lauantai 30. tammikuuta 2016

Kevät, kevät ja kesä! - langat ja ohjeet

Kevättalvi on jo niin pitkällä, että Novitan kevät-numerokin on jo ilmestynyt. Mielestäni numero oli nyt ihanan talvinen eli ei vielä siirretty puuvillaan ja kesään. Itse en juuri välitä puuvilla- ja kesälangoista vaan tykkään villasta ja villasekoitteista, kuten varmaan moni muukin, joten talvisuus oli oikein tervetullutta! Ja keskellä talveahan tässä kuitenkin ollaan!


Tykkäsin kovasti lehden väreistä ja tosiaan talvipainoitteisista langoista, vaikka neulon kyllä siis kesät ja talvet. Olen kovin innostunut sukista ja niitäkin onneksi lehdessä piisasi. Sisustusneuleita olisi voinut taas olla enemmänkin, mutta kaikkea ei voi aina olla tarpeeksi. Tällä hetkellä vähän välttelen saumoja, joten jätän mielelläni kaikki sellaiset neuleet väliin. Turha kai mainita, että saumaneule olisi odottamassa kokoon kasaamista...



Merihenkisiä neuleita oli myös kivasti mukana, kuten myös vanha tuttu Jacques Cousteau -pipo. Nopeasti vilkaistuna ohje vaikutti aivan samalta kuin pari vuotta sitten, mutta näitä pipoja voin lämpimästi suositella. Nyt pari talvea käyttäneenä voin todeta, että ovat aivan parhaimmat! Neuloin niistä vähän ohjetta pidemmät, että korvat saa kunnolla peittoon. Kovasti kyllä tätä pipoa suosittelen! Tykkäsin myös lehden toisesta merihenkisestä pipomallista. Myös rahinpäälliset olivat palanneet. Yhden sellaisen jo tein muutama vuosi sitten ja toinen odottaa edelleen tekemistä. Jospa tänä keväänä ryhdistäytyisin ja saisin sen tehtyä; samalla vapautuisi paljon tilaa lankalaatikkoon.



Uusista vyötteistä oli lehdessä mukava juttu. Nyt vyötteissä on mukana omat värit sesonkilangoille (vaaleansininen), klassikoille (harmaa) sekä luonnonkuiduille (beige). Oikein hyvä idea! Sen verran kävin jo uusiin lankoihin tutustumassa, että totesin, ettei aivan must-hankintoja tänä keväänä ole. 7 Veljestä Polkan pinkki-kanerva oli aika kiva sekä Nalle Gardenin violetti ja pinkki. Kovin tarkkaan en lankahyllyä ehtinyt tutkia, joten täytyy tehdä vielä tarkempi visiitti!


Muilta osin on oikein mukavaa, että perusvärit kuten keltainen ja oranssi tekevät paluun lankakarttoihin. Erityisen ihanaa on se, että asiakkaita kuunnellaan. Itse rakastan punaisen ja violetin eri sävyjä. Niitä toivoisin aina löytyvän ja jokaiselta muultakin neulojalta löytyy varmasti omat toiveensa. Lisäksi onneksi on raitalangat, joissa värejä saa monta kerralla. Niissä on usein myös aivan ihania värejä, joita toivoisi löytyvän sellaisenaankin!


Lehdessä oli mukana myös ohje keväisiin Anelmaisiin. Ne ovat kyllä kovin ihania ja varmaan suosituin sukkamalli tällä hetkellä. Itseäni ei ainakaan niiden värikirjo ja määrä häiritse millään tavoin, vaikka joitakin se tuntuu villasukkapalstoilla tuskastuttavan. Sukkamuoti tulee ja menee; aina joku on in. Sitä paitsi ovathan nämä kaikissa eri väreissään aivan ihania!

Seuraava numero taitaakin olla sitten se perinteinen pastelli- ja pitsinumero. Kevätnumero oli mukavasti välttynytkin pastelliselta otteelta. Kyllä nämä kunnolliset ja runsaat värit jotenkin sopivat tähän talveen mukavammin! Kokeillaan sitten maaliskuussa josko pastellit jo toimisivat vai voisiko ne vähitellen jo unohtaa kokonaan... Ja kohtahan taas odotellaan jo syksyn ihania värejä!

maanantai 25. tammikuuta 2016

Pappilan hätävaratiramisu

Hätä keinoo keksii. Sunnuntai-ilta ilman jälkiruokaa on aika tylsää. Jotain pitäisi kuitenkin saada, joten tällöin voi joutua inspiroimaan jotakin sellaisista aineista vain mitä kaapista löytyy. Pakastemarjoja oli sulamassa ja kermaa löytyi kaapista eli tässä speksit jälkiruoalle. Ihana pappilan hätävara tuli mieleen; sitä oli aina silloin tarjolla edellisen työpaikkani ruokalassa. Pullaa ei meillä kuitenkaan ollut eikä oikein keksejäkään. Ainoastaan perusvalikoima savoiardeja tiramisua varten. Näillä spekseillä syntyi sitten pappilan hätävaratiramisu.

Kakkupohja oli nopea tiramisun tapaan tehty kahvilla ja amaretolla kostutettu savoiardikeksi. Käytän vielä aina pikakahvia, jota on helppo säädellä riittävän vahvaksi. Sekaan tujaus amarettoa ja kostuke on valmis. Kermavaahto vatkataan ja alimmaiseksi jälkiruoka-astiaan laitetaan kostuttuja keksejä. Sen jälkeen kerros kermavaahtoa ja marjoja sekä taas keksikerros. Lopuksi päälle vielä kerros kermaa ja marjoja; jälkiruoka-astian mukaan voi myös kerroksia lisätä. Hätävaratiramisu laitetaan jääkaappiin noin tunniksi ja sen jälkeen sen on valmis nautittavaksi!


En voinut kuvitellakaan miten hyvää tämä voi olla! Käsittämättömän helppoa ja vielä erittäin vähäisistä aineksi. Harmi, etten ole tätä keksinyt koskaan aiemmin! Maku on aivan juuri tiramisun ja pappilan hätävaran väliltä; ehdottomasti kumpaakin. Uudelleen tulen tätä kyllä tekemään; ja usein! Ja täytyy myös kokeilla sitä pappilan hätävaraakin kotona.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Kevään koitoksessa

Kevään ja kevyemmän elämän myötä keittiön ikkunan valtaavat persiljat ja basilikat. Vihreän kaipuu on muutenkin iskemässä päälle. Yrteillä pystyy siihenkin kyllä vaikuttamaan!


Jos viherkasveja ei kotiin enää pysty lisäämään (suurin este on edelleen beagle, jonka mieltymyksistä ei aina kyllä tiedä - joku kasvi saa olla rauhassa ja joku ei), niin yrteille sentään aina joku paikka löytyy. Kaupan pienet yrtitkin kelpaavat mainiosti viherkaipuuseen ja ne kestäväkin yllättävän pitkään!

Kevät on yllätyksiä täynnä. Raa'asti syksyllä katkaistu rakas yuccapalmuni on alkanut versoilla kaikista ennakko-odotuksista huolimatta. Tämä oli varsinainen yllätys, sillä se on koko loppusyksyn vaikuttanut aika lailla kuolleelta, mutta yllättäen sieltä vaan oli uudet lehtiversot ilmestyneet. Sama ihmetyksen aihe on myös melko lailla kuolevalta ja pystyyn kuivuneelta vaikuttanut oliivipuu, joka on sekin alkanut pukata uutta lehteä. Oikein mieluisia yllätyksiä molemmat!


Orkidea-kukinnoista olen jo pitkään ollut innoissani! Nythän niitä ei pakkasilla kannata kaupoista edes raahata, sillä paleltuminen käy niin helposti. Monet kaupat kuitenkin viettävät orkidea-viikkoja keskellä talvea ja se on vähän harmi. Harvinaisemmat eivät kuitenkaan ole välttämättä kovinkaan halpoja ja ikävä ne on palelluttaa heti kättelyssä. Vasta reippailla plussakeleillä raaskin yleensä hankkia uusia; siksipä talven pelastus ovat vanhat, jotka kukkivat uudelleen. Jokainen niistä on vaan niin kaunis!


