Loppiaisen jälkeen

Loppaisena pakkasimme parin tunnin ajan pois joulukoristeita. Niissä on se hyvä puoli, että kaikille on paikkansa omissa laatikoissaan, mutta kyllähän se vie aikaa. Itse tykkään pitää joulukoristeita adventista loppiaiseen. Siinä on riittävän pitkä aika joulun fiilistelyyn, mutta ne on korjattu pois myös hyvissä ajoin kevään tieltä. Koristeet on taas mukava kaivaa esille marraskuussa.

Illat ovat kyllä tuntuneet kovin pimeiltä, kun jouluvalaistukseen oli ehtinyt niin täysin tottua. Pakko myöntää, että niitä jäin vähän kaipaamaan, mutta kuten aiempina vuosina myös tällä kertaa siinä tammikuun kymmenennen päivän kohdalla on jo päivän piteneminen huomattavissa. Ei se kovin suurta ole, mutta neljältä töistä lähtiessä voi todeta, ettei enää ole täysin pimeää. Siitä se lähtee! Kohta meillä on valoa ihan riittämiin!

Iän myötä paluu juhlapyhistä arkeen on aika helppoa. Kun juhlapäivistä toiseen saa syödä ja herkutella mielin määrin viineineen päivineen, siitäkin aikanaan katoaa suurin hohto. Arjen koittaessa on ihan saada takaisin omat ruokarytmit sekä lopettaa jatkuva syöminen. Myös omista arkirutineista on tullut kovin rakkaita, vaikka kyllä aamukahvien nauttiminen kotona omaan tahtiin on edelleen se oman lomani parhaita hetkiä. Ja se unirytmi, ihanaa saada se takaisin. Saan kyllä nukuttua univelkani nykyisin pois parissa viikossa ja sen jälkeen alkaa jo nukahtiminen iltaisin vain siirtyä ja siirtyä. Niin kamalaa kuin on noustakin aikaisin herätysvalon sarastukseen ja lintujen sirkutukseen, pakko on vaan myöntää, ettei rajaton nukkuminen ole minun juttuni. Olen vaan sellainen, joka tarvitsee rytmin. Siitä pitää vain välillä saada hetkeksi poiketa. Joulun ajan juhlat ja välipäivät ovat sitä varten. Tammikuussa on hetki arkea ja sitten mennään taas; pojan synttärivalmistelut ovat jo alkaneet.