torstai 16. helmikuuta 2017

Orkideaviikot

Taas on meneillään vuoden parhaat orkideaviikot. Tällä hetkellä ei taida kotona olla sellaista perhosorkideaa, jossa ei olisi kukkia, nuppuja tai kukkavanaa. Tänä vuonna mielestäni kukkavanat kasvoivat maltillisemmin eikä nuppuja syntynyt liian nopeasti. Tavallisesti joulun tienoilla nuput tippuvat pimeyden vuoksi, mutta tänä vuonna suurin osa nupuista ilmaantui vasta tammikuussa. Ja kyllä niitä nyt piisaakin!

Kymbidissäni ei kukkavanoja näy, vaikka hengissä kyllä onkin. Mutta näitä erilaisia perhosia kyllä piisaa erilaisissa punaisen, valkoisen ja violetin sävyissä. Itsekukitetut myös rönsyilevät kauniisti, mutta pystyssähän ne eivät hyvin ilman kasvihuonevaloa ja tikkuja pysy. Yritän niitä aina käännellä eri päin, mutta aika lailla toispuoleisia niistä tuntuu tulevan. Toisaalta sellaisiahan ne ovat luonnostaankin!

Talven yli on myös selvinnyt aika lailla kaikki orkideani. Olen kastellut niitä todella vähän, jopa liiankin, mutta eivätpähän ainakaan ole päässeet mätänemään. Parissa on juuret vähän huonot, mutta se on peräisin jo aiemmilta talvilta, mutta eläköön niin pitkään kuin jaksavat. Joskus olen kokeillut vaihtaa niihin multaa (tai siis kariketta) tuossa vaiheessa, mutta eipä siitä apua ole ollut; ainakaan toistaiseksi. Ehkäpä on syytä yrittää joskus taas uudelleen.


Myös vuoden ensimmäiset tulppaanitkin tuli hankittua jo tammikuun puolella. Niitä on tullutkin tänä vuonna ostettua aivan luvattoman vähän. Jotenkin tämä alkuvuosi on jatkunut ihan samanlaisessa kiireessä kuin loppuvuosikin, mutta eiköhän tämä arkielämä ala kohta taas tasaantua. Ainakin tunnepuolella tunteja on kovasti tulossa lisää, kun päivä on jo rutkasti pidentynyt. Maanantaina oli ensimmäinen päivä sataan vuoteen (siis lokakuun) kun kotiin tullessa viideltä oli vielä valoisaa. Siitä se taas lähtee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti