Pääsiäinen vilahti tänä vuonna ohi vähän huomaamatta. Pari koristepupua ehdin kaapista viikosta kaivaa ja ostaa muutaman suklaamunan kotiin sekä virpojille. Onneksi niitä kävi taas muutama, ettei tarvinut sentään tänä vuonna kaikkia itse syödä. Muutaman Mignonin ehdin vielä poistomyynnistä varastoon ostaa, joten vietetään sitä pääsiäistä sitten taas myöhemmin uudelleen. Parasta antia pääsiäisessä oli tietenkin pääsiäismaanantaille osunut akustinen Chris Cornell, jota oikein lämmöllä muistelee vieläkin. Joskus sitä vaan on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja se oli kyllä Finlandia-talo 28.3.2016!
Mitään muuta erityisen mainittavaa ei tänä pääsiäisenä tullut tehtyä tuon Chris Cornellin näkemisen lisäksi. Lähinnähän nuo vapaapäivät olivat aivan erityisen tervetulleita pitkän ja tiiviin työrupeaman jälkeen ja kuluivat siten lähinnä lepäilyn ja ruokailun merkeissä. Talvi- ja keväthän on ollut tässä melkoista aikaa; paljon erilaisia menoja sekä yhtä sun toista elämän kaikilta laidoilta. Ennen pääsiäistä osui vielä kevään yksi suuremmista työhommista iltavuoroineen ja aamuihmiselle se on aika kova paikka. Rytmin saa aivan täysin sekaisin viikon iltapainotteisella työputkella, kun kaikki vapaa-ajan hommat pitääkin tehdä aamulla ja seurauksena on jatkuva kiire; ja sitten illalla myöhään kotiin. Työrytmin sai opetella täysin uudelleen viime viikolla ja vasta tällä viikolla on olo ollut jo ihan normaali. Olenkin lukenut, että migreenipotilaille säännöllisen elämän rytmeistä poikkeaminen voi olla hankalaa ja sitä se minulle onkin; paitsi pidemmällä lomalla. Sentään kesäaikaan siirtyminen meni suhteellisen sutjakkaasti ilman suurempia murheita. Niitä onkin tässä tämän vuodella sitten ihan riittävästi piisannut läheisen syövästä ja syöpäepäilystä läheisen työhuoliin sekä omaan taloyhtiöömme pesiytyneeseen erittäin rasittavaan metelöintiongelmaan. Sen lisäksi kävi ilmi, että olemme itsekin häiriköitä, kun meiltäkin kotoa on metelöity. Lemmikkibeaglemme on nimittäin alkanut ulvoa peräämme aamuisin. Meistä ei sentään ole valitettu ja asiaan on tietysti puututtu ihan hyvin tuloksin heti kun asiasta kuulimme. Kuten yleensä, meilläkään ei ollut itsellämme mitään tietoa lemmikin oopperaharrastuksesta. Mutta näin, joskus kaikenlaista vaan tapahtuu ja koko ajan. Tietyssä vaiheessa on vaan alettava ottaa asiat päivä kerrallaan, kun ei muutakaan voi. Ja samalla periaatteella jatketaan edelleen. Vastoinkäymisille ja ikäville ihmisille ei kannata antaa suurta otetta omasta elämästään.
Pääsiäistunnelmien kuten yleensäkin pyhien parasta antia on ruokailut. Onni on mies, joka oikeasti osaa tehdä hyvää ruokaa! Ja äiti myös. Itse en ole sellainen, mutta minulla on kyllä sellainen. Leipoa kyllä osaan ja sitä harrastusta pitäisi taas jatkaa ja tehdä harrastukselle vaan viikonloppuisin tilaa. Aikamme kun on rajallista, sen on tämä kevät todellakin opettanut. Ja se aika kaikilta meiltä jossain vaiheessa loppuu ja juuri siksi aina pitäisi keskittyä paljon enemmän niihin asioihin, joista aivan erityisesti pitää; kuten leipomiseen, matkusteluun, beagleihin, Audioslaveen, Soundgardeniin, Led Zeppeliniin sekä Apocalypticaan; unohtamatta tietysti sitä neulomistakaan eikä ainakaan telkkaria. Ihan juuri niihin asioihin ja ihmisiin, joista itse pitää ja joiden parissa haluaa oman aikansa viettää. Ja varsinkaan siksi ei tule myöskään unohtaa niitä ihmisiä, joilla on merkitystä elämässäsi. Sisareni täytti muutama viikkoa sitten vuosia; saman verran kuin Jerry Cantrell muuten päivää aiemmin. Muistin myös häntä pääsiäisenä perinteiseen tapaan ruusuilla, joita oli tällä kertaa ihanat 50; siksipä tässä näitä pääsiäisruusuja. Mahdottoman kauniita olivat tälläkin kertaa ja saaja ruusuista jokaisen arvoinen. Perhe on tärkeä, ihan joka ikinen päivä.
Niin ja lisään muuten listaani Alice in Chainsin; sekin on tärkeä.
Mitään muuta erityisen mainittavaa ei tänä pääsiäisenä tullut tehtyä tuon Chris Cornellin näkemisen lisäksi. Lähinnähän nuo vapaapäivät olivat aivan erityisen tervetulleita pitkän ja tiiviin työrupeaman jälkeen ja kuluivat siten lähinnä lepäilyn ja ruokailun merkeissä. Talvi- ja keväthän on ollut tässä melkoista aikaa; paljon erilaisia menoja sekä yhtä sun toista elämän kaikilta laidoilta. Ennen pääsiäistä osui vielä kevään yksi suuremmista työhommista iltavuoroineen ja aamuihmiselle se on aika kova paikka. Rytmin saa aivan täysin sekaisin viikon iltapainotteisella työputkella, kun kaikki vapaa-ajan hommat pitääkin tehdä aamulla ja seurauksena on jatkuva kiire; ja sitten illalla myöhään kotiin. Työrytmin sai opetella täysin uudelleen viime viikolla ja vasta tällä viikolla on olo ollut jo ihan normaali. Olenkin lukenut, että migreenipotilaille säännöllisen elämän rytmeistä poikkeaminen voi olla hankalaa ja sitä se minulle onkin; paitsi pidemmällä lomalla. Sentään kesäaikaan siirtyminen meni suhteellisen sutjakkaasti ilman suurempia murheita. Niitä onkin tässä tämän vuodella sitten ihan riittävästi piisannut läheisen syövästä ja syöpäepäilystä läheisen työhuoliin sekä omaan taloyhtiöömme pesiytyneeseen erittäin rasittavaan metelöintiongelmaan. Sen lisäksi kävi ilmi, että olemme itsekin häiriköitä, kun meiltäkin kotoa on metelöity. Lemmikkibeaglemme on nimittäin alkanut ulvoa peräämme aamuisin. Meistä ei sentään ole valitettu ja asiaan on tietysti puututtu ihan hyvin tuloksin heti kun asiasta kuulimme. Kuten yleensä, meilläkään ei ollut itsellämme mitään tietoa lemmikin oopperaharrastuksesta. Mutta näin, joskus kaikenlaista vaan tapahtuu ja koko ajan. Tietyssä vaiheessa on vaan alettava ottaa asiat päivä kerrallaan, kun ei muutakaan voi. Ja samalla periaatteella jatketaan edelleen. Vastoinkäymisille ja ikäville ihmisille ei kannata antaa suurta otetta omasta elämästään.
Pääsiäistunnelmien kuten yleensäkin pyhien parasta antia on ruokailut. Onni on mies, joka oikeasti osaa tehdä hyvää ruokaa! Ja äiti myös. Itse en ole sellainen, mutta minulla on kyllä sellainen. Leipoa kyllä osaan ja sitä harrastusta pitäisi taas jatkaa ja tehdä harrastukselle vaan viikonloppuisin tilaa. Aikamme kun on rajallista, sen on tämä kevät todellakin opettanut. Ja se aika kaikilta meiltä jossain vaiheessa loppuu ja juuri siksi aina pitäisi keskittyä paljon enemmän niihin asioihin, joista aivan erityisesti pitää; kuten leipomiseen, matkusteluun, beagleihin, Audioslaveen, Soundgardeniin, Led Zeppeliniin sekä Apocalypticaan; unohtamatta tietysti sitä neulomistakaan eikä ainakaan telkkaria. Ihan juuri niihin asioihin ja ihmisiin, joista itse pitää ja joiden parissa haluaa oman aikansa viettää. Ja varsinkaan siksi ei tule myöskään unohtaa niitä ihmisiä, joilla on merkitystä elämässäsi. Sisareni täytti muutama viikkoa sitten vuosia; saman verran kuin Jerry Cantrell muuten päivää aiemmin. Muistin myös häntä pääsiäisenä perinteiseen tapaan ruusuilla, joita oli tällä kertaa ihanat 50; siksipä tässä näitä pääsiäisruusuja. Mahdottoman kauniita olivat tälläkin kertaa ja saaja ruusuista jokaisen arvoinen. Perhe on tärkeä, ihan joka ikinen päivä.
Niin ja lisään muuten listaani Alice in Chainsin; sekin on tärkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti