitä kummallisimmista paikoista. Baarituolin jyrsintää en edelleenkään ymmärrä, sillä tavoitteena ei ole voinut olla mitään muuta kuin jyrsintä. Mutta mistä näistä pikkupaholaisista tietää.

Kylmien ilmojen myötä kaveri on löytynyt myös entistä useammin meidän sängystä. Joskus öisin jaksan siirtää beaglen pois, joskus en. Näillä säillä on ihan mukavaakin, että joku on lämmittänyt sängystä osan jo valmiiksi. Niin ja osaa tämä pikkupaholainen nykyään kerjätäkin. Mutta sitten taas; aivan mahtava personal trainer, ihanan pehmeä turkki, valtavan suloinen ja maailman paras ystävä. Tuollaiseksi pikkupaholaiseksi.