Sohvapöytä ja ehjät kulmat (ainakin toistaiseksi)

Sohvapöydän uusimista olen kyllä pitkään odottanut. Edellisen pöydän jyrsityt kulmat olivat tosi hankalat pitkille villatakeille, hameille sekä sukkahousuille. Terävät jyrsityt kulmat repivät vaatteet erittäin helposti, jos ei muistanut riittävän kaukaa kulmia kiertää. Jo ennen koiranpentua oli tarkoitus joskus tulevaisuudessa päivittää pöytä täysipuiseen, mutta se aika tuli sitten beaglen myötä nopeammin kuin aikoinaan uskoinkaan. Yllättävän hankala oli kuitenkin sopiva pöytä löytää!

Nykyinen trendi tuntuu olevan skandinaaviset ja kovin kepeät viritykset sohvapöytinä. Meillä kuitenkin käytetään sohvapöytää eli siinä pidetään juomia ja ennen kaikkea siinä on tarkoitus säilöä kaukosäätimet ja mukinaluset. Etsimme pöytää, joka on täysipuinen, ei liian siistipintainen, tukeva, siinä on laatikot, ei lasia päällä ja koko ei aivan minimaalinen. Näillä kriteereillä kuitenkin valikoima oli täysin olematon, vaikka todella monta kauppaa kierrettiin ja netistä selailuun on käytetty vielä enemmän aikaa. Vaikeinta oli tällä hetkellä löytää kunnollisella laatikolla varustettua pöytää ja oli jo pakko harkita pöydän tekemistä itse. Vanhassa pöydässä oli erittäin hyvä liukuva laatikko, jonka olisi voinut hyödyntää. Sopivan puutavaran löytäminen ei sekään ollut niin helppoa, että asia olisi sen kummemmin edennyt.

Olin jo aika kyllästynyt pöydän etsimiseen ja päädyin sitten elämäni ensimmäistä kertaa tilaamaan huonekalun ihan pelkästään näkemällä sen netistä. Kyllä kannatti! Olin jo muutenkin aika innostunut kierrätyspuusta ja katsellut netistä paljon sellaisesta valmistettuja huonekaluja ilman, että sopiva olisi tullut kohdalla. Päädyin sitten tilaamaan aika pienellä kuvalla ja esittelyllä Huonekalutukusta pöydän, joka oli paras näkemäni. Kierrätyspuinen, sopivan kokoinen, kohtuuhintainen ja täytti kaikki  mainitut kriteerit. Kävi niin, että se oli paljon hienompi kuin osasin odottaakaan! Kyllä kannatti ottaa vähän sokkona tuollainen riski. Innostuin kierrätyspuusta myös siksi, että siinä ei kolhut ja hampaanjäljet haittaa ja tässäpä oli reikiäkin valmiina!

Jyrsintäkoneen ollessa viikon lomailemassa maalla otettiin pöytäkin sillä välin käyttöön. Se oli jo viikon verran ollut nuuhkittavana työhuoneessa, jotta ei herätä turhaa kiinnostusta aivan uutena kapineena olohuoneessa päivisin. On täysin varmaa, että hampaanjälkiä ja ehkä jyrsittyjä kulmiakin tulee, mutta kierrätyspuuhun elämän jäljet kuuluvatkin ja tarvittaessa niitä kohtia voi sitten koittaa vaikka petsillä peitellä. Kokopuuhuonekaluissa ei muutenkaan jäljet niin haittaa eikä meille taida enää muunlaisia huonekaluja tullakaan. 

Vielä kevään mittaan on tarkoitus hankkia Ikeasta Hemnes-lipasto eteiseen ja maalata se punaiseksi. Tällä hetkellä siinä on perinteinen Expedit-lokerohylly koreineen, joita on tällä hetkellä sattuneesta syystä jäljellä kaksi. Hyllyn voi vielä viedä jatkamaan palvelustaan vinttikomeroon ja lipasto onkin varmasti toimivampi meidän eteisessä. Tarkoittaen mm. sitä, ettei koira ole ainakaan toistaiseksi ollut kiinnostunut laatikoita availemaan. Tosiaan ainakaan vielä. Ja jossain täytyy kuitenkin ne pipot ja hanskat säilyttää! Ja löytyihän tosiaan viimein se paikka kaukosäätimillekin; arvatusta syystä niitä ei meillä voi jättää pöydälle...