Palasin taas syksyllä siksak-vilttien pariin. Marraskuussa oli Citymarketissa Suomivillasta niin käsittämättömän hyvä tarjous, että en voinut sitä väliin jättää. Lisäksi meidän aiemmin valmistunut Suomivilla-viltti on ollut niin kovassa käytössä, että tarvitsimme ehdottomasti toisen! Iän myötä palelu vaan lisääntyy; itselläni on nykyään varpaat aina täysin jäässä ja miehelläni sormet. Onneksi villasta on paleluun kotona apua!
Huipputarjoukset langoista tietävät lankojen poistumista valikoimista ja niin kävi Suomivillallekin. Ikävä sitä tulee, koska se on ollut todella kiva lanka. Värit ovat maanläheisiä ja siitä on kiva neuloa. Alkuun sain taas siitä allergiaoireita, mutta niihin siedättyy parissa päivässä. Pidän myös näiden vilttien neulomisesta, sillä siksakin neulominen on niin mukavaa. Pääsin myös käyttämään kaikki varastoon jääneet aiemmat Suomivillat pois ja tässä taisi raidoissa olla viisi eri väriä. Ruskeaa oli toki vain keskellä vilttiä pari raitaa, mutta kaikki oli kiva saada käytettyä!
Samaan syssyyn aloitin heti edellisen perään ennen joulua toisen Siksak-viltin. Siinäkin kaivoin varastosta kaikki ylijääneet Joki-langat ja hankin muutaman lisäkerän näitä liukuvärjättyjä lankoja. Uutuutena kolmas väri oli pinkki, mutta kaksi muuta olivat tuttuja viinipunainen-kanervaa sekä violetti-petroolia. Näistäkin kaksi jälkimmäistä poistuu valikoimista. Kauniita lankoja olivat molemmat, mutta kai se vaihtelu on aina tervetullutta!
Molemmat viltit ovat myös olleet koiran mieleen. Joki-vilttejä yleensä onkin näillä beaglen käyttämillä tuoleilla, joten tuntuvat varmaan kotoisilta. Aamuisin ja työpäivän jälkeen on myös usein havaittavissa Suomivilla-viltit muokatuissa mytyissä, joiden keskelle on selvästi kaivauduttu nukkumaan. Ihan oikeassa on koira; ihania ne ovat! Ja se villan lämpö, se on aivan toisenlaista kuin mitä mikään fleece pystyisi ikinä tuottamaan.
Huipputarjoukset langoista tietävät lankojen poistumista valikoimista ja niin kävi Suomivillallekin. Ikävä sitä tulee, koska se on ollut todella kiva lanka. Värit ovat maanläheisiä ja siitä on kiva neuloa. Alkuun sain taas siitä allergiaoireita, mutta niihin siedättyy parissa päivässä. Pidän myös näiden vilttien neulomisesta, sillä siksakin neulominen on niin mukavaa. Pääsin myös käyttämään kaikki varastoon jääneet aiemmat Suomivillat pois ja tässä taisi raidoissa olla viisi eri väriä. Ruskeaa oli toki vain keskellä vilttiä pari raitaa, mutta kaikki oli kiva saada käytettyä!
Samaan syssyyn aloitin heti edellisen perään ennen joulua toisen Siksak-viltin. Siinäkin kaivoin varastosta kaikki ylijääneet Joki-langat ja hankin muutaman lisäkerän näitä liukuvärjättyjä lankoja. Uutuutena kolmas väri oli pinkki, mutta kaksi muuta olivat tuttuja viinipunainen-kanervaa sekä violetti-petroolia. Näistäkin kaksi jälkimmäistä poistuu valikoimista. Kauniita lankoja olivat molemmat, mutta kai se vaihtelu on aina tervetullutta!
Molemmat viltit ovat myös olleet koiran mieleen. Joki-vilttejä yleensä onkin näillä beaglen käyttämillä tuoleilla, joten tuntuvat varmaan kotoisilta. Aamuisin ja työpäivän jälkeen on myös usein havaittavissa Suomivilla-viltit muokatuissa mytyissä, joiden keskelle on selvästi kaivauduttu nukkumaan. Ihan oikeassa on koira; ihania ne ovat! Ja se villan lämpö, se on aivan toisenlaista kuin mitä mikään fleece pystyisi ikinä tuottamaan.
Kaunis tämäkin vaalea peitto. Kunpa jaksaisin tehdä samantapaisen peiton, mutta tällä hetkellä menee pienemmät neuletyöt.
VastaaPoistaNoissa pitkissä töissä on se hyvä puoli, että voi vaan neuloa ja neuloa; työ ei ihan heti lopu kesken. Nyt minäkin siirryn taas pienempiin töihin eli tietää langanvaihtoja ja kavennuksia jne. mutta toisaalta valmista tulee nopeammin!
Poista