Pyöreät bileet

Vielä vähän muisteloja päättyneeltä syksyltä. Niin sitä sitten tuli täytettyä pyöreitä vuosia ja toistaiseksi on elämä ihan mukavasti sujunut uudella vuosikymmenellä. Näin loppuvuodesta syntyneelle tilanne ei ole niin armoton, kun vuoden mittaan on kaikki muut ikätoverit ehtineet jo syntymäpäiviään viettää. Ja minkäs teet; niin sitä vaan jokainen vanhenee. Juhlin päiviäni pienimuotoisesti; säätetään ne isommat sitten sinne viiteenkymppiin.

Sen verran kannattaa aina juhlia, että saa mahtavia kukkia! Sain melkoisen määrän ihania kukkia syksyn väreissä, jotka kestivät todella, todella pitkään. Vanhan kikan mukaan pidin niitä yöt ja työn päivien ajan jääkaapissa, niin jaksoivat iltaisin ilahduttaa todella kauan. Syksyllä on kyllä saatavissa kukkia aivan mahtavissa väreissä.

Olen pidempään etsiskellyt syksyisiä marjakuismanippuja kaupoista, mutta sellaisia ei ole viime aikoina tullut vastaan. Olen niitä kyllä aina silloin tällöin aiemmin kukkakaupoissa nähnyt. Marjakuismia oli (ainakin mielestäni) aikoinaan hääkimpussani (syyshäät, tietenkin!) ja niistä saisi todella kauniita maljakkokukkia yksinään tai toisten leikkokukkien kaverina. Hääkimpussani oli siis marjoja ja olen kuvista yrittänyt tiirailla ja varmistaa, että ne ovat marjakuismia. Muitakaan sopivia ei ole toistaiseksi tullut mieleen! Haluaisin kovasti rakentaa hääkimppua vastaavan leikkokimpun, mutta etsintä jatkuu. Monissa leikkokimpuissa niitä on kyllä näkynyt, mutta näissä synttärikimpuissa ei myöskään sattunut niitä olemaan.

Lokakuussa sai mukavasti myös Halloween-tarvikkeista mukavasti oranssia juhlarekvisiittaa kuten oranssia serpentiiniä sekä ilmapalloja. Muita koristeita tosiaan sai vielä pihalta ja ohjelmaksi riitti hyvin ruoka; syksyistä tarjontaa siinäkin kuten lakka-valkosuklaajuustokakkua sekä tietenkin kurpitsapiirakkaa ja tietenkin myös suolaista puolta. Muutenkin olen tänä syksynä kokenut suurta innostusta oranssiin; jotenkin sitä haluaisi käyttää kaikkialla. Oranssi tuo valtavasti positiivista energiaa!

Juhlat olivat mieheni kanssa vähän yhteiset, sillä meillä on tasan neljä viikkoa ikäeroa. Aina pitää synttäreitä juhlistaa edes pikkuisen ja tänä vuonna sitten pikkuisen enemmän. Omien vanhempien nelikymppiset muistan oikein hyvin ja silloin 1980-luvulla niitä juhlittiinkin lähes kuten viisikymppisiä. Nykyajan neli- ja viisikymppiset ovat vaan kovin nuorenoloisia; tai ehkä ovat aina olleet ja se tuntuu vain siltä, kun itse vanhenee. Noh, näillä mennään, kohti uusia kymmeniä.