Yrteistä orkideaan

Hortensiaostosten lisäksi Plantagenissa oli paljon muutakin mukavaa! Kasvillisuudesta päätellen kevät on todellakin saapumassa. Välimeren kasvien lisäksi tarjolla oli myös yrttejä sekä jokunen kevään sipulikasvi, joiden ryntäys nähtäneen kauppoihin lähipäivinä. Näillä säillä sopivat kyllä parvekkeelle aivan erinomaisesti!

Monessa paikassa olen nähnyt taas mainostettavan sitruskasveja. Niitä on minun ollut tunnetusti vaikea vastustaa ja hinnat kun tuntuvan niissä halvenneen, voisihan sitä paria muutakin sitrusta kokeilla. Aiemmin talvella hankkimani on viihtynyt keittiön pohjoisella ikkunalla aika mukavasti ja varmaan koko ajan paremmin, kun kevään valoisuus lisääntyy. Ilmeisesti kuitenkin itä-eteläikkuna on ollut sitruksille liikaa, joten toivotaan, että keittiöstä on löytynyt niille parempi koti. Sitruunapuun kaveriksi hankin Plantagenista perinteisen parin; timjamin ja rosmariinin.

Plantagenin yrtit olivat todella mukavan kokoisia ja maksoivatkin vain muistaakseni 5,99 e. Hintaansa nähden todella hyvän kokoisia! Tammikuussa ostimme ruokakaupasta paljon kalliimmalla paljon pienemmän rosmariinin. Sekin on toki elossa edelleen, joten sinänsä ihan laadukkaasta kasvista on kysymys. Nämä on kätevintä sijoittaa keittiöön, jossa niitä helppo napsia mukaan ruokiin. Pohjoinen kasikerroksen ikkuna on tuntunut sopivan niillekin, mutta varsinkin rosmariinit viihtyvät hyvin myös parvekkeella. Timjamia en sinne varmaan enää vie, koska se on oikeanlaisen kastelun suhteen aika vaativa. Täytyy lähiaikoina käydä uudelleen katsastamassa onko yrittivalikoimaan tullut lisäyksiä!

Plantagenista harvemmin pääsee pois ilman orkideaa. Nyt hankin niitä kyllä ihan nelin kappalein, mutta olen myös viime aikoina heittänyt roskikseen vähintään saman verran. Niistä on joko tippunut lehdet tai juuret talven mittaan mädäntyneet. Aiemmin näistä useimmat kestivät kyllä useamman vuoden, mutta nykyisin hyvälaatuisimmat kasvit ovat harvassa. Tai sitten minusta on tullut aivan liian tunnollinen kastelija. Useimpien kohdalla olen palannut upotuskasteluun ja juuristahan kyllä sen kuivuuden näkee, mutta se systeemi ei taida silti näille nykyisille perhosorkideoille sopia. Toisaalta, jokainen niistä kukkii aivan varmasti pidempään kuin mitkään leikkokukat ja hinta on suunnilleen sama!

Kukkakauppoihin voisi tehdä taas lähiaikoina uuden vierailun lähinnä niiden narsissien vuoksi. Parvekkeella olen peitellyt osan murateista, joten jotain uutta kivaa sinne voisi kyllä hankkia. Perinteiseen tapaan voisi aloitella narsisseilla ja sitten parin kuukauden päästähän onkin jo terassihortensioiden vuoro!

Hortensian paluu

Kevään tullessa myös hortensiat ovat ilmestyneet kauppoihin. Nyt helmikuussa ne olivatkin sopivasti Plantagenin kanta-asiakastarjouksena ja kävin yhden sellaisen ostamassa lopputalvea ilahduttamaan. Hortensia on kyllä ehdottomasti yksi suosikeistani etenkin parvekkeella!

Nyt ei vielä parvekkeelle ole asiaa, joten on koitettava selvitä kastelun kanssa jotenkin sisätiloissa. Hortensiahan kuivuu todella nopeasti ja vaikka kasvi kyllä säilyy, riittävän pahan kuivumisen jälkeen nuput eivät. Nämä tämän vuoden kanta-asiakashortensiat olivat vähän aiempia vuosia isompaa kokoa, mikä on hyvä asia juuri kastelun puolesta, sillä ne pienimmät tarvitsevat vettä melkeinpä joka päivä. Kevätaurinko on tässä suhteessa vähän petollinen, koska päivät ikkunalla saattavat olla yllättävänkin paahteisia. Ihania kyllä ovat ja olen näitä joskus saanut myös parvekkeella uudelleen kukkimaan!

Sain sattumalta myös lahjaksi Pentikin uutta Hortensia-sarjaa. Isoja pöytäliinoja en omista kuin yhden ja se on aika tumma ja synkkä, joten mukavaa, että vaihtoehtona on jotain kevyempää ja suoraan sanottuna kauniimpaa. Tämä Hortensia on kyllä kaikin tavoin todella onnistunut kuosi; todella kaunis ja hortensian olemus tulee juuri oikealla ja sillä parhaimmalla tavalla esille. Näitä Hortensia-tekstiilejä on myös vihreänä ja sinisenä, mutta näistä tämä punainen on kyllä oma värini!

Näissä itse hortensioissa kyllä sininen taitaa olla se ehdoton ykkönen! Hankkimani yksilö on siitä myös jännä, että osa kukista oli sinisiä ja osa violetteja. Muutama päivä myöhemmin, kaikki kukat näyttävät kääntyneen violettiin suuntaan. Tänä kesänä yritän löytää myös parvekkeelle terassihortensioita sinisenä. Vaikka ei sillä, ei se niin haittaa, jos punaiseen tai violettiin on tyytyminen; katsotaan sitä sen mukaan mitä milloinkin on tarjolla!

Novita kevät 2015

Novitan kevät-lehti tipahti postiluukusta jo pari viikkoa sitten, mutta nyt vasta ehdin sitä paremmin lukaista. Ihan mukavasti lehdessä oli tavallista langoista tehtyjä neuleita; enemmän sitä puuvillaa ja pitsineuleita onkin sitten kesä-lehdessä. Nehän ovat kyllä kauniita, mutta hankalia neuloa pari kerrosta kerrallaan, kun ei koskaan muista missä oikein oli. Pitäisi varmaan alkaa opetella merkkaamaan kohdat. Katsotaan päätyykö tästä työlistalle mitään, mutta eniten innoistuin parista piposta sekä tunikasta.

Lehdessä oli kivoja merihenkisiä neuleita, mutta koska monet olivat kirjoneuleita, skippaan ne suosiolla. Aikuisen neulemyssy vaikutti kyllä tosi kivalta ja nehän valmistuvatkin nopeasti. Pitäisi varmaan siirtyä taas nopeammin valmistuviin pienempiin neuletöihin, kuten sukkiin ja pipoihin, niin saisi vähän tuota lankavarastoa kutistettua.

Tykästyin kovasti myös lehden villahousuihin. Olen kova palelemaan ja nämä voisivat toimivat, jos vain ovat riittävän istuvat ja se ei välttämättä niin selvää olekaan. Onnistuessaan olisivat kyllä tosi ihanat! Kivalta näytti myös naisen raitaneule, jossa oli jotenkin todella kauniisti sointuvat värit. Samaa kaunista tyyliä oli myös virkattu torkkupeitto. Kun nämä isoäidinneliöt sekä afrikankukat olivat suurimmassa huudossaan, en niistä erityisemmin innostunut, mutta olen nyt alkanut jotenkin lämpenemään ajatukselle. Pääteltävien lankojen määrä kyllä hirvittää, mutta pitäisi ehkä käytännössä kokeilla. Ainakin tämä torkkupeitto näyttää aivan ihanalta! Ehkä tämä on kuitenkin omaan makuuni vähän liian pastellista, joka viehättää sen pienen hetken lopputalvesta ennen kevättä, mutta ehkä ei! Kyllähän tämä kesälläkin varmasti voisi toimia, vaikka olenkin syksyn tummempien värien ystävä.

Tunika-osastolta tykästyin 7 veljestä kohoneuletunikaan, jonka voisin mahdollisesti tehdä. Kaulus vähän arveluttaa istuvuuden kannalta, mutta siihen voisi kokeilla jotain turvallisempaa. Ihanaa siksakia edusti Puro Batikista neulottu tunika. Siksak kiinnostaa taas minua kovasti ja seuraavaksi siirryn kyllä niiden pariin. Ja pidemmäksi aikaa.

Lehdessä oli myös useita kivoja sukkamalleja, joista voisi jotain itsellekin modifioida. Ihailin myös lehden turkooseja neuleita, jotka eivät kyllä itselleni sovi, mutta näyttivät lehdessä todella hyviltä. Paljon oli myös hyvin erikoisia malleja mm. puseroista ja ponchoista, jotka eivät lehden kuvissakaan näyttäneet istuvan kenellekään. Mutta kuten aina, kaikki eivät miellytä kaikkia; aina kuitenkin jokaiselle löytyy jotain.

Seuraava lehti tuleekin sitten todella pian. Se on varmasti tosiaankin aika pitsineuletäytteinen, mutta katsotaan sitä sitten. Nyt kevään myötä ja lomalla tarkoitus on taas neuloa enemmän. Ja viime aikoina on tuntunutkin, että päivään olisi tupsahtanut pari lisätuntia lisää ja ne hetket aion käyttää neulomiseen. Se tietää ainakin paria kerrosta lisää iltaisin!

Taikaa ja ruutua

Viime viikonlopun Tukholman tuliaisina raahasin kotiin Iittalan kevään ihanuudet eli Taika-sarjan peltipurkit. Tiesin hankkivani ne heti, kun näin niistä syksyllä ennakkokuvan ja Club One -tarjous oli siihen oiva tekosyy! Näitä voisi hankkia enemmänkin, mutta laivalta niitä on hankala kotiin kantaa, että eivät vaan kolhiinnu ja naarmutu. Nämä saapuivat kotiin kyllä ehjinä!

Iittalan valikoimiin on tullut muitakin vastaavia purkkeja, kuten Origoa ja Tanssi-sarjaa, jotka nekin ovat todella mukavan näköisiä. Nämä Taika-sarjan purkit ovat kuitenkin ehdottomat ykköset. Ne olivatkin yllättävän suuria, jota en ainakaan kuvista päätellen osannut odottaa. Ajattelin näitä sopiviksi joillekin keittiötarvikkeille, mutta jonnekin esillehän ne täytyy laittaa! Avohylly näille peltipurkkikaunokaisille olisi aivan mahtava, mutta suht kompakteissa keittiötiloissa armottoman epäkäytännöllistä noin siivousmielessä!

Muita Tukholman tuliaisia oli ruutukuvioiset tunikat. Päädyin perinteiseen ratkaisuun, kun en osannut päättää ostanko ruskean vai punaisen, niin ostin sitten molemmat. Olen pidempään etsiskellyt ruutukuvioisia mekkoja ja pari sopivaa on löytynytkin, hinta ei vaan ole ollut kohdallaan. Kerrankin löytyi sitten oikeaa väriä ja kuvioita oikein kaksin kappalein. Nämä risteilyt tuntuvat olevan oikein hyviä vaateostospaikkoja; kaikenlaista kivaa tuntuu löytyvän laivalta, mutta myös joskus Tukholmassa onnistaa, kuten nyt. En ole mikään vaatteidensovittelija, mutta kotona peilistä päätellen molemmat osuivat ihan nappiin.

Tällä kertaa en ostanut yhtään karkkia, josta olen todella tyytyväinen. Niillä onkin tapana kertyä kaappeihin, kun niitä ei kuitenkaan voi niin hirveitä määriä syödä. Mozartinkuulatkin hamstraan aina tarjouksesta ja nyt ei sellaista ollut. Niiden kulutus on sentään vakio ja olen aika pitkälti keskittynyt niihin! Viikonloppuaamut alkavat aina parilla sellaisella sekä aamukahvilla; lisänä neule, Downton Abbey ja kotimaiset sisustus- ja puutarhahömpät. Parasta!

Karamelli ja kaneli

Sorruin taas lankaostoksiin, mutta hyvin pieneen ja kohtuulliseen määrään tällä kertaa. En ajatellut ostaa kevään lankakartasta oikein mitään, mutta näin kerran Prismassa Nallen Taika-langasta uutuusvärin karamelli ja en saanut sitä sitten enää mielestäni. Se oli kerta kaikkiaan ihana! Ja nyt minulla on niitä kaksi kerää odottamassa ideaa siitä, mitä niistä raaskisin tehdä.

Tilasin Prisman verkkokaupasta uuden Muumitalo-mukin ja siinä samalla ajattelin hankkia jotain paketin pehmusteeksi. Lanka on todella ihanaa kotonakin ja näin kohtuullinen määrä voisi päätyä ihan vain sukkiin. Olen viime aikoina ihastellut myös uusia turkooseja lankoja, mutta ne eivät oikein kuulu omaan värikarttaani vaikka turkoosista pidänkin. Nyt on oikeasti alettava keskittyä vain lankoihin, joista meinaan tehdä jotain. Neulominen on muutenkin ollut aika hidasta viime aikoina eikä varsinkaan mitään valmista ole syntynyt. Lähes jokainen päivä on kyllä tullut neulottua, mutta aikaa on ollut vain muutamaan kerrokseen. Luotan tässä lisääntyvän valon voimaan; näin kevättalvella valon kautta elämäänsä saa taas monta lisätuntia iltaan.

Sain myös viime viikolla toteutettua yhden ostoshaaveistani, kun löysin kuin löysinkin Pentikin poistuneeseen syysvalikoimaan kuuluneen Kaneli-tarjottimen. Stockmannilla niitä oli jäljellä vielä useampiakin ihan normaalihinnalla, mutta kanta-asiakasalennuksella sain tarjottimen kotiin ihan mukavaan hintaan. Ja kyllä se onkin kaunis! Mihinkään esille sitä ei voi päivisin jättää, sillä yksinään kotona tallusteleva jyrsintäkone huolittelee tarjottimen reunat muuten alta aikayksikön. Saman jyrsintä-/huovutuskoneen vuoksi on viime aikoina tullut käytettyä tarjottimia neulontatöiden kantamiseen päivisin turvaan ja iltaisin esille. Vastaavaa käyttöä tällekin ihanuudelle suunnittelin. Välillä tuntuu uskomattomalta ajatella, että edellisen beaglen aikaan kaikenlaiset rottinkikorit ja muut saivat olla turvassa ja koiralta oli vain yksi huone kielletty. Ajatella, voisiko se olla taas joskus tulevaisuudessa totta?

Nyt kun lankatoivelistalta on hoidettu se erityisen sykähdyttävä lanka, voikin alkaa odotella syksyn lankakarttaa ja keskittyä siihen neulomiseen. On vaan niin vaikeaa olla seuraamatta lankatarjouksia ja erityisesti olla hyödyntämättä niitä... Toisaalta nyt on poistolangatkin poistettu ja muu kevät on niin pastillinen, että sitä on turvallisilla vesillä. Ellei nyt se turkoosi pääse yllättämään. Ei, sitä en kyllä nyt osta. En ainakaan ilman mitään ihan oikeaa käyttösuunnitelmaa ja ehdotonta aikataulua. 

Mustikkaiset kuppikakut

Pitkästä aikaa tuli tehtyä kuppikakkuja. Onneksi on nuo synttärit, sillä näitä tulee tehtyä ihan liian harvoin! Päädyin perinteiseen reseptiin, joka on hyväksi todettu ja riittävän yksinkertainen sekä valmistukseltaan että maultaan. Mustikat toimivat aina!

Kuppikakkuihin tarvitaan:

Taikina

2 dl mustikoita
2,5 dl sokeria
100 g margariinia
2 munaa
3/4 dl maitoa
5 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta

Päällyste

60 g pehmeää margariinia
150 g tuorejuustoa
1/3 pkt tomusokeria
2 tl vaniljasokeria

Sekoita sokerin joukkoon pehmennyt rasva, munat ja maito. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinan joukkoon. Lisää lopuksi mustikat ja sekoita ne varovasti joukkoon. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista uunissa 200 asteessa noin 20 - 25 minuuttia.

Sekoita päällysteen ainekset keskenään ja pursota jäähtyneiden kuppikakkujen päälle.

Itse käytin tällä kertaa tuorejuustona mascarponea ja se kaipasi huomattavasti tätä vanhaa ohjetta vähemmän tomusokeria; kokeilemalla löytyy paras kombinaatio! Itse tykkään jättää täytteen vähän kirpeämmäksi, koska kuppikakut ovat usein aika makeita ja muutenkin synttäreillä on tarjolla muutakin makeaa. Nämä onnistuivat maultaan hyvin (paistoaikaa olisi voinut vähentää ja pursotusta harjoitella, mutta kuitenkin...) ja nämäkin herkut tuntuvat vain paranevan maultaan parin jääkaappiyön jälkeen!

Synttäreistä selviytynyt

Tammikuun ja helmikuun vaihde vierähti taas synttäreiden merkeissä ja vähemmästäkin väsyttää, vaikka juhlat niin mukavia ovatkin järjestää! Onneksi loma odottaa kohta, joten tämä viikko on vielä tsempattava. Tämä viikonloppukin kun tuli vietettyä poissa kotoa, tuntuu kuin asiat olisivat aivan sekaisin niin kotona kuin omissa ajatuksissakin. Loma tulee tarpeeseen!

Lisää sekavia ajatuksia toi tänään Faith No Moren vahvistuminen kesän Provinssirockiin. Faith No Morea tiesin jo odottaa ja todella toivoin, mutta festivaaliksi valikoitui tietysti yksi kesän hankalimmista viikonlopuista. Perjantaina vahvistunut Robert Plantin saapuminen Pori Jazziin vie minut Poriin 18.7. aivan ehdottomasti ja liput hankinkin sinne perjantaina välittömästi. Tuota ennen ehtii kesäloman aluksi ulkomaille, mutta Provinssirock kesäloman aluksi taitaa olla vähän liikaa. Kesäkuun päiviä tiesin kyllä odottaa, mutta aiempi kesäkuu olisi sopinut paremmin. Täytyy vielä miettiä; liian houkuttelevaa torjuttavaksi suoraan. Faith No Moren olen nähnyt jo kolmesti, mutta Plantin tapaan ensimmäistä kertaa. Täytyy katsoa, jos pitää suunnata kenraali Pattonin perässä ulkomaille; meiltä kotoa pääsee nopeammin tarvittaessa esim. Ruotsiin tai Tallinnaan, mikäli sielläpäin leiriytyvät.

Tänä vuonna juhlimme violetin sävyissä, vaikka ei meillä erityistä teemaa ollut. Toimme välipäivinä Ruotsista violettia marsipaania perinteiseen prinsessakakkuun ja mustikkakuppikakkujen tuorejuusto oli sävytetty samaan värimaailmaan. Yritin katsella Suomesta sopivia kakkukuvia, mutta Ebayhin oli taas turvauduttava. Löysin myös itselleni sopivan Sean Bean -kakkukuvan, mutta täytyy tilata se joskus myöhemmin. Useita tosi hienoa kuvia olisi saanut Australian Ebaystä, mutta täytyy ensi vuonna olla aiemmin liikkeellä, jotta varmasti ehtivät ajoissa mukaan juhliin.

Sukulaissynttärien jälkeen kaverisynttärit menevät oikein mukavasti vanhalla kaavalla. Lapsille käy parhaiten hyvin yksinkertaiset tarjoilut lihapullineen ja karjalanpiirakoineen (sekä tietysti sipsit) ja makeina herkkuina riittävät kakku ja karkit. Tänä vuonna en keksinyt lapsille mitään puuhaa, mutta kaivoivat heti aluksi esiin pöytälätkän ja siinähän se ilta vierähti syömisen ja lahjojen avaamisen ohessa. Sukulaissynttäreilläkin ilta päättyi Guitar Heron merkeissä. Yksinkertaista, mutta hauskaa; ja paljon vaikeampaa kuin miltä näyttää!

Perinteisesti olen syönyt synttärilauantain jälkeisenä sunnuntai-aamuna aamiaiseksi palan prinsessakakkua; onhan ne synttärit äidinkin juhlahetki. Tällä kertaa nautin Aragorn-aamiaisen kuohuviinin ja Downton Abbeyn kera. Viikon kakkukuuri tuntuu kyllä jo; viikonloppuna juhlittiin taas toisia synttäreitä risteilyn merkeissä ja nyt on mukava taas siirtyä normaaliin ruokavalioon ja päivärytmiin. Talviloma on niin lyhyt, ettei siinä ehdi onneksi rytmi pahemmin uudelleen hajota. Yksi lyhyt reissu on suunnitteilla ja muuten tarkoitus on viettää aikaa ihan kutoa. Ja neuloa. Olen ehtinyt neuloa viime aikoina todella vähän. Liian vähän.


Kakkukynttilät ovat valmiina uusiin kommelluksiin. Ykkönen ja kakkonen olivat matkan varrella hukkuneet ja ne olen sittemmin jo ehtinyt uusia tulevia vuosia varten. Yksi niistä ehti jo polttaa lankansa loppuun (sitä olikin vain puoliväliin asti) ja sekin piti jo vaihtaa uudempaan. Ja kyllähän noita ykkösiä jatkossa tarvitaankin!