Totta puhuen, kai sitä pitäisi viherkasvien puolesta vähän kukkakaupoille päästä. Aina kai sitä joku ihana uusi kotiin mahtuu. Ainakin meidän olohuoneessa beaglen sietämä kiinanriisu on kasvusta ja kukinnasta huolimatta sen verran ränsistyneen oloinen, että tilalle voisi ajatella jotain rehevämpää ja tuoreemman vihreää. Samalla on varmaan kuopattava haaveet ihanista kiinanruusuista, jotka ulkomailla kukkivat pensaina. Harmi, kaikki eivät vaan ole yuccapalmuja ja oliivipuita. Onneksi ne ovat kuitenkin olemassa!

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Aurinkoisia päiviä

Orkideafarmini nauttii aurinkoisista päivistä. Jos pakkasista haluaa hakea jotain hyvää, tämä on se toinen hyvä puoli lankojen pakastamisen lisäksi. Tänä vuonna ei orkideojen nuppujakaan ole pudonnut pimeimpään aikaan vanhaan tahtiin ja ylipäänsä kuolevien saldo näyttää aika pieneltä. Aurinkoinen syksy on myös tehnyt hyvää!

Marraskuussa ostettu kymbidi kukkii edelleen. Se teki jopa vielä kolmannen kukkavanan, joka siis jatkaa kukkimistaan. Kaksi muuta vain tiputtivat kukkansa kukittuaan ilmeisesti riittävästi. Kymbidi on ehdoton suosikkini kaikista orkideoista ja kukistakin; en kyllä keksi mitään kauniimpaa! Toivottavasti saan tämän vielä tulevaisuudessa kukkimaan uudelleen.

Myös viime vuonna jouluksi saatu ludisia on innostunut kukkimaan. Kukat ovat omanlaisensa, mutta tämähän on kovin luonnonkasvimainen muutenkin ja tyytyy kyllä todella vähään hoitoon. Aina muistaessani olemme sitä kyllä kastelleet, mutta lehtiä se on kovasti tehnyt ja kukatkin sopivasti keskitalvella. Yllättävän kiva tuttavuus!


Perhosistani olen saanut yllättävän monet tosiaan pitämään kukkansa pimeimmän talven yli. Muutama huonokuntoinen todennäköisesti tekee tilaa myöhemmin uusille hankinnoille, mutta on kumman palkitsevaa, kun on kasveja, jotka vuodesta toiseen jaksavat tyytyväisenä kukkia. Ja ihan kunnollisilla kukilla! Kevään myötä kukkavanat ja kukat lisääntyvät kyllä, mutta tämä vuosi on ollut näille erityisen suosiollinen. Olen myös todella vähän lannoittanut niitä tänä vuonna ja silti kukkivat. Hoitaminen on näiden kanssa vähän niin ja näin; ei liikaa eikä liian vähän! Ehkä ne tykkäävät Apocalypticasta, jota olen kuunnellut tänä talvena paljon?




tiistai 19. tammikuuta 2016

How to Get Away With Murder

Katselin joulun ja välipäivien tienoilla Viaplayltä odottamani How to Get Away With Murder -sarjan. Totta puhuen, odotin sen kyllä olevan parempi ja enemmän tosissaan tehty. Mitään huumoria ei sarjassa viljellä, joten vähemmän tosissaan tehdyt asiat ovat siten valitettavasti tahattomia. Ensimmäisellä kaudella oli 15 jaksoa ja siinä kymmenennen ja kolmannentoista jakson välimailla olin jo aika vahvasti sitä mieltä, että toista ei kautta ei välttämättä tarvitse nähdä. Viimeiset jaksot kuitenkin olivat sen verran yllätyksellisiä eikä tapauskaan selvinnyt, joten kai se toinenkin kausi on katsottava, kun se mahdolliseksi tulee.



Sarja voisi olla paljon parempikin Viola Davisin ympärillä. Muut päähenkilöt ovat aika pinnallisia ja sarjan kovin CSI-mainen olemus ja leikkaus ehdottomasti häiritsee ja vie uskottavuutta. Toki on selvää, että sarjalla myös tavoitellaan siten nuorempaa katsojakuntaa. Lisäksi sarja sisältää valtavasti erittäin epäuskottavia rakenteita, mutta toisaalta ei tämä ole niin ennakoitavissa kuin moni muu vastaavanlainen sarja. Päähenkilö Annalise Keating on puolustusasianajaja, joka opettaa myös yliopistossa. Parhaiten menestyneet oppilaat pääsevät hänelle töihin opiskelun lomassa ja kärkeä pitävä saa jopa pokaalin (heh). Työskentely opintojen lomassa kuulostaa ihan tavalliselta, mutta kun näkee ne caset, joiden parissa opiskelijat työskentelevät, on uskottavuus aika kaukana. Kampuksella murhataan opiskelijatyttö ja Keatingin aviomies lienee asiaan jotenkin sekaantunut. Tätä sitten tutkitaan koko kauden ajan jaksokohtaisten rikostapausten lomassa vähän Damages-tyyliin väläyksinä enneisyyden kautta, paitsi Damages oli toteutettu äärimmäisen paljon paremmin ja Damages on hirveän paljon parempi sarja. Mutta ei tämäkään nyt aivan onneton ole. Jos kaudessa olisi ollut muutama jakso vähemmän ja asiat tiivistetty harvempaan jaksoon, tulos olisi voinut olla aivan toinen ja kaikenlainen turha asioiden jahkailu olisi jäänyt vähemmälle.



Joka tapauksessa kuitenkin odotan nyt toista kautta mielenkiinnolla. Toinen kausi voi olla ihan eri luokkaa, kun hahmot ovat jo tuttuja. Viola Davis on sarjassa ihan omaa luokkaansa. Samoin Billy Brown (Nate Lahey) on todella hyvä ja tekee hahmostaan aidon. Moni muu sen sijaan tekee suorastaan aika heikkoja roolisuorituksia; tosin kyllä osa nuoristakin on rooleissaan ihan hyviä. Jaksokohtaiset rikostapaukset ovat kovin pinnallisia, mutta tarinan pääjuoni on kyllä ihan toimiva ja tekee sarjasta katsomisen arvoisen. Viola Davis on kuitenkin niin hyvä näyttelijä, että hänen ja vaikka Billy Brownin ympärille olisi voinut koota paljon, paljon vahvemmankin sarjan.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Alennusmyynnit ja euron tarjoukset

Lankojen alennusmyynneistä ja euron tarjouksista seuraa romahdus. Vaikka näillä hinnoilla ei rahaa paljon kulukaan, niin esim. 20 eurolla saa todella paljon lankaa. Ja kun kyseessä on vielä jo kauan sitten valikoimista poistuneet langat, se tietää menoa. Kaikki harvinainen ja loppuunmyyty (tai lähes loppuunmyyty) johdattavat turmioon. Ja niinhän siinä kävi, kun vielä olen vähän ollut muutenkin etsimässä näitä nauha- ja röyhelölankoja. Novitan vanhan varaston tyhjennys oli kovin turmiollinen. Lankalakko alkaa taas nollasta ja kun nyt turmion tiellä ollaan, voin rehellisesti myöntää etsiväni vielä kahta kerää poistuvaa sini-turkoosia Nallen Taika-lankaa.


Sukkaprojekteihin olen vähän kaipaillut koristeeksi nauha- ja röyhelölankoja. Niitä sitten myytiin Novitan varastosta euron hintaan ja niitä tuli sitten hankittua Frillaa, Pampulaa ja Sammalta muutama kerä erilaisissa väreissä. Kävi vielä niin hyvin, että värejä löytyi kaikista suosikeistani. Näistä euron tarjouksista on minun mahdoton kieltäytyä, jos millään lailla osuvat tarpeeseen. Alennusmyynneissä en ole itse liikkeissä muuten käynyt; kovat pakkaset ovat sen myös hyvin estäneet. Ensi viikolla ajattelin kuitenkin käydä sen verran vilkaisemassa miltä uudet kevään langat näyttävät, kun ilmeisesti ovat laajemmalti saapuneet kauppoihin. Poistuvista tosiaan havahduin yhteen Nalle-lankaan sekä mahdollisesti 7 Veljestä Viidakon maastokuvioiseen lankaan; siihen olisi yksi idea, jota olisi kiva kokeilla. Muita onkin sitten varastoitu ihan riittävästi! Toki olen innostunut ajatuksesta hopeisesta röyhelölangasta, mutta sellaista ei taida olla olemassakaan... Onneksi.


Mielenkiinnolla odotan uusia lankoja kaupoissa. Usein monet kuvissa ei niin innostavat langat ovat osoittautuneet erittäin mielenkiintoisiksi; nyt toivottavasti ei! Lähinnä odotan mielenkiinnolla Novita Gardenia sekä toki muita raitalankoja; kaikkea värejä en toki ole hankkimassakaan. Muilta osin alennusmyynnit ovat myös menneet aika maltillisesti. Perinteisiin peltipurkkeihin toki sorruin taas, kun näin ihania Kellogg's-purkkeja Anttilassa. Nämä löysivät kyllä keittiössä heti tehtävänsä ja käyttöön ovatkin toki suunnattu. Tony Tiikeri on vaan niin vastustamaton! Ja ne langat; aina löytyy joku, joka on pakko saada!




sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Tammikuu parvekkeella

Tammikuun on alkanut ja edennyt enemmän ja vähemmän kovassa pakkassäässä. Pakkasista en oikein välitä, mutta minkäs teet. Ei auta kuin kestää ja odottaa kevättä, onneksi kuitenkin tammikuussa jo mennään!

Se hyvä puoli pakkasista oli, että pääsin ulkoiluttamaan lankavarastoani. Se on jäänyt välistä parina talvena kokonaan, kun pakkasia ei oikeastaan ole edes tullut. Tänä vuonna ajattelin heti ryhdistäytyä ja roudasin langat ulos kahteen eri otteeseen. Viikon pakkaskäsittely näissä lämpötiloissa on varmasti aivan riittävää. Kerrallakin olisivat varmaan parvekkeelle mahtuneet, mutta halusin säilyttää siellä jonkinlaisen liikuttavuuden sekä ikkunoista esteettömän näkymän. Pakastaminen on hyvä tehdä aina silloin tällöin ihan vain noin varotoimena. Kerran sain koita lankoihini ja ne ovat varsin ikäviä ja hankalia vieraita; ja etenkin langoissa, joita ei voi pestä. Saunaa ja pakkastakaan ei heinäkuussa ollut tarjolla, joten kahden viikon kesälomamatka Helsingin yliopiston pakastinhuoneessa tuhosi koko jäljelle jääneen populaation. Pahimmat invaasiot kyllä hävitin samantien, mutta myrkytys ja pakastus olivat silti tarpeen. Koit tulivat ilmeisesti vanhan korin mukana ja ottivat siellä kodikseen villalangan. Sekoitalankoihin eivät koskeneet millään tavoin ja vastoin yleisiä luuloja, puuvilla-/akryylilangat olivat niistä myös erittäin kiinnostavia. Sen jälkeen olen säilyttänyt langat suljetuissa pusseissa ja pussit suljetuissa laatikoissa. Jos invaasio iskee, ovatpahan ainakin eristettyjä. Muovipusseissa ja laatikoissa vievät toki paljon enemmän tilaa, mutta rakkaiden lankojen kanssa kaikki keinot ovat sallittuja ja erityisen suotavia. Lisäksi pakastus vuosittain pitää nämä rasitteet kyllä poissa. Laatikkojen raahaaminen parvekkeelle on todella pieni vaiva siihen nähden mitä tuholaisten poistaminen on; netistä voi lukea niistä paljon tarinoita. Samaan syssyyn ulkoilutin myös villapitoiset viltit. Joitain hyötyä siis pakkasistakin!

Pakkaset iskivät niin rytinällä yhtäkkiä, että parvekkeen kasveista ei taida elossa enää olla mikään. Vaikka ihan juuri ennen ei niitä oltu kasteltukaan, niin multa on varmasti ollut kosteaa ja siten juuret yms. ovat jäätyneet. Muutenkin kylmeneminen pikkuhiljaa olisi ollut suotavampaa. Varmaan myös puutarhoissa lumenpuute kovilla pakkasilla oli todella huono juttu. Ulkonäkö on edelleen ihan ok, joten täytyy olla siihen tyytyväinen ja katsotaan tuloksia sitten keväällä.


Loppiaisen jälkeen siivottiin joulutavarat pois ja langat valtasivat sitten parvekkeen. Nyt nekin on taas sisätiloissa, joten ollaan päästy takaisin perustilaan. Kaunistahan siellä on nyt, kun valkoinen ympäristö korostaa kauniisti värejä entisestään! Ja päivät, ne onneksi pitenevät koko ajan ja kyllähän sen jo huomaa.


Viime vuonna poikani synttäreillä pystyttiin hyödyntämään parveketta plussasäällä jääkaappina. Tänä vuonna se onnistuu lähinnä tarvittaessa pakastimena. Niin ne vuodet vaihtelee. Onneksi pakastimesta on joskus muutakin hyötyä! Sääennusteissa on sellainen kummallisuus, että jokaisen kymmenen päivän ennusteen lopuksi sään pitäisi lauhtua vähintään lähes plussakeleiksi, mutta aina ne oikeasti katoavat johinkin. Ihana lämmin syksy oli luksusta, mutta aina se talvi tulee kuitenkin. Onneksi ollaan jo pitkällä tammikuuta ja kevät koittaa kohta ennen pitkää; paljon nopeammin kuin nyt vielä uskoisikaan!

maanantai 11. tammikuuta 2016

Lankajuttuja

Lankapuolelle kuuluu räsymattoilua. Sain vihdoinkin pitkävartisten sukkien koon kohdalleen ja 2,5 mm:n puikoilla pitää näköjään tehdä sukat lastenkoossa Nalle-langasta, jotta niistä tulee sopivan napakat. Samalla tiellä olen ollut nyt pidempään ja teen vähän harjoituskappaleita, jotta voin kokeilla liukuestelatekseja sekä nauhakoristeita. Suurin motivaattori on kuitenkin se, että haluan vihdoin käyttää pois kanervaiset purkulangat ja voi että, kyllä sitä piisaa.


Muutama pari on jo valmistunut, mutta aivan kaikki viimeistelytyöt höyrytyksineen ja silmukoiden tasoituksineen kaikista vielä puuttuu eikä niitä liukuesteitäkään ole vielä kokeiltu. Mutta joka tapauksessa, lähes valmiita sukkia on jo olemassa. Ja purkulankaa kyllä piisaa vielä useampaankin pariin. Se ei taida ikinä loppua, mikä on varmaan seuraava vaihe kyseisen langan epäonnisessa saagassa. Värikin on aika hankalasti yhdisteltävissä, mutta muutamalla raitalangalla siitä on saanut ihan kivoja versioita. Yksivärisen langan kanssa raidoitusta täytynee vielä myös kokeilla ja kyllähän tuota lankaa sellaiseenkin pariin on varmasti ihan tarpeeksi; enemmän kuin tarpeeksi.



Tuleviin sukkien nauhakokeiluihin sai myös joululahjaksi mukavan harjoitussetin. Rehellisyyden nimissä sain toki itse toivoa suoraan, mitä haluan ja röyhelölankaa toivoin sitten kovasti. Mustaa, valkoista sekä violetti-kirjavaa Novitan Frillaa sekä Gründl Papillon Bicolore -röyhelölankaa löytyi poistomyynnistä Lankatalosta. Papillon Bicolore oli aivan ihanaa jo sellaisenaankin ilman neulottuja röyhelöitä. Röyhelöharjoituksiakin voisi vähitellen alkaa vääntää, jos niitä huiveja yms. jossain vaiheessa on todella tarkoitus tehdä. Täytyy varmaan alkaa ihan oikeasti tehdä neulehommiin työlistaa, kun järjestys ei muuten pysy yllä mitenkään. Järjestys elää niin hetkessä!


Harjoitustyöt siten jatkuvat ja tuleepahan ainakin jokaista vaihetta kokeiltua ihan kunnolla. Ja onpahan sukissakin huomattavissa kuinka jokainen pari on edellistä parempi. Hyvä jälki vaatii kyllä aina harjoittelua, vaikka ihan hyvin pidettäviä myös ne jokaisen ensikokeilut ovat. Itse olen pitänyt pitkään taukoa sukista ja kyllä sekin taito kaipaa vetreyttämistä. Ainakin nämä valmistuvat nopeasti, kun sukkapari on valmiina noin viikossa, vaikka päivät meneekin jo taas töissä. Lisäksi on tullut myös kaiveltua loputtomia lankavarastoja mitä kaikkea yhdisteltävää sieltä löytyisikään ja otettua käyttöön lankoja, joita ei ole vuosikausiin raaskinut käyttää. Ehdottoman positiivinen asia tähän uuteen vuoteen!