perjantai 11. toukokuuta 2018

Välimerellistä

Tässä kevään aikana vein äidilleni tuliaisiksi uuden oliivipuun. Viime vuonna ostettu ei oikein heillä välittänyt talvehtimesta ja toin sen meille Vuosaareen talvihoitoon. Se näyttikin mukavasti selviävän talvesta, vaikka koko talven se näytti aika kärsineelle. Siinä oli uudet lehdetkin, mutta huhtikuun lopussa sille tapahtui jotain kummallista. Uudet lehdet lässähtivät ja tippuivat pois. Syy ei ole oikein selvinnyt, mutta se on joko liika aurinko tai joku tuholainen. Kreikassa ne toki kestävät kovempaakin paahdetta, mutta Suomen talven jälkeen pohjoinen aurinko voi olla heiveröisille lehdille aivan liikaa. Olen nyt siirtänyt sen parvekkeelle ja katsotaan nyt hetki virkoaako se vai ei.


Joka tapauksessa vanhan oliivipuun piti jäädä pysyvästi meille ja hankin äidilleni uuden tuoreen version. Plantagenissa myytiin keväällä oliivipuita halvalla ja sellaisen sitten kerran keksin viedä tuliaisiksi. Oliivipuussa oli hedelmiäkin, mutta tuskin kasvavat isommiksi täällä Pohjoisessa. Tuuheus oli kyllä upeaa luokkaa, vaikka kasvi itsessään oli vain sellainen 80 cm korkea. Leikkaamalla ne pysyvät kyllä muotissaan, mutta Suomen kesän aikana tuuheutta on vaikea saada ostotiheyteen. Kauniita ne ovat toki harvempinakin!


Vaihtokauppana saimme kotiin tuomisiksi sitruunan taimia. Äiti oli ne siemenestä kasvattanut meille kaikille sisaruksille ja innolla nyt seuraamme lähtevätkö ne muuton jälkeen kasvuun. On myös mahdollista, että siemenestä kasvatetuilla taimilla voi olla näissä olosuhteissa paremmat mahdollisuudet selvitä kuin tuontitaimilla. Niin ihania kuin sitruspuut onkin, niiden hengissäpito on osoittautunut yllättävän hankalaksi.

Samaa istutustekniikkaa voisi kokeilla myös appelsiiniin. Minisitrusten ja kumkvattien kanssa on ollut niin huono onni, että jotain muuta vaihtoehtoa voisi kokeilla. Tällä hetkellä hankintalistalla on kuitenkin isompi sitruunapuu, jota poikani on kovasti itselleen toivonut. Niitä myydään yleensä keväisin edullisesti, mutta tänä vuonna näitä tarjouksia ei silmiin osunut. En haluaisi nimittäin välttämättä hankkia kovin suurta ja sitä myötä kalliimpaa kasvia, elinodote kun on mitä on. Onhan niistä iloa toki ainakin pariksi kuukaudeksi, mikä on toki paljon, paljon enemmän kuin leikkokukista. Ja jos hyvä onni käy, kasvin saa hankittua kukinta-aikaan ja se tuoksu on mitä huumaavin! Jatketaan etsintöjä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti