maanantai 12. syyskuuta 2016

Ruudulla

Kesän mittaan on tullut ahkeroitua katselupuolella oikein kunnolla muutenkin kuin uusintojen parissa. Lähinnä on tullut katseltua maksupalveluita ja aivan erityisesti HBO Nordicin tarjontaa; perinteisestä tv:stä lähinnä niitä uusintoja ja on toki brittidraamojakin tullut nähtyä. Maksu-tv:n puolella oli kuitenkin tänä kesänä todella paljon mielenkiintoisia uutuuksia ja niitä on myös syksyllä luvassa!

credit: hbonordic.com
Game of Thronesin päätyttyä iskimme kiinni The Night Of -sarjaan, joka oli tämän kesän the juttu. Sarjasta on paljon pidetty ja se oli kyllä kieltämättä hyvä. Kahdeksan jakson verran ahdistavaa epäonnea, murhamysteeriä, mielenkiintoisia hahmoja ja loistavia näyttelijöitä. Minisarjana The Night Ofia markkinoitiin, mutta sitä voisi tarinan puolesta hyvin jatkaakin. Ehkäpä se melkein kaipaisikin jatkoa. Joka tapauksessa näitä tällaisia asiallisia rikosjuttuja saisi olla enemmän; onneksi sentään Boschia on tulossa lisää.

credit: hbonordic.com
Game of Thronesin kuudennen kauden jälkeen olemme tilanteessa, jossa loppu jo häämöttää. Ja näillä näkymin jo kahden kauden päästä. Nythän Belfastissa jo kuvataan ensimmäistä näistä lyhennetyistä kausista ja ensi vuonna startti on sitten vahvistetusti normaalia myöhemmin. Jaa-a, millaistakohan se Game of Thronesin jälkeinen elämä sitten on. Sarjalta vaatii todella paljon nousta kulttisarjasta monen kauden mittaiseksi eepokseksi; kaipa niitä ideoita kuitenkin tuottajien takahihassa on ja jotain uutta tulee tilalle. Minisarjat ovat helpompia; niissä voi rajallisen ajan puolesta irrotella ja niissä on myös helpompi onnistua. Katsoin kesällä uusintaversion Rootsista ja se oli oikein onnistunut. Vuosikausia sitten olen nähnyt aiemman version ja olihan tämä uusi ehdottomasti päivitetympi ja paremmin tuotettu.

credit: hbonordic.com
credit: hbonordic.com


Vanhasta versiosta en oikein muuta muistanut kuin Kunta Kinten ja tämä osuus oli uuden Rootsin ehdottomasti heikoimpia. Ajankuva jotenkin heitteli alussa erityisesti Afrikan osuuksissa välillä epäuskottavaksi puvustuksen ja ehkä oletetunkin aikalaisen käytöksen puolesta, mutta sinänsä Malachi Kirby oli todella hyvä Kunta Kinte. Alkuvaiheet olivat niin ailahtelevaa riehumista, että on vaikea kuvitella, miten ihmeessä Kinte olisi hengissä selvinnyt. Tarina ei oikein päässyt näitä aukkoja paikkaamaan, mutta sarjan edetessä taso aivan huomattavasti parani. Kunta Kinten tyttären Kizzyn ja aivan erityisesti tyttärenpojan Chicken Georgen osuus tarinasta olivat erittäin hyviä. Ehkäpä sarjan olisi voinut toteuttaa nyt uudessa versiossa jo rankemmallakin tavalla ilman pehmennettyjä käänteitä; mitäpä sitä totuutta säästelemään.

credit: hbonordic.com
credit: hbonordic.com

Elokuun lopussa sitten ilmestyi vihdoin Cameron Crowen Roadieskin palveluun. Totuus on kyllä se, että voisihan se kyllä olla paljon, paljon parempi. Toisen jakson jälkeen se on kyllä kuitenkin kaikkien heikkouksiensakin jälkeen ihan katsottava ja onhan se nyt nähtävä paraneeko se tarinaltaan ja hahmoiltaan yhtään kauden mittaan. Tälle ilmeisesti on tuskin jatkoa luvassa, joten antaa mennä vaan. Tällaiset tavat tehdä sarjoja on vähän kummallisia, kun sarjassa on vain luotu ympäristö eikä sen kummempaa isoa tarinaa. Sarjat harvemmin silloin toimivat; Seinfeldin idea kantaa sarjoissa erittäin harvoin ja se vaatii erittäin onnistuneen dialogin. Ja tämä kun ei edes ole mikään komedia. Jotenkin Roadiesista tulee mieleen Smash, jossa tehtiin Broadway-musikaalia. Samanlaista lapsille suunnattua draamaviihdettä ontuvine juonenkäänteineen. No joo, olisin kyllä Cameron Crowelta odottanut parempaa; paljon parempaa.

credit: hbonordic.com


Toinen aika erikoinen suoritus oli kyllä Hap and Leonard. Sarjassahan on todella hyviä näyttelijöitä mm. Michael Kenneth Williams ja Christine Hendricks ja tarina alkaakin ihan hyvänä rikossarjana, kunnes muuttuu aivan käsittämättömäksi. Lopussa ei ole hyvästä rikossarjasta tietoakaan. Jossain oli arvioitu tämän muistuttavan Justifiedia ja siksi siitä kiinnostuinkin, mutta ei kyllä todellakaan muistuta! Sarjoissa on sen verran yhteistä, että molemmissa tapahtuu rikoksia, mutta siinäpä se. Justifiedin tapaan kaiken ei tarvitse aina olla uskottavaa ja sarja voi silti toimia, mutta kyllä siinä kunnollinen juoni ja hyvä dialogi pitää olla. Tästä on tulossa toinen kausi, mutta täytyy miettiä ensi vuonna kahteen kertaan onko sitä syytä katsoa.

credit: hbonordic.com

Sen sijaan olen aivan innoissani Vice Principals -sarjasta! Hyvää komediaa on tänä päivänä lähes mahdotonta löytää, mutta tämä juttu jostain syystä toimii loistavasti. Kahden apulaisrehtorin lapsellinen kyräily on kyllä naurattanut ja tätäkin on onneksi tulossa lisää. En ole aiemmin Danny McBrideen tutustunut, mutta kyllä tässä on loistava koomikko, jota kannattaa seurata. Vice Principalsin kautta päädyinkin sitten herran aiempaan sarjaan Eastbound and Down...

credit: hbonordic.com
credit: hbonordic.com
Eastbound and Downia kahlasin viikonloppuna läpi jo kolmanteen kauteen saakka. Se on hyvin samantapainen sarja kuin Vice Principals eli jos pidät siitä tykkäät tästäkin. Sisällöltään se on kuitenkin aivan erilainen ja rytmitykseltään jopa aivan poikkeuksellinen komedia. Yleensä komediat tapahtuvat samassa paikassa eikä niissä välttämättä ole taustalla etenevää juonta, mutta tässäpä on. Jokainen jakso vie mahtavan Kenny Powersin tarinaa eteenpäin. Entinen (ja toiveissaan kovasti myös tuleva) baseball-tähti päätyy liikunnan sijaisopettajaksi kotikaupunkiinsa Pohjois-Carolinaan ja sieltä Meksikoon sekä ainakin Etelä-Carolinaan. Ja tämä juttu kaikessa karmeudessaan kyllä toimii! Koko sarja nojaa tietysti Danny McBriden karismaan, mutta niin sen pitääkin. Jos jossain on mielenkiintoinen päähenkilö täynnä äärimmäisen itsekkäitä heikkouksia, niin se on kyllä tässä! Seuraava jakso, kiitos!

credit: hbonordic.com
credit: hbonordic.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